Hieraisin silmiäni, kun vastaan tuli Ylen juttu (25.4.) tulevista energiatehokkuusvaatimuksista otsikolla ”Monelle taloyhtiölle tulossa mittava säästö – kalliin energiaremontin voi jopa unohtaa”. Jutun mukaan vähäpäästöisen energian ansiosta voitaisiin välttää energiatehokkuutta parantavia korjauksia. Mitä ihmettä?
Mielestäni sääntelyn pitää jatkossa ohjata sekä pieneen hiilijalanjälkeen että pieneen energiankulutukseen.
Rakennusten energiatehokkuutta on jo vuosikymmenet laskettu määrittämällä rakennuksen lämpöhäviö. Laskennassa otetaan huomioon rakennuksen vaippa, sen tiiveys ja ilmanvaihto. Tulosta verrataan vertailuarvoilla saatuun lukuun, joka täytyy alittaa. Laskenta on suhteellisen yksinkertaista eikä ota huomioon kaikkea, mitä rakennuksen energiatehokkuudelle voidaan esimerkiksi talotekniikalla tehdä.
Lämpöhäviön rinnalle tuli rakennuksen kokonaisenergian laskenta eli E-luku vuonna 2012. E-luvun avulla voidaