Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uusimisen kanssa kannattaa pitää pää kylmänä

Kotien pakkoremontit ja Suomelle koituvat hurjat kustannukset ovat nousseet viime aikoina otsikoihin valmisteilla olevasta energiatehokkuusdirektiivistä (EPBD). Kohujutut ovat kuitenkin ennenaikaisia ja todennäköisesti lietsovat turhaa huolta, sillä direktiivi hakee vielä lopullista muotoaan.

Euroopan parlamentti hyväksyi Euroopan parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ITREn tekemän ehdotuksen EPBD:n päivityksestä viime viikolla. Työ jatkuu nyt kolmikantaneuvotteluissa eli trilogissa komission, neuvoston ja parlamentin kesken kompromissin aikaansaamiseksi. Pääsiäisen jälkeen alkavat neuvottelut saataneen päätökseen kesällä tai alkusyksyyn mennessä, jolloin tiedämme tulevat vaatimukset. Jäsenvaltioiden täytyy sen jälkeen viedä nämä vaatimukset kansalliseen lainsäädäntöön, jotka astuisivat voimaan noin vuoden 2026 alussa.

Uudisrakentamisessa nollaenergia muuttuu nollapäästöiksi

Tällä hetkellä voimassa oleva direktiivi ohjaa ennen kaikkea uudisrakentamista. Nykyinen lähes nollaenergiarakennuksen (NZEB) määritelmä tulee tämän direktiivin kirjauksista. Jatkossakin uudisrakentamista ohjataan kyseisellä direktiivillä, mutta määritelmä tulee muuttumaan ZEB-muotoon: Zero Emission Building, eli nollapäästöinen rakennus.

Uuden määritelmän mukaisesti jatkossa painotus on selkeästi käytetyssä energiassa, energiatehokkuutta silti unohtamatta. Energiatehokkuuden osalta vaatimustaso on kuitenkin maltillinen: kustannusoptimaaliset keinot on toteutettava, mutta ei sitä ylittäviä.

Sen osalta, mitä energiamuotoja rakennuksessa voidaan käyttää, joudumme vielä odottamaan neuvotteluiden tulosta, sillä ehdotukset poikkeavat melkoisesti toisistaan. Nuo vaateet tulevat todennäköisesti vaikuttamaan erityisesti kaukolämmön tuotantoon, jota on jatkossakin vähähiilistettävä.

Asuinrakennuksille laajat pakkokorjaukset epätodennäköisiä, muille sen sijaan kyllä

Iso kohu julkisuudessa on viime viikkoina koskenut erityisesti olemassa olevia asuinrakennuksia. Onneksi näiden korjaamisen osalta neuvotteluihin osallistuvien kolmen tahon ehdotukset ovat aika kaukana toisistaan, ja kovimmat niistä tuskin päätyvät lopulliseen direktiiviin.

Sen sijaan muille kuin asuinrakennuksille kaikki kolme tahoa ehdottavat pakkokorjauksia. Karkeasti ottaen siis huonoin kolmasosa kouluista, päiväkodeista, terveyskeskuksista, kaupoista ja toimistoista on korjattava seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tässäkin on jo valtavasti tekemistä ja isoja rahareikiä myös julkiselle sektorille.

Asuinrakennusten korjaamisellekin on jossain muodossa tulossa uusia vaatimuksia. Olemassa olevien asuinrakennusten osalta kaksi kolmesta eli parlamentti ja komissio ovat ehdottaneet pakkokorjauksia, neuvosto sen sijaan ehdottaa laajemmin asuinrakennuskannan energiatehokkuuden parantamista.

Lupaukset päästövähennyksistä lunastettava tekoina

Pakkokorjauksia perustellaan Pariisin ilmastosopimusta jalkauttavan EU:n Fit for 55 -ohjelman päästövähennystavoitteilla, joihin Suomikin on sitoutunut. Ja totta on, että jos EU:ssa halutaan karsia yli 40 prosenttia CO2-päästöistä, niin se myös edellyttää energiatehokkuusdirektiivin kaltaisia toimia. Poliitikkojen lupaukset ja puheet alkavat nyt muuttua teoiksi.

Direktiiviehdotuksessa on esitetty paljon muutakin uutta koskien esimerkiksi aurinkosähköä, sähköautojen latausta, tiedonsiirtoa ja rakennusten älyvalmiutta sekä talotekniikan automaatiota. Näiden osalta Suomi on kuitenkin suhteellisen hyvässä asemassa ja vaikutukset ovat ehkäpä suhteellisen vähäisiä. Laajasti ihmeteltynä lisäyksenä ehdotuksessa esitetään rakennuksen hiilijalanjäljen laskentaa ja tulosten pakollista ilmoittamista energiatodistuksen yhteydessä.

RT vie osaltaan Suomen ja rakennusteollisuuden viestiä direktiivin viimeistelyyn muun muassa yhteistyössä eurooppalaisen rakennusteollisuuden kattojärjestön FIECin kanssa. Muuten siis jäitä hattuun ja popcornit esille, kesän kolmikantaneuvotteluita kannattaa seurata rauhallisesti.

