Eduskunnassa puretaan isoa lakiesityssumaa kiihtyvällä kiireellä. Vaarana on, että lapsi, ellei useampikin, on menossa pesuveden mukana.
Rakentamislain etenemistä ei sen vaikutuspiiriin kuuluvista sidosryhmistä kannata oikein kukaan. Sen sisään on taasen leivottu rakennusten vähähiilisyyssääntelyä, kun asetuksenantovaltuuksia haetaan ilmastoselvityksen nimellä hiilipäästöjen arvioinnille ja samalla niiden raja-arvoillekin. Molemmissa on isoja ratkaisemattomia ongelmia.
Elinkaariarvioinnin kehittäminen uskottavaksi ja vähähiilisyyttä oikeaan suuntaan ohjaavaksi sääntelyn työkaluksi on edelleen pahasti kesken. Tämän paljastavat kommentit, jotka annettiin ympäristöministeriön ilmastoselvityksen asetusluonnokseen jo loppukesästä 2021. Lausuntopalaute paljasti eri sidosryhmien huolet elinkaariarvioinnin toimivuudesta sääntelyn osana.
Asetusluonnos on nyt uudelleen lausunnolla ja käytännössä entisessä muodossaan sisältäen entiset ongelmat. Jos viime vuonna lausuntopalaute valui kuin vesi linnun selästä, nyt siihen ei ole enää varaa.
Pilkuntarkkaa sääntelyä suurten epävarmuuksien luvuista
Elinkaariarviointiin liittyvistä oleellisista epävarmuustekijöistä ilmastoselvityksen luonnos ei hiiskahda sanallakaan. Sen sijaan se vaatii tulokset ilmoitettavaksi kahden desimaalin tarkkuudella, kun todellisuudessa ei ole varmuutta edes pilkun vasemmalla puolella olevien lukujen tarkkuudesta. Miksi näin, kun eri epävarmuustekijät ovat tiedossa?
Rakennuksen laskennallinen hiilijalanjälki voi vaihdella saman rakennustyypin sisällä huomattavasti käytettyjen laskentaoletusten mukaan. Eri lähteistä peräisin olevat laskennan lähtötiedot eivät ole yhteismitallisia ja tarkkoja, eivätkä sitä koskaan tule olemaan. Muita laskentatuloksiin vaikuttavia tekijöitä ovat eri materiaali- ja rakenneratkaisuihin liittyvien teknisten tekijöiden huomioiminen, joilla vaikutetaan turvallisuuteen, terveellisyyteen, asumisviihtyisyyteen ja lopulta elinkaarikustannuksiin.
Energiantuotannon päästökertoimet sekä laskentajakson pituus ovat merkittävimpiä yksittäisiä laskentatuloksiin vaikuttavia tekijöitä. Energian vähähiilistyminen etenee omalla painollaan, mutta eri vauhdilla eri kaupungeissa ja kunnissa. Ehdotetun sääntelyn pyrkimys pakottaa käyttämään erilaisia taulukoituja arvoja on keinotekoinen yritys saada laskennalle yhtenäistä pohjaa. Energian käytön osalta se näkyy todellisten päästöjen ja ilmastoselvityksen mukaisesti arvioitujen päästöjen räikeinä eroina. Kumpi ohjaa uskottavammin?
Hiilikädenjäljellä pitäisi pyyhkiä pöytää
Epäuskottavin osa ilmastoselvityksen asetusluonnosta on hiilikäden tuominen sääntelyn piiriin ilmastohyötynä. Hiilikädenjäljellä tarkoitetaan niitä myönteisiä rakennuksen elinkaaren arviointirajauksen ulkopuolisia ilmastovaikutuksia, joita ei syntyisi ilman rakennushanketta.
Asetusluonnos esittää ilmastohyödyiksi tekijöitä, joita ei voida edes todentaa; ne olisivat vain lupauksia tulevaisuudesta eivätkä kenenkään vastuulla tai vastattavina. Ainakin toistaiseksi epäuskottavasti määritellyn hiilikädenjäljen arvioinnin epäuskottavin osa on puun hiilivaraston esittäminen ilmastohyötynä.
