Mitä jos alettaisiin oikeasti mitata rakennusten energiatehokkuutta materiaali- ja teknologianeutraalisti?

Rakennusten energiatehokkuutta sääntelevän E-lukulaskennan perustukset horjuvat, kun sähkö on kääntymässä pahiksesta hyvikseksi. Myös massiivipuurakentamisen saamat helpotukset muuttuvat entistäkin aiheettomimmiksi, kun ympäristönäkökohtia arvioidaan jatkossa vähähiilisyyden sääntelyn kautta. Samaan aikaan maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) uudistuksen kanssa tulee poistaa energiatehokkuuden ohjauksesta tarpeettomat rangaistus- ja armahduskertoimet.

Nykyinen E-lukulaskenta otettiin käyttöön heinäkuussa 2012. E-luvun määriteltiin tuolloin olevan ”energiamuotojen kertoimilla painotettu rakennuksen vuotuinen ostoenergian laskennallinen kulutus lämmitettyä nettoalaa kohden”. Energiamuotojen kertoimien käytöllä haluttiin painottaa ympäristöarvoja, eli kuinka paljon päästöjä muodostui energiantuotannosta. Kertoimilla tahdottiin samalla myös suosia kaukolämpöä yhteiskunnallisista ja poliittisista syistä.

Vaikka tuolloin oli jo mahdollista arvioida energiantuotannon hiilijalanjälki riittävän tarkasti, tarkempaa tietoa eri energiamuotojen hiilijalanjäljistä ei vielä hyödynnetty ja tästä syystä päädyttiin kertoimiin. Olenkin itse aina mieltänyt E-lukulaskennan tuloksen kuvaavan enemmän rakennuksen ”ympäristötehokkuutta” kuin energiatehokkuutta.

MRL-uudistuksessa sääntelyn osaksi on tulossa uusi olennainen tekninen vaatimus, vähähiilisyys. Se osoitetaan hiilijalanjäljen laskennalla, jossa myös rakennuksen elinkaaren aikana käytetty energia otetaan huomioon ja painotetaan eri energiamuotojen CO2-päästökertoimilla.

Sähkö vihertyy kaukolämpöä nopeammin

Ympäristöministeriön julkaisemassa päästötietokannassa oletetaan energiamuotojen CO2-päästöjen laskevan tulevaisuudessa, joskin aikaisemmin ilmoitettuja päästövähenemiä maltillisemmin. Tällä hetkellä sähkön ja kaukolämmön päästöt ovat likimain samat, mutta sähkö tulee vihertymään selvästi kaukolämpöä nopeammin.

E-lukulaskennassa käytettävät kertoimet ovat kaukolämmölle 0,5 ja sähkölle 1,2. Alun perin molemmat kertoimet olivat suurempia, mutta suhdeluku näiden välillä on pysynyt samana. E-lukulaskennan näkökulmasta sähkö on siis 2,5-kertaa ”huonompi” energiamuoto kuin kaukolämpö.

Kertoimet ovat ristiriidassa ehdotettujen rakennusten vähähiilisyysvaatimusten ja hiilijalanjäljen laskennan kanssa, ja niiden perustelut vähintäänkin ontuvat. Nyt olisi tarpeen muuttaa MRL-uudistuksen yhteydessä myös E-lukulaskentaa kuvaamaan oikeasti rakennuksen energiatehokkuutta. Yksinkertaisimmillaan joko aiemmin käytetyt energiamuotojen kertoimet poistetaan tai muutetaan lukuarvoiksi yksi. Tällöin mitattaisiin ainoastaan rakennuksen ostoenergian määrää, joka kuvastaa hyvin itse energiatehokkuutta.

Porsaanreikä on yhä auki ja sitä hyödynnetään surutta

Toinen E-lukulaskennan haaste koskee eri rakennusmateriaalien kohtelua. Lämmöneristysmääräysten tiukentuessa vuonna 2012 hirsirakenteiset pientalot eivät olisi enää täyttäneet uusia vaatimuksia. Tästä johtuen määräyksiin annettiin näille rakennuksille helpotus vedoten rakennusperinteeseen. Samalla myös ympäristöministeriöstä annettiin ymmärtää, että määräysten seuraavassa uudistuksessa tämä helpotus poistettaisiin ja hirsirakenteisista pientaloista pitäisi tehdä yhtä lämmöneristäviä ja energiatehokkaita kuin muistakin rakennuksista.

Tähän tehtiin kuitenkin täyskäännös, kun uudistuksen yhteydessä vuoden 2018 alussa helpotuksia laajennettiin: nämä koskevat nyt massiivipuurakentamista ja kaikkia käyttötarkoitusluokkia, ei vain pientaloja. Helpotuksia perusteltiin erityisesti ”massiivipuurakentamisen ympäristömyönteisillä ominaisuuksilla ja hallitusohjelman kirjauksilla”. Ympäristömyönteisyydelle ei kuitenkaan esitetty minkäänlaisia päästövähennysten arvioita.

Helpotuksia annetaan sekä E-luvun raja-arvoon (10–20 prosenttia riippuen käyttötarkoitusluokasta) että tasauslaskentaan (ulkoseinän U-arvona voi käyttää 0,40, muilla 0,17). Näiden myötä yleisin päiväkotien ulkoseinärakenne on nykyisin 205 millimetriä paksu massiivipuu (CLT tai hirsi) ilman lämmöneristystä. Tällaisen seinän U-arvo on 0,53, kun muutoin yleisimpien seinärakenteiden U-arvot liikkuvat välillä 0,12 ja 0,17. Mitä pienempi U-arvo, sitä parempi lämmöneristävyys.

Vuonna 1975 annettiin energiakriisin seurauksena vaatimus ulkoseinien U-arvon maksimille: 0,4. Yhtä paljon energiaa tuhlaavaa seinärakennetta ei ole siis saanut Suomessa rakentaa sen jälkeen – paitsi jälleen viime vuosina, kunhan se tehdään puusta.
Nostin tämän porsaanreiän esiin blogikirjoituksessani vuoden 2017 lopulla, ja valitettavasti on käynyt juuri niin kuin ennakoin. Kevennetyt ratkaisut ovat yleistyneet etenkin julkisissa rakennushankkeissa, joissa kustannussäästöt ja puun vähähiilinen maine ovat ohjanneet valintoja.

Helpotuksilla pitäisi suosia huonomman sijasta parempaa

Tällainen massiivipuurakennus kuluttaa yli kaksi kertaa enemmän energiaa kuin muut sallitut rakennetyypit. Energiatehokkuusmääräyksien keskeinen tavoite on kuitenkin energian säästö. Vaikka päästötöntä tai vähäpäästöistä energiaa olisi tulevaisuudessa riittävästi saatavilla, se ei tule olemaan ilmaista. Energiankulutuksen maksaa aina lopulta rakennuksen omistaja tai käyttäjä.

Kaikista rakennusmateriaaleista voidaan tehdä energiatehokkaita, vähäpäästöisiä ja pitkäikäisiä rakennuksia. On vaikea ymmärtää, miksi annetaan helpotuksia tehdä huonompaa. Jos halutaan oikeasti kannustaa toivotunlaisiin ratkaisuihin, eikö pitäisi saada helpotuksia tehdä parempaa?

Massiivipuurakentamisen ”ympäristömyönteisten ominaisuuksien” perusteella ei tule sallia enää jatkossa rakennusten heikkoa energiatehokkuutta. MRL-uudistukseen sisältyvän vähähiilisyyden sääntelyn yhteydessä onkin syytä poistaa E-lukulaskennasta eri rakennusmateriaalien saamat helpotukset ja asettaa eri ratkaisut näin samalle viivalle.

Tasapuolinen kilpailu varmasti myös vahvistaa eri materiaalien ja rakenneratkaisujen tuotekehitystä ja kirittää kaikkia toimijoita niin energiatehokkuuden kuin vähähiilisyydenkin edistämiseen. Tästä hyötyvät erityisesti rakennusten tulevat käyttäjät ja omistajat.

Jani Kemppainen
asiamies, rakentamisen kehitys ja energiatehokkuus
Rakennusteollisuus RT

Kommentit

  1. Nykyinen E-lukulaskenta mahdollistaa suuret lämpöhäviöt rakenteissa valitsemalla “sopiva” lämmitystapa, joka yleensä on tällöin lämpöpumppuihin perustuva. Kun tarkastelu perustuu vuosi/kuukausitason ostoenergiankulutukseen, jää huomaamatta, mitä tämä yhdistelmä (suuret lämpöhäviöt + yleensä vajaamitoitettu lämpöpumppu) tarkoittaa sähkötehon tarpeelle. Eli juuri silloin, kun sähköntuotanto on kriittisintä, syntyy suuria kulutushuippuja. Toisaalta, kun aurinkosähkön tuotantoa ollaan lisäämässä, tulee kesäaikaan yhä suuremmaksi haasteeksi sähkön ylituotanto. Uuteen laskentamaalliin pitää siis saada mukaan sähkötehotarkastelu ja sen rajoittamiskeinot.
    Toinen kummatus liittyy primäärienergiakertoimiin ja mm. CHP:n käsittelyyn. Ainakin Motivan raportissa sähkön CHP-osuudessa oli mukana myös teollisuuden CHP, mutta lämmössä vain kaukolämmön CHP. Mitenköhän näitä on laskennassa käsitelty? Samoin raportissa oli meilenkiintoinen lause: ” Aurinkosähkö, aurinkolämpö ja pientuulivoima eivät ole teoriassa itsessään primäärienergiaa, vaikka tilastoissa, eri standardeissa ja PEF-kertoimien laskennassa ne yleensä sellaisiksi tulkitaan; alkuperäinen muuntamaton primäärienergia on näissä tapauksissa auringon säteily tai tuuli.” Kuinkakohan sitten polttoöljy on primäärienergiaa ja vieläpä kertoimelle 1?

  2. Palataan energiamuotokertoimiin. Kaukolämpöorientoituneet valmistelijat ovat saaneet mainion työkalun primäärienergiasta. Tuotettaessa energiaa käyttöön menee osa hukkaan. Esimerkiksi vastapainevoimalaitoksessa kivihiilen poltosta menee pieni osa jäähdytysveden mukana hukkaan. Suuressa viisaudessaan nämä puuhahenkilöt ovat todenneet, että ydinvoimalasta menee “hukkaan” kaksi kolmannesta. Jakolasku tuottaa energiamuotokertoimeksi 3,0. Koska sähköstä suuri osa on ydinsähköä, on myös sähkön kerroin heikko. Sen piti olla aluksi 2,2 (?), mutta lievennettiin lukemaan 1,7. Oli liian räikeätä. 2018 lievennettiin lukemaan 1,2.

    Mutta mikä pielessä ydinvoiman kertoimessa 3,0. Siinä on pielessä se, että prosessissa mereen menevällä energiaosuudella on yhtä vähän merkitystä kuin auringon tai tuulen hukkaan menevästä osuudesta. Se ei ole keneltäkään tai mistään pois. Kivihiilellä ja muilla fossiilisilla käyttökelvoton hukka tarkoittaa turhaa ilmastokuormaa. Ydinvoiman energiamuotokertoimen tulisi olla pienempi kuin kaukolämmöllä. Valistunut arvaukseni on, että objektiivinen kerroin lähentelee aurinko- ja tuulivoiman kerrointa. Niillä ei ole kerrointa. Voi olla, että ydinvoiman asiallinen kerroin on luokkaa 0,05…0,1. Mikä tulisikaan olla sähkön kerroin, kun siitä hävitetään subjektiivinen ydinvoiman kertoimen vaikutus?

    1. Lisää sähkön energiamuotokertoimesta. Osa kertoimesta muodostuu kaukolämmön ohessa tuotetun sähkön osuudesta. Kaukolämpö katsotaan sivutuotteeksi ja varsinainen hävikki ajetaan sähköä rasittamaan. Näin on kaukolämmön kerroin voitu todeta pieneksi vaikka kivihiilellä tuotettuna.

  3. Jan Vapaavuori asuntoministerinä lupasi aikoinaan E-luvun vaikuttavan kiinteistöveroon. Rakensin passiivitalon. Maksan kiinteistöveroa myös tuplasti paksummista seinistä.

  4. Eikös tuo massiivipuurakentaminen ole marginaalinen ilmiö. Puukerrostaloissa ei anneta helpotuksia E-lukuun. Eristetyn puuelementin puun paksuus ei riitä massiivipuuksi E-laskelmassa. Eli ei tule helpotusta.

Kirjoita kommentti

Mobiilivalikko – voit sulkea valikon ESC-näppäimellä