Kommentit

  1. Mielenkiintoista on miten energiamuotokertoimia muutetaan. Sähkö on nyt huonoin kaikista. Kivihiili ja muut fossiiliset ovat paremmalla kertoimella. Sähkön energiamuotokertoimeen on ajettu jopa yhteistuotannon kaikki tuotantohäviö ikäänkuin sähkö olisi se juttu ja kaukolämpö vain joku satunnainen sivutuote.

    Ja tietenkin on ajettu ydinvoiman primäärienergiakerroin. Onneksi ei kaikkea. Mutta silti ydinvoimasta ei saisi mereen menevää energiaa laskea ollenkaan. Sen merkitys on täsmälleen sama mille tahansa kuin aurinkokennon viereen ”hukkaan” menevällä valolla. Tai tuulivoimapuiston ohi puhaltavalla tuulella.

    1. Energiamuodon kerroin, joka meillä on lainsäädännössä tänä päivänä on aika puhtaasti poliittinen linjaus, joka suosii jonkin verran kaukolämpöä todelliseen primäärienergian määrään suhteutettuna. Kerroin tulee varmastikin nyt direktiivin päivityksen myötä myös uudelleen tarkasteluun ja todennäköisesti sähkön ja kaukolämmön kertoimet olisivat jatkossa hieman lähempänä toisiaan. Tästä on Motiva tehnyt vastikään julkaisun ja laskelmat, joihin voi tutustua täällä: https://www.motiva.fi/ratkaisut/ohjauskeinot/direktiivit/rakennusten_energiatehokkuusdirektiivi/selvitys_primaarienergiakertoimista

      Kuten selvityksestä näkee, kaukolämmön primäärienergiakerroin on jonkin verran pienempi kuin sähköllä johtuen ihan vaan sähkön jalostusasteesta; sähkön tekemiseen täytyy tehdä enemmän työtä kuin veden lämmittämiseen. Toinen juttu on sitten esim. ydinvoiman määrittäminen päästöttömäksi vaiko ei ja päättäminen siitä, miten meillä Suomessa yhteistuotannon (kaukolämmön) päästöt ja tuotokset jaetaan.

      Yhteenvetona veikkaan, että jatkossa uudisrakentamisessa suorasähkön ja erilaisten lämpöpumppujen käyttö vain yleistyy, mm. kertoimien muuttuessa, mutta myös kustannuseron kasvaessa sähkön hyväksi.

      1. Kiitos linkistä.

        Tämä on kuin kipeän koiranhännän katkomista nivel kerrallaan ettei sattuisi niin paljon.

        Koko jutussa menee edelleen pieleen ydinvoiman 33%. Välillä väläytellään 3-kertoimen sijaan kerrointa 1. Sekin on väärä. Ydinvoimassa tehdään kategoriavirhettä. Fuusio ja fissio kuuluvat samaan ryhmään kuin aurinkovoima. Ydin halkeaa myös maassa ellei sitä käytetä. Rajallista se ei ole, koska toriumia ei vielä hyödynnetä. Sen varannot ovat tuhansien vuosien luokassa.

        Se ei muuta asiaa miksikään, että selitetään kapulakielellä. Asiantuntijavalta vain näyttäytyy siinä. Kun tehdään tarpeeksi monimutkainen selitelmä, putoaa kärryiltä ainakin poliitikko.

        Ydinvoiman mereen menevä lämpö ei ole pois keneltäkään eikä se haittaa oikeasti ympäristöäkään saatika aiheuta ilmastokuormaa. Tuo osuus on täysin verrannollinen tuulivoimalan ohi menevään tuuleen ja aurinkopaneelin ohi menevään auringon voimaan. Montako vuotta pitää katsoa eteenpäin että riittävästi niveliä on katkottu? Sata vuotta?

        Yritin lukea rivien välistä kun selostus on tehty tyrmäämään tietylle tasolle asti. Luulisin sähkölle epäedullisen kerroinvaikutuksen jäävän vielä nykyisen tapaiseksi. Tuskaa kokeville asiaa perustellaan sillä, että valinta voisi olla tuplasti huonompi sähkön kannalta. Ja keskinkertaiset poliitikot saadaan tyytyväisiksi samalla tempulla. Valmistelijat voivat osoittaa päässeensä kovalla työllään jonkinlaiseen kompromissiin.

        Lyhyesti mielipiteeni ydinvoiman kertoimesta. Se ei ole objektiivisesti tarkasteltuna 3 eikä 1. Se on lähellä aurinkosähköä ja tuulivoimaa. Päätän sen olevan 0,05. Ydinjätteen varastointiasia on käsiteltävä aivan muualla. Varastoitu jäte tulee sitäpaitsi olemaan arvokasta energiamateriaalia melko pian.

Kirjoita kommentti

Mobiilivalikko – voit sulkea valikon ESC-näppäimellä