Teiden kunnossapidon laiminlyönti on uhka turvallisuudelle ja kilpailukyvylle
Tie on pelilauta, jolla tapahtuu koko ajan ja tapahtumat vaikuttavat jokaisen ammattiautoilijan työturvallisuuteen. Ratin takana oleva henkilö on jatkuvien päätösten edessä – päätökset liittyvät muun muassa ajokelien, painorajoitusten ja tien pinnassa olevien urien aiheuttamiin haasteisiin.
Työturvallisuuden lisäksi teiden kunto on a ja o myös kilpailukyvyn kannalta, eikä ainoastaan kuljetusyritysten oman kilpailukyvyn, vaan mitä suurimmassa määrin myös kuljetuspalveluita hyödyntävien asiakkaiden.
Kuljettaminen liittyy aina johdettuun kysyntään, eli autot liikkuvat vain asiakkaan tarpeesta. Jokainen tienpäällä vietetty minuutti ja polttoainelitra maksavat – myös ne ylimääräiset, joita matkan tekoon kuluu huonokuntoisten teiden vuoksi. Kaikki kulut ovat lopulta asiakkaan loppulaskussa. On siis vähintäänkin perusteltua muistuttaa, että tiestön kunnolla on erittäin suuri vaikutus suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukykyyn.
Sekä kilpailukyky että työturvallisuus joutuvat koetukselle tilanteessa, jossa huonokuntoiset tiet heikentävät ajokaluston kestävyyttä. Esimerkiksi ajoneuvojen alustojen ja renkaiden nopea väsyminen aiheuttavat taloudellisia haasteita kuljetusalan yrittäjille. Ennen kaikkea ne kuitenkin aiheuttavat ylimääräisiä riskejä kuljettajille. Ajoneuvon kuluneet rakenteet ja urainen, rikkoutunut asfaltti on yhdistelmä, joka voi aiheuttaa vakavia onnettomuuksia. Uraan tai painaumaan osuessaan korkea ajoneuvo voi jopa kaatua. Kuljettajilta vaaditaan varovaisuutta, mutta yhtä aikaa nopeutta ja kuljetusten saumatonta sujuvuutta.
On selvää, että teiden kunnossapitoa täytyy priorisoida ja että on teitä, joista on huolehdittava alempiasteisen tieverkoston kustannuksella. Suomi kuitenkin nojaa edelleen vahvasti savupiipputeollisuuteen ja monet suuret tuotantolaitokset, kuten myös esimerkiksi metsät ja maatilatkin, sijaitsevat usein alempiasteisen tieverkoston varrella. Sieltä lähtevät liikenteeseen raaka-aineet lukemattomiin tuotteisiin, jotka joko välillisesti tai välittömästi työllistävät huomattavan määrän suomalaisia monessa eri portaassa. Vaikka täydellistä tasa-arvoa eriasteisten tieverkkojen välillä ei voi saavuttaa, sellaista tiestöä ei ole, jonka voisi kokonaan unohtaa.
Tällä hetkellä katseet tulisi kohdistaa asfalttiin. Raakaöljyn hinta on alhainen ja sen seurauksena myös bitumin hinta on halpa. Jo vuoden päästä tilanne voi olla aivan toinen, eli juuri nyt olisi oikea aika panostaa laadukkaaseen asfaltointityöhön. Ja paino nimenomaan laadukkuudelle: esimerkiksi Saksassa teiden päällysteet ovat 2–2½ kertaa paksumpia kuin Suomessa. Asialla on merkitystä yhä enenevässä määrin, kun raskaan kaluston massat kasvavat huomattavasti superrekkojen myötä. Kun kerran tehdään paksumpi päällyste, sen käyttöikäkin pitenee huomattavasti. Tässä asiassa turha nuukuus ja pieni varkaus ovat täsmälleen sama asia!
Euroopan kartalla Suomi sijoittuu keskiarvon alapuolelle teiden kunnossapitäjänä. Tuoreen tutkimuksen mukaan ruotsalaiset sijoittavat tiestön ylläpitoon 2½-kertaisen määrän rahaa Suomeen verrattuna. Norjassa on laadittu monivuotinen suunnitelma teiden laittamisesta kuntoon. Myös niin ikään uusissa EU:n jäsenmaissa liikenneinfraan panostetaan paljon; näissä maissa on ymmärretty se, että teiden kunto nostaa kansakunnan elintasoa ja hyvinvointia kokonaisuudessaan. Valonpilkahduksia on toki näkyvissä myös Suomessa – parlamentaarinen korjausvelkatyöryhmä on yksimielisesti päättänyt, että infran ylläpitoon sijoitetaan tulevien vuosien aikana merkittävästi nykyistä enemmän rahaa. Jo aivan nurkan takana olevat vaalit kuitenkin ratkaisevat, kuinka hanakasti tästä päätöksestä pidetään kiinni.
Teppo Mikkola
SKAL ry, puheenjohtaja
kuljetusalan yrittäjä
Kirjoita kommentti