Ville Rämö, maailmanmestari ja huippumuurari

Jääkiekkoväki saattaa muistaa Suomen Leijonien maalivahti Karri Rämön Kanadan MM-kisojen pronssijoukkueesta 15 vuotta sitten. Mutta muistaako kukaan, kenen kaulaan ripustettiin MM-kulta Kanadassa seuraavana vuonna 2009? Sen voitti kuopiolainen Ville Rämö eteläkorealaisen kilpakumppanin kanssa jaettuna – tosin eri lajissa, muuraustaidossa.


Muurauksen maailmanmestari Ville Rämön työura on jatkunut etenkin tulisijojen taitavana tekijänä. Kuva: Ilpo Lommi

Jääkiekon MM-mitaleja saati mestaruutta ei saavuteta noin vain ilman leirityksiä, harjoitusotteluja ja laadukasta valmentautumista. Sama pätee ammattitaitokilpailuihin. Ville Rämö valmistautui 22-vuotiaana MM-kilpailuun ammattitaitojen Taitaja-kisoja pyörittävän Skills Finland -organisaation valmennusopissa sekä -leirillä muurarin ja laatoittajan leipätyönsä ohessa.

”Maailmanmestaruus vaati millintarkkaa, virheetöntä sekä nopeaa työskentelyä. Turhia liikkeitä ei kannattanut tehdä ja hermot oli pidettävä kurissa. Työvälineet ja -olot poikkesivat suomalaisesta tiilejä ja laastia myöten. Tehtävät olivat vaikeahkoja ja erilaisia kuin normaalit työkuviot. Onneksi olimme saaneet vihiä eroista kotimaiseen muuraamiseen verrattuna. Veimme myös Kanadaan työvälineitä laastipaljuja myöten.”

”Kehitin kisaan oman työtapani ja -rytmini ja pidin niistä kiinni. Henkinen valmennus auttoi paljon keskittymiskykyyn sekä kylmäpäiseen rauhallisuuteen kisassa. Hyötyä siirtyi työelämäänkin”, kertoo Ville Rämö.

Maailmanmestaruuden jälkeen hänelle tuli mainetta ja tunnettuutta alan piireissä niin, että töitä riitti entistä enemmän. Vuosien mittaan Ville Rämö alkoi erikoistua erilaisten tulisijojen muuraamiseen. Sellaisesta työstä hän löytyi haastateltavaksi Suonenjoen Lempyyltäkin lokakuisena iltapäivänä, kun mestari oli muuraamassa omakotitalossa vuolukiviuunin tilalle tiilistä takkaa ja leivinuunia.

Muurariksi kirvesmiehen sijaan opettajan ansiosta

Ville Rämön urapolku muurariksi ei ollut aivan suoraviivainen, kun hän lähti opiskelemaan  talonrakennuslinjalle Savon ammattiopistoon.

”Alkujaan tavoitteeni oli kirvesmiehen ura, mutta ammattiopistossa oli opettaja, joka osasi opettaa meille myös muurausta. Kotoa en taitoa ollut oppinut, vaikka suvussa on rakennusmiehiä. Monikaan ei muurauksesta opistossa kiinnostunut, mutta minua se innosti, kun näin käden ja ajatuksen yhteistyön tuloksen. Opettaja havaitsi innostukseni ja oppimiskykyni. Niinpä hän suositti keskittymistä muuraamiseen ja laatoituksiin puutöiden sijaan.”

”Innostukseni kantoi jopa niin pitkälle, että opiskeluaikanani osallistuin kahdesti Suomen ammattiin opiskelevien nuorten Taitaja-kilpailuun talonrakennuksessa. Sijoituin toiseksi ja kolmanneksi. Palkintosijojen myötä pääsin MM-valmennukseen ja -edustajaksi. Opintojen jälkeen lähdin työelämään YIT:lle, aluksi kerrostalojen julkisivuja muuraamaan ja sisätiloja laatoittamaan. Siinä opin muutamassa vuodessa hyvät työelämän taidot ja rutiinit.”

”Suurin urakkani nuorena oli lähes 100 000 tiilen muuraaminen työkaverin kanssa Kuopion Itkonniemen kerrostalotyömaalla. Taisivat tiilet silloin kummitella yöunissakin, mutta en kyllästynyt muuraamiseen. Muurarin työ on aika vaihtelevaa ja osin luovaakin, koska urakat harvoin ovat täysin samanlaisia. Esimerkiksi leipälajini uunimuuraus on kuin huonekalun tekoa. Uuni on myös sisustuselementti varsinaisen käyttötarkoituksensa lisäksi”, toteaa lähemmäs miljoona tiiltä työurallaan muurannut Rämö.

Mielenkiintoinen asema työmarkkinoilla

Vuodesta 2010 hän on toiminut itsenäisenä muurarina eli ei ole minkään yrityksen leivissä. Hän ei kuitenkaan perustanut omaa yritystä eikä ole ns. kevytyrittäjä tai vuokratyöfirman mies. Urheilussa Rämöä voisi sanoa ns. vapaaksi agentiksi, joka hoitaa itse sopimusasiat.

”Teen urakoita palkansaajana verokirjalla eli olen kulloisenkin toimeksiantajan palkollisena. Systeemillä on plussa- ja miinuspuolensa, mutta en ole suunnitellut sitä muuttavani ainakaan lähiaikoina. Rakennusliiton hyvä Palkkamylly-ohjelma on vähentänyt paljon paperityötä sekä selkeyttänyt palkka- ja kulukorvaushallintaa, verotusta ja sosiaaliturvaa.”

”Kirjanpitäjää ei minulla ole, koska en ole yrittäjä. Liioin en saa alv-huojennuksia, mutta en myöskään laskuta alv:tä toimeksiantajiltani kuin jos olisin yrittäjä. Työni tulee tilaajille edullisemmaksi alv:n jäädessä pois mutta toisaalta kotitalousvähennys jää heillä pienemmäksi ja alv:n palautus saamatta. Olen oikeutettu työttömyyspäivärahaan, mutta töitä on riittänyt rakennusalan suhdanteista riippumatta enkä ole joutunut työttömäksi.”

Muurareilla on suotuisa tulevaisuus ja tarve

”Osaavista muurareista on pulaa, kun heitä ei valmistu riittävästi ammatillisista opistoista eikä oppisopimustiekään taida vetää tarpeeksi. Koneet ja automaatio eivät meitä korvaa kenties koskaan eikä työtämme voi syrjäyttää muilla menetelmillä. Pieni huoli kohdistuu Euroopan unionin suuntaan, jos se yrittää kieltää kotimaiselle energiansaannille tärkeää puun kotitalouspolttoa. Rakentamisen hiipuminen ei pelota, koska muurareille löytyy aina työtä.”

”Työskentelen urakka- ja tuntipalkalla. Minulla on vuodessa yleensä 25-30 asiakasta. Enemmänkin olen tehnyt töitä nuorempana, mutta perheellisenä olen alkanut arvostaa lomia, viikonloppuvapaita sekä koti-iltoja”, Rämö muistuttaa.

Hän asuu perheineeen eli puolison ja kahden lapsen kanssa Etelä-Kuopion Ritisenlahdessa.

”Tämän vuoden alussa muutimme Ritisenlahteen 1990-luvulla rakennettuun omakotitaloon. Siellä on takka- ja uunilämmitys, mutta aion ensi vuonna remontoida ne uusiksi mieltymykseni mukaisiksi. Ehkä tiilistä muurattavasta takasta ja leivinuunista tulee ammattitaitoni referenssikohde”, Rämö kertoo.

Jollekin voi tulla mieleen jutun alusta, ovatko huippumuurari Rämö ja jääkiekon huippumaalivahti Rämö sukua keskenään.

”Ei ainakaan läheistä, mutta sukupuusta kauempaa voisi kenties löytyä yhteys. Ollaan me vähän samaa kokokaliiberiakin”, sanoo Ville Rämö.

Pituutensa ja ulottuvuutensa puolesta hän peittäisi hyvin kiekko- tai pallomaalia. Käsien liikekin on rivakka ja silmät tarkat. Myös hänen mentaalinen vahvuus, huolellisuus ja järjestelmällisyys ovat ominaisuuksia, joita huippu-urheilijatkin tarvitsevat. Hyvä jatkokysymys on, löytyykö Ville Rämöltä aktiivista urheilu- ja liikuntataustaa.

”En saanut lapsena ja nuorena tilaisuutta urheilemiseen. Vanhempieni mielestä urheilu oli turhaa ajan hukkaa. Halonhakkuu oli parasta liikuntaa ja kunnossa pysyi kovalla työnteolla. Sellainen mentaliteetti jäi minulle päälle aikuiseksi asti.”

Liikunta vapaa-ajalla on tärkeää hyvinvoinnille ja työkyvylle

”Viime vuosina olen kuitenkin ymmärtänyt, että vaikka muurarin työ on moneen ammattin verrattuna rasittavaa fyysisesti ja kehoa kuluttavaa, pitää juuri siksi harrastaa monipuolisesti muutakin liikuntaa kuten jumppaa, pyöräilyä, kuntosalia ja luontopatikointia. Koirien kanssa metsästäminen sekä kalastus ovat parhainta vastapainoa työlle niin fyysisesti kuin henkisestikin.”

Metsästäminen oman koiran kanssa ja muukin luonnossa liikkuminen ovat Ville Rämön mieliharrastuksia sekä hyviä fyysisen ja henkisen kunnon ylläpitäjiä. Kuva: Ville Rämö

”Merkittäviä tapaturmia ei minulle ole sattunut, mutta kremppaa on jo ilmennyt etenkin selässä, vaikka ikää on vasta 36 vuotta. Työergonomia ja hyvä lihaskunto ovat tärkeitä, jos haluaa pysyä työkykyisenä. Etenkin tukilihaksia pitää treenata ja antaa muillekin lihaksille sekä aivoille ärsykkeitä. Lepoa ja palautumistakaan ei saa unohtaa”, korostaa Ville Rämö.

”Valmentajaksi alkaminen nuorille muurariksi ryhtyville saattaisi jatkossa kiinnostaa työn ohessa. Uskon, että pystyisin opastamaan heitä laadukkaampaan ja tehokkaampaan työhön sekä parempaan työergonomiaan. Olen myös kehityshenkinen, joten voisin osallistua muurarin ammattikoulutuksen sekä uusien työtapojen kehittämiseen. Niitä olen ideoinut ja ottanut työurallani käyttöön. Tässä työssä voi kilpailla itsensä kanssa työn laadussa, ehkä joskus nopeudessakin, kunhan ei sorru hötkyilyyn”, muistuttaa muuraamisen maailmanmestari 14 vuoden takaa.

Teksti ja kuva: Ilpo Lommi

Mobiilivalikko – voit sulkea valikon ESC-näppäimellä