Harmaan talouden torjunta

Harmaa talous vääristää kilpailua sekä heikentää työntekijöiden asemaa, asiakkaiden oikeusturvaa ja yhteiskunnan verokertymää. Rakennusala onkin tehnyt työtä harmaan talouden torjumiseksi jo pitkään.

Talousrikollisuus ja siihen kytkeytyvä harmaa talous vähentävät rehellisten yritysten mahdollisuuksia toimia ja työllistää. Velvoitteitaan välttävä toimija kiertää veroja ja veronluonteisia maksuja. Talousrikollista ei laatu kiinnosta, eikä työstä jää takuutodistusta. Työntekijöillä on puolestaan riski joutua hyväksikäytön kohteeksi.

Rakennusurakan tilaajalla ja urakoitsijalla on velvollisuus torjua harmaata taloutta. Velvollisuus perustuu sekä lainsäädäntöön että tilaajia ja urakoitsijoita edustavien järjestöjen väliseen sopimukseen.

Monia keinoja käytössä

Viime vuosien aikana Suomessa on otettu käyttöön monia kansainvälisestikin edistyksellisiä keinoja torjua harmaata taloutta, esimerkiksi

  • työntekijöiden veronumero
  • päätoteuttajan ilmoitusvelvollisuus työmaalla työskentelevistä työntekijöistä
  • yhteisellä rakennustyömaalla pidettävä ajantasainen luettelo työmaalla työskentelevistä työntekijöistä
  • tilaajan ilmoitusvelvollisuus maksetuista urakkasummista
  • tilaajavastuulain mukaisen selvitysvelvollisuuden laajentaminen
  • pääurakoitsijan laajennettu valvontavelvollisuus työnteko-oikeuden valvonnassa
  • ennakkoilmoitus viranomaisille ja pääurakoitsijalle ulkomailta Suomeen lähetettävästä työvoimasta
  • rakennusalan käännetty arvonlisäverovelvollisuus

Olemme osallistuneet aktiivisesti valmistelutyöhön ja sitoutuneet vahvasti alan harmaan talouden torjuntaan. Esimerkiksi veronumero, lähetettävän työvoiman ennakkoilmoitus ja ilmoitusmenettely perustuvat Rakennusteollisuuden ja Rakennusliiton yhteiseen aloitteeseen. Ulkomaalaislain uudistuksen yhteydessä rakennustyömaiden työntekijöiden työnteko-oikeuden valvontavelvollisuutta laajennettiin koskemaan kaikkea työvoimaa nimenomaisesti Rakennusteollisuuden esityksestä. 

Ala luonut omia käytäntöjä

Ala itse on myös luonut monia käytännön keinoja, kuten kuvallisen henkilötunnisteen (Valtti-kortti), rakennustyömaalla annettavat työmaakohtaiset kulkuluvat ja yhteistyössä useita Vastuu Group Oy:n (entinen Suomen Tilaajavastuu Oy) palveluita. Niillä helpotetaan muun muassa raportointia Verohallinnolle sekä tilaajavastuulain selvitysten tekemistä sähköisessä muodossa.

Vastuu Groupin Valvoja -palvelu yksinkertaistaa tilaajavastuulain mukaisten tietojen pitämistä ajan tasalla ja helpottaa niiden tarkistamista koko urakkaketjun osalta.

Rakennusteollisuudella on myös eettiset periaatteet sekä yhteiset eettiset ohjeet rakennustyöpaikoille ja tuotantolaitoksiin. RT:n jäsenyritykset ovat sitoutuneet noudattamaan hyvää rakennuttamis- ja urakointitapaa, alan yleisiä pelisääntöjä ja työehtosopimusten määräyksiä.

Urakkaketjujen valvonta haastavaa

Rakennusalan pitkät urakkaketjut tekevät harmaan talouden kitkemisestä hankalaa, sillä niitä on vaikea valvoa. Pääurakoitsija on sopimussuhteessa ainoastaan omiin, suoriin aliurakoitsijoihinsa.

Urakkaketjun sisällä tehtävien sopimusten sisältö ei ole julkista. Pääurakoitsijalla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta saada aliurakoitsijalta tietoja, joilla tämän suorittamia maksuja (palkkoja, työnantajamaksuja, veroja) voisi valvoa.

Pääurakoitsija tai urakkaketjussa oleva työn tilaaja ei pääse aliurakoitsijan yksittäisen työntekijän palkka- tai työaikatietoihin ilman tämän erikseen antamaa lupaa. Työn tilaaja ei siis voi valvoa, noudatetaanko työehtosopimusten mukaisia palkkaperusteita, ellei se ole edellyttänyt urakka-asiakirjoissa kutakin urakkaketjussa olevaa työnantajaa hankkimaan ennen töiden aloittamista kirjallista lupaa työntekijöiltä edellä mainittujen tietojen antamiselle.

Työmaaperehdytyksen yhteydessä pääurakoitsija voi edellyttää työmaalle perehdytettävältä työntekijältä luvan saada työntekijän palkkaukseen ja työaikoihin liittyvien tietojen tarkastusoikeus.   

Tilaaja tai pääurakoitsija voi sopimusteitse myös rajoittaa urakkaketjun pituutta ja edellyttää aliurakoitsijoiden hyväksyttämistä.

Harmaa talous rakennusalalla

Rakennusala on altis harmaalle taloudelle pitkien aliurakointiketjujen, kansainvälisten toimijoiden ja liikkuvan työvoiman vuoksi.  

Harmaa talous tarkoittaa Verohallinnon määritelmän mukaan lakisääteisten velvoitteiden eli verojen, lakisääteisten eläke-, tapaturma- ja työttömyysvakuutusmaksujen tai tullimaksujen välttämistä ja muun muassa erilaisten rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvoitteiden laiminlyöntiä.

Se näkyy käytännössä esimerkiksi liiketoimintakiellon rikkomisena, työeläkevakuutuspetoksina, alipalkkauksena, työsyrjintänä tai luvattoman ulkomaalaisen työvoiman käyttönä.

Tuoreimpana muotona on kevytyrittäjyyden väärinkäyttö. Heikommassa asemassa olevia, etupäässä ulkomaalaisia työntekijöitä ohjataan tai suorastaan pakotetaan toimimaan kevytyrittäjinä ja vieläpä sellaisilla ehdoilla, joilla ei ole mahdollista hoitaa esimerkiksi tapaturmavakuuttamista tai yel-vakuuttamista.

Harmaa talous on rakennusalalla yleisintä pienissä, järjestäytymättömissä yrityksissä sekä omakotityömailla. 90 prosenttia rakennusalan harmaan talouden tapauksista tapahtuu yrityksistä, joiden liikevaihto on enintään miljoona euroa. Yleisintä rakennustyömaiden harmaa talous on Etelä-Suomessa, erityisesti pääkaupunkiseudulla.

Muualla verkossa


Mobiilivalikko – voit sulkea valikon ESC-näppäimellä