Rakennusteollisuus RT teetti tästä Gaialla selvityksen jo toissa vuonna arvioidakseen, mitä sääntelyyn voidaan uskottavasti tuoda. Tänä vuonna julkaistut puun käytön kestävyyttä arvioineet Suomen Ilmastopaneelin ja Syken selvitykset vahvistivat Gaian esittämät johtopäätökset.
Laskennassa tulisi ottaa huomioon myös muutos metsien hiilitaseessa ja metsien hiilivarastossa, kun puu poistetaan metsästä. Puutuotteisiin sitoutunut hiilivarasto ei pysty kompensoimaan hakkuiden lisäämisen kautta aiheutettuja hiilinielumenetyksiä. Samaan aikaan kun Suomen metsien hiilinielut ja -varastot pienevät, hiilivarastojen esittämiselle rakentamisen hiilikädenjälkenä ei yksinkertaisesti ole tieteellistä perustetta.
Ilmastoselvityksen asetusluonnoksessa todetaan eurooppalaisten standardien mukaisesti, että ”hiilikädenjäljen osatekijöitä ei lasketa yhteen, eikä niitä vähennetä hiilijalanjäljestä”. Tämä on selkeästi todettu myös ympäristöministeriön nettisivuilla vähähiilisestä rakentamista koskevissa kysymyksissä ja vastauksissa.
Silti työpöydälleni on juuri tupsahtanut saman ministeriön kynästä lähtenyt aivan tuore julkaisu ”Puun käyttö julkisessa rakentamisessa”. Se kertoo ”faktana” rakennuksen hiilikädenjäljestä, että ”todenmukaisen kuvan saamiseksi on hyvä huomioida kokonaishiilivaikutus, joka voidaan laskea hiilijalan- ja hiilikädenjäljen erotuksena”.
Vaikka hiili näyttää olevan kadoksissa yhdeltä ja toiselta, vielä on aikaa ja mahdollisuus kehittää vähähiilisyyden sääntelyä uskottavampaan suuntaan yhteistyössä kira-sektorin toimijoiden ja lainsäätäjien kesken. Tätä oikeastaan vaatii myös Suomen itselleen asettama tavattoman vaativa hiilineutraaliustavoite, jota sääntelyn tulisi uskottavasti tukea.
Ratkaisuksi hankekohtainen vaihtoehtotarkastelu päästöjen vähentämistavoista
Kuinka sitten kehittää kipeästi tarvittavaa rakennusten vähähiilisyyden ja samalla kestävyyden arviointia? Standardipohjaista elinkaariarviointia on käytetty jo pitkään muun muassa vapaaehtoisissa ympäristöluokituksissa siihen liittyvät epävarmuudet tunnistaen.
Toimiakseen uskottavasti osana sääntelyä arvioinnin lähtökohtana voisi olla menettely, jossa ilmastoselvitykseen sisällytettäisiin täydentävänä tietona se, kuinka hankekohtaisesti on vaihtoehtotarkasteluin pienennetty hiilijalanjälkeä siihen merkittävimmin vaikuttavissa rakenteissa ja rakennusosissa, talotekniikan ratkaisuissa sekä energiamuotoon liittyvissä valinnoissa. Tämä tukisi kokonaisvaltaista hiilijalanjäljen arviointia ja kohdistaisi huomion hankkeessa vaikuttaviin toimenpiteisiin.
Edellä kuvattu RT:n ja Raklin ehdottama menettely mahdollistaisi sen, että hiilijalanjälkeä pienennettäisiin hallitusti vaarantamatta rakennuksen pitkän käyttöiän aikaista elinkaarilaatua ja kestävyyttä. Se voisi toimia myös lähtökohtana päästövähennysten tavoitteellisille Green Dealeille. Samalla keinotekoiselle ja spekulatiiviselle rakennustyyppikohtaiselle raja-arvoasetannalle ei olisi enää tarvetta. Tiede ja aika ovat vain yksinkertaisesti ajaneet rakennusten hiilisääntelyehdotusten ohi. Niin tekee myös hiilipäästöjen vähentyminen markkinaehtoisesti.
Pekka Vuorinen
Ympäristö- ja energiajohtaja
pekka.vuorinen@rt.fi +358 50 469 2021Rakennustuoteteollisuus RTT ry
Kirjoita kommentti