”Maa, jota rakennetaan hyvin, voi hyvin” – kunhan edellytykset ovat kunnossa. Seuraavalla nelivuotisella eduskuntavaalikaudella 2023-2027 harjoitettava politiikka ei ole yhdentekevää rakennusalan yrityksille, henkilöstölle eikä sidostahoille. Niinpä huhtikuun 2. päivä valittaviin päättäjiin kohdistuu isoja odotuksia talon- ja infrarakennusalalta. Itä-Suomessa niihin liittyy myös merkittäviä alueellisia edunajamisnäkökulmia.
Kuva: RT:n kuvapankki / kuvatoimisto Kuvio
Rakennusteollisuus ry on laatinut kolmen pääkohdan valtakunnalliset vaaliteemat ja omat lupauksensa, joiden mottona on ”Maa, jota rakennetaan hyvin, voi hyvin”. Iskulause perustuu tosiasiaan, että talon- ja infrarakentaminen on Suomen tärkeimpiä toimialoja kansantalouden, työllisyyden, verotulojen, asumisen perustarpeen ja muidenkin yhteiskunnallisten vaikutustensa vuoksi. Toisaalta rakentamiseen vaikuttavat vahvasti talouden kehitys, rahoitusmarkkinat ja lainsäädäntö. Näihin asioihin on poliittisilla päättäjillä suuri vaikutusvalta.
Rakennusteollisuuden kolme lupausta kestävästi kasvavaan turvalliseen Suomeen ovat:
- Järkevänhintaisen asumisen rakentaminen, 35 000 uutta asuntoa vuosittain ja korjausrakentamisen tuplaaminen – kunhan yhteiskunta ei aseta esteitä esimerkiksi lainsäädännöllä ja rahoitusmarkkinoilla.
- Turvallisempi, saavutettavampi ja kilpailukykyisempi Suomi – kunhan väylärahoitus on kunnossa ja liikenneverkkoa kehitetään pitkäjänteisesti.
- Kestävämpi huominen rakentamalla päästöjä vähentäen toimivampaa ja energiaviisampaa asuinympäristöä sekä kiertotaloutta edistäen – kunhan yhteiskunta lisää tuotekehityspanostuksia ja vähähiilistä energiantuotantoa sekä purkaa kiertotalouden esteitä.
Näitä pääteemoja kannattavat ja Itä-Suomen näkökulmasta vielä lisäevästystä päättäjille antavat Talonrakennusteollisuus Itä-Suomen piirin aluepäällikkö Kimmo Anttonen, sen hallituksen puheenjohtaja, rakennusyrittäjä Pasi Pitkänen, Infra ry Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Pekka Lyytikäinen ja hallituksen puheenjohtaja, maansiirtoyrittäjä Kari Vikelä.
Normien purkutalkoita, rahoitusmarkkinat kuntoon ja korjausvelat pienemmiksi
Pasi Pitkänen peräänkuuluttaa seuraavalta vaalikaudelta lisää valtiovallan jo aloittamia normien purkutalkoita eli rakentamista liikaa kahlitsevan kaavoitus-, luvitus- ja rakentamislainsäädännön keventämistä. Siihen suuntaan edetään uudessa rakentamislaissa vuoden 2025 alusta, mutta paljon riippuu myös sitä tarkentavista asetuksista sekä soveltamistulkinnoista kunnissa ja maakunnissa.
– Tärkeää koko Suomelle on siirtyä kestävämpään talouteen eli suitsia velkaantumista ja inflaatiota, varmistaa rahoitusmarkkinoiden toimivuus sekä kansalasten ostovoima. Ne ovat keskeisiä edellytyksiä riittävälle uudis- ja korjausrakentamiselle.
– Peruskorjauksiin on saatava lisää rahoitusta myös valtion ja Euroopan unionin tuella, jotta päästään purkamaan kasvavaa korjausvelkaa sekä uudistamaan rakennuskantaa energiatehokkaammaksi ja ympäristölle kestävämmäksi. Tarvetta olisi 15 miljardille eurolle vuositasolla. Paine vielä kasvaa, kun EU:lta tulee kiristyviä ukaaseja energiaremonteista nykyisellekin rakennuskannalle.
Pitkäsen mielestä olisi otettava uudelleen käyttöön edellisen taloustaantuman aikana vuonna 2008 hyväksi osoittautunut valtion kymmenen prosentin korjausavustus taloyhtiöille. Sillä olisi työllistäväkin vaikutus.
– Rakennusalan on varauduttava yhä paremmin ilmastomuutoksen torjuntaan muun muassa kierrätystä tehostamalla ja vähähiilisyyttä lisäämällä rakennusmateriaaleissa sekä itse rakentamisessakin. Valtiolta toivon taustatukea näille pyrkimyksille.
Itä-Suomen elinvoima turvattava
Kimmo Anttonen yhtyy Pitkäsen näkemyksiin painottaen myös Itä-Suomen elinvoiman ja tasa-arvoisen kilpailukyvyn tukemista valtiovallan rahoituslinjauksilla niin väylästöihin kuin elinkeinopolitiikkaankin. Hänen mukaansa on huolehdittava etenkin suurimpien kaupunkiseutujen vetovoimasta muun muassa aktiivisella tontti- ja kaavoituspolitiikalla.
– Itä-Suomen elinvoimaisuus on tärkeää koko maan turvallisuudelle ja huoltovarmuudelle. Pienen ja köyhän puolella oleva hyvinvointivaltion arvopohja on saatava toimimaan myös aluepolitiikassa. Itä-Suomen haasteet näyttävät pitkäaikaisilta eikä aluepolitiikassa voida sallia vahvojen ja rikkaiden politiikkaa Itä-Suomen kurjistuvien alueiden kustannuksella, korostaa Anttonen.
Rahaa liikenneväylien kunnossapitoon ja parantamiseen
Pekka Lyytikäinen toivoo, että Väyläviraston listaamista tärkeimmistä liikenneväylähankkeista nykyistä enemmän sijoittuisi Itä-Suomeen. Nyt niiden euromääräisestä arvosta melkein 80 prosenttia osuu Etelä- ja Länsi-Suomeen. Siellä kulkevat suurimmat henkilömatkustajamäärät, mutta teollisuuden raaka-aineiden ja jalosteiden materiaalikuljetuksissa Itä-Suomi on väestömääräänsä merkittävämpi alue.
– Tieliikenteelle tärkeimpiä rahoituskohteita ovat perustienpidon lisäksi valtatie 5:n kohentaminen etenkin Kuopio-Leppävirta -välillä, valtatie 9:n parannukset Joensuu-Jyväskylä -välillä ja alempiasteisen tieverkoston huolenpito sorateitä unohtamatta. Esimerkiksi teiden ojitukset ja asfaltoinnit ovat päässeet rempalleen, mikä näkyy sateisuuden kasvaessa tiestön kunnon heikkenemisenä. Asfaltoinnit ovat pudonneet Suomessa noin 1500 kilometriin eli alle puoleen 4000 kilometrin todellisesta tarpeesta. Tässäkin Itä-Suomi on jäänyt ”mopen” osalle. On muistettava, että henkilöliikenteestä 90 ja tavaraliikenteestä lähes 70 prosenttia liikkuu kumipyörillä.
Itä-Suomen tiet ovat päässeet ylläpitomäärärahojen niukkuuden vuoksi yhä heikompaan kuntoon. Kuva: Ilpo Lommi
– Rautatieverkostossa on kehitettävää Savon ja Karjalan radoilla turvallisuuden välityskyvyn osalta muun muassa ohituspaikkoja lisäämällä sekä perusparannuksilla. Lentoliikenteessä on tärkeää säilyttää Kuopio ja Joensuu lentoasemaverkostossa riittävällä liikennöinnillä. Vesiteitä ei pidä unohtaa etenkin, kun Saimaan kanavan käyttö on jäissä tuntemattomaksi ajaksi. Siksi olisi otettava pitkän tähtäimen harkintaan Kymijoen ja Päijänteen kanavien rakentaminen vesitieverkoston laajentamiseksi mereltä sisämaahan. Nyt on jouduttu siirtämään materiaalikuljetuksia rauta- ja maanteille, mikä ei ole ympäristöllisesti suotuisaa kehitystä.
Säästöleikkurit loitolle tieverkosta
Kari Vikelä on Lyytikäisen kanssa samoilla linjoilla. Maa-ainesten toimittajana infra- ja talonrakennustyömaille hän tunnistaa niin korkeampi- kuin alempiasteisenkin tieverkon heikentyneen kunnon.
– Tieverkon parantaminen ja minimissään ylläpito on keskeistä Itä-Suomen elinkeinoelämän ja julkishallinnon toimintakyvylle sekä yksityisten kansalaisten liikkumiselle. Siihen ei säästöleikkurien pidä koskea alkavalla vaalikaudella. Suomi on Ruotsia hurjasti jäljessä liikenneverkkoinvestoinneissa. Lisäksi maamme sisällä on eriarvoisuutta tieverkoston ylläpidossa, vaikkapa vertailussa valtatie 5:n ja 4:n välillä edellisen vahingoksi, korostaa Kari Vikelä.
Teksti: Ilpo Lommi
