Vähähiilisyyden edistäminen etenee kiinteistö- ja rakennussektorilla. Tiettyjen rakennusmateriaalien valmistuksen ja toisaalta rakennusten energiankäytön päästöjen vähentämisellä on pitkä sääntelyhistoria. Muita toimia on edistetty markkinavetoisesti ja vapaaehtoisilla sopimuksilla. Vähähiilisyyden arvioinnin tueksi on menetelmänä jalkautunut elinkaariarviointi, jossa lasketaan kaikki rakennuksen rakentamisesta, pitkästä käytöstä sekä käytöstä poistamiseen liittyvät CO2-päästöt, pitkälti skenaariopohjaisesti.
Elinkaariarvioinnin kehittäminen uskottavaksi työkaluksi, joka ohjaisi vähähiilisyyttä oikealla tavalla ja oikeaan suuntaan, on kuitenkin kesken. Tämän paljastaa kesän aikana lausunnolla olleeseen ympäristöministeriön ns. ilmastoselvityksen asetusluonnokseen ja elinkaariarviointiin pohjautuvaan menetelmäluonnokseen annetut kommentit. Kun huomioidaan asian laajuus ja vakavuus, niitä ei voi sivuuttaa.
Mitä huomioita eri sidosryhmät sitten tekivät? Ilmastoselvityksen laatijan pätevyyttä ja kelpoisuusvaatimuksia ei ole vielä määritelty mitenkään. Yhtä lailla rakennusvalvonnan roolia ei ole käsitelty. Useimmilla rakennustarkastajilla ei ole riittävää substanssiosaamista, että he voisivat tarkastaa jatkossa ympäristöselvityksen sisällön oikeellisuutta. Suunnitteluvaiheessa ensin laadittavan ja toisaalta mahdollisesti toteutusvaiheessa tarkastettavan ilmastoselvityksen laatimisen päivitystarvetta ei ole mitenkään kuvattu. Mikä laukaisisi sen tai edellyttäisi sitä? Suurin kysymys on lopulta se, onko nyt ehdotettu elinkaariarviointi ollenkaan sopiva ja toimiva menetelmä vähähiilisyyden ohjaukseen ja voiko se johtaa päällekkäiseen tai jopa ristiriitaiseen sääntelyyn.
Rakennuksen laskennallinen hiilijalanjälki riippuu monista eri tekijöistä
Ympäristöministeriön tavoitteena on rakentamisluvan osaksi kaavaillulla ilmastoselvityksellä tuottaa laskentatietoa rakennustyyppikohtaiseen raja-arvo-ohjaukseen. Tavoitteen tekevät haastavaksi ja jopa mahdottomaksi eri epävarmuustekijät, joita myös Rakennusteollisuus RT:n selvityksissä on jo aiemmin nostettu esiin. Rakennuksen laskennallinen hiilijalanjälki voi vaihdella saman rakennustyypin sisällä huomattavasti käytettyjen laskentaoletusten mukaan. Energiantuotannon päästökertoimet ja lämmitysmuoto sekä laskentajakson pituus ovat merkittävimpiä yksittäisiä laskentatuloksiin vaikuttavia tekijöitä. Muita tekijöitä ovat eri materiaali- ja rakenneratkaisuihin liittyvien teknisten tekijöiden huomioiminen, millä vaikutetaan muun muassa turvallisuuteen, terveellisyyteen, asumisviihtyvyyteen ja lopulta elinkaarikustannuksiin.
Vähähiilisyyden edistämisessä on tärkeää säilyttää materiaali- ja teknologianeutraliteetti sekä tukea energiankäytön ja energia-alan sektori-integraatiota edistäviä innovatiivisia ratkaisuja. Nyt esitettyjä luonnoksia tukeva elinkaariarvioinnin toteutustapa käytönaikaisen energiankäytön laskennan osalta on ristiriidassa nykyisen energiatehokkuuslainsäädännön ohjauksen kanssa. Tilanne on sama suhteessa rakennuksien ja alueiden energiantuotannon hybridikonseptien tarpeisiin, jotka on nostettu esiin mm. työ- ja elinkeinoministeriön sektori-integraatioraportissa. Ympäristöministeriön luonnokset voivat ohjata vähähiilisyyttä käytön aikaisen energiankulutuksen tarkastelun osalta jopa väärään suuntaan.
Miten arvioida uskottavasti rakennusten vähähiilisyyttä?
Kuinka sitten kehittää kipeästi tarvittavaa rakennusten vähähiilisyyden ja samalla kestävyyden arviointia? Toimiakseen uskottavasti lähtökohtana voisi olla menettely, jossa ilmastoselvityksessä selvitettäisiin elinkaarinen hiilijalanjälki ja kuinka sitä on vähennetty hankekohtaisesti eri vaihtoehtotarkasteluin. Tarkastelussa olisi tällöin hiilijalanjälkeen merkittävimmin vaikuttavat rakenteet ja rakennusosat, talotekniikan ratkaisut sekä energiamuotoon liittyvät valinnat. Tämä tukisi kokonaisvaltaista ja käytännönläheistä hiilijalanjäljen huomiointia ja sen pienentämistä, missä huomio kohdistettaisiin hankkeessa oleellisesti vaikuttaviin toimenpiteisiin.
Menettely mahdollistaisi myös sen, että hiilijalanjälkeä pienennettäisiin hallitusti vaarantamatta elinkaaren aikaista elinkaarilaatua ja kestävyyttä. Ehdotuksella edistetään hankekohtaisten ja esimerkiksi green deal -pohjaisten tavoitteiden kehittämistä ja asettamista. Samalla keinotekoiselle rakennustyyppikohtaiselle raja-arvoasetannalle ei olisi enää tarvetta. Näin vältettäisiin käytännössä mahdottomaksi tehtäväksi lopulta muodostuva tarve päivittää jatkuvasti muuttuvia energiankäytön päästöjen skenaarioita, joilla on väistämätön suora vaikutus raja-arvoihinkin.
Ympäristöministeriön ilmastoselvityksen asetusluonnokseen annettu laajapohjainen lausuntopalaute oli tervetullut paljastaessaan eri sidosryhmien huolet elinkaariarvioinnin toimivuudesta vähähiilisyyden sääntelyn osana. Palaute paljastaa myös tarpeen laajapohjaiselle sidosryhmien yhteistyölle. Vain tällä voidaan lopulta edistää vähähiilisyyttä kestävästi – ja mikä tärkeintä, sitouttaa eri sidosryhmät puhaltamaan yhteen hiileen Suomen asettaman erittäin vaativan kansallisten hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi. Rinnakkain etenevän vähähiilisyyden ja energiatehokkuuden, ja samalla laajemmin kestävän rakentamisen edistämiseen tarvitaan uudenlaista kiinteistö- ja rakentamissektorin yhteistyötä ja uusia osaamisalliansseja. Viimeistään nyt on aika hyödyntää niitä myös lainsäädännön kehittämisessä.
Pekka Vuorinen
ympäristö- ja energiajohtaja
Rakennusteollisuus RT
Kirjoita kommentti