Filosofi Maija-Riitta Ollila yllätti syksyn Maarakennuspäivässä. Puheenvuoro tulevaisuuden älykkäästä infrasta pisti miettimään. Onko tekoälyä olemassa? Mitä on tuuppiva infra?
TEKSTI: SARI OKKO, KUVA: PIXABAY
Ollilan aiheeksi oli kirjattu ”Tulevaisuuden älykäs infra: ihmisäly ja tekoäly yhteistyössä – Kenestä tulee edelläkävijä?” Puheenvuoroa pidettiin jopa utopistisena. ”Ihan sellaiseksi sitä ei ollut tarkoitettu”, Ollila hymyilee.
Ollilan mielestä tekoälyä ei sanan varsinaisessa mielessä ole olemassakaan. Voitaisiin puhua pikemminkin koneoppimisesta, sillä vahvaa tekoälyä, jolla tarkoitetaan ihmisen kaltaiseen, itsenäiseen ajatteluun kykenevää tietokonetta, ei vielä ole. Seurauksensa sillä kuitenkin jo on.
Ollila ei puhuisi tekoälystä myöskään itsenäisenä teknologiana. ”Muihin yhdistettynä siitä on suurta hyötyä, joskin tähän asti kehitellyt ideat ovat vasta alkua”, Ollila tuumii.
Robottiauto kulkee älytiellä
Niin tai näin, infra ja tekoäly ovat monessa mukana kestävää kehitystä ajatellen. Kun esimerkiksi ajoneuvot kykenevät kommunikoimaan keskenään ja infrastruktuurin kanssa, liikenteestä saadaan sujuvampaa. Tai kun matka-aika lyhenee, ilmaan vapautuu vähemmän kasvihuonekaasuja.
”Autonomisten autojen tulo asettaa tiestölle uusia vaatimuksia, sillä robottiautot vaativat alleen älykkäitä tieverkostoja. Tämä avaa monenlaisia mahdollisuuksia”, Ollila toteaa.
Kaupungeissa älykkäiden sähköverkkojen asentaminen voi kontrolloida energian kulutusta ja auttaa käyttämään uusiutuvia energiamuotoja. Älykkäiden rakennusten sisäänrakennetut sensorit puolestaan voivat vähentää energian käyttöä. Myös esineiden internet tuo omat mahdollisuutensa.
Tuuppiva tekoäly vaikuttaa
Infraan rakennettu tuuppiva tekoäly voisi olla ratkaisu moneen ongelmaan. Yksinkertaisin esimerkki tuuppivasta infrasta on tiehen rakennettu töyssy, joka saa ajajan hidastamaan.
”Tietynlaisen infran olemassaolo muokkaa jo sellaisenaan käyttäytymistä. Se, onko olemassa kevyen liikenteen väyliä, vaikuttaa siihen, valitaanko liikkumisvälineeksi polkupyörä.”
Koska infralla voidaan muokata ihmisten käyttäytymistä, infran olemassaololla on merkitystä. Infran rakentaja luo ihmisille valintojen arkkitehtuuria. Suuri kysymys ilmastonmuutoksen ehkäisyssä onkin, miten ihmiset tulisivat valinneeksi ilmaston kannalta hyviä toimintatapoja ja kulutustottumuksia.
”Juuri infra voi auttaa tässä. Tekoäly voi tuuppia toimintaamme huomaamattomilla tavoilla, sillä ihminen ei aina tee tietoisia valintoja, vaikka niin luulee. Ympäristöm-me antaa meille koko ajan toimintavihjeitä, joita emme tietoisesti havaitse”, Ollila sanoo.
Tekoälyllä tehokkaaseen tunarointiin
Tekoäly ja ihmisäly kulkevat käsi kädessä. Erilaiset tekoälyratkaisut sopivat jonkin erityisen tehtävän hoitamiseen, mutta ne eivät häärää suvereenisti kaikilla toiminnan osa-alueilla kuten ihmiset tekevät.
”Ihminen on tässä mielessä ylivertainen, mutta erityisaloilla koneet jylläävät. Loogis-matemaattisissa operaatioissa koneiden kapasiteetti on ihmiseen verrattuna häikäisevä. Jo kauan sitten numeronmurskaus vakiintui koneiden toimialaksi. Kone voi oppia joissakin asioissa ällistyttävän nopeasti ihmistä paremmaksi.”
Oppimisessa piilee vaaransa. Kun tekoäly voimistaa sitä, mitä olemme tekemässä, se mahdollistaa tehokkaan tunaroinnin. Ja nyt siirrytään siihen, miten etiikka liittyy tekoälyyn ja infraankin.
Vinot algoritmit ja ihmisten synnit
Dataetiikka on kuuma puheenaihe, elämmehän datavetoisessa maailmassa. Datassa piilevät myös sinne haudatut ihmisten paheet ja synnit.
”Tekoälyn käyttämä data heijastaa ihmisten elämän moraalisia ongelmia. Se sisältää ennakkoluuloja, ajattelun vääristymiä ja syrjinnän mekanismeja, joita emme toivoisi osaksi algoritmeja, joiden kuitenkin annamme tänä päivänä tehdä päätöksiä yhä useammassa yhteydessä”, Ollila sanoo.
Dataetiikka tutkii vinoutuneita algoritmeja. Ne voivat olla vinoutuneita joko siksi, että algoritmien suunnittelijoiden arvo- ja ajatusmaailma on vino tai siksi, että data sisältää inhimillisen ajattelun päättelyvirheet ja moraaliset ongelmat kiteytyneinä.
Jos algoritmien vinoumia ei kyetä korjaamaan, ne voimistavat entisestään ihmisten vinoumia. Kun ihmiset harhaisesti uskovat, että algoritmit ovat reiluja ja heijastavat todellisuutta oikein, he luottavat algoritmien arvostelmiin eivätkä huomaa, että algoritmit itse asiassa heijastavat heidän omia ennakkoluulojaan.
Näin syntyy kehä, jossa data sisältää ihmisten ennakkoluulot, jotka siirtyvät algoritmien osaksi. Ihmiset taas tekevät päätöksiä algoritmien ohjaamina ja tuottavat lisää vinoutunutta dataa, jota algoritmit käyttävät.
Jos ei kiinnosta, putoaako kelkasta?
Tekoälyn tai minkään muunkaan teknologian käyttö ei ole itsetarkoitus. ”Niin kauan kuin muut menetelmät tuottavat parempia tuloksia alhaisemmin kustannuksin, niitä on mielekästä käyttää. Toisaalta, kun kilpailijat pääsevät parempiin tuloksiin tekoälyä käyttämällä, ollaan jo jälkijunassa muutoksen tekijöinä”, Ollila pohtii.
Entä se klassinen uhkakuva tekoälystä ihmisen korvaajana? ”Tosiasia on, että tekoäly ei ole koskaan vienyt yhtään työpaikkaa. Ihmiset automatisoivat työtä, jos he näkevät sen tuottavuutta ja kannattavuutta lisäävänä toimena. Ihmisillä on valta ja vastuu tekoälyn käytön tavoista.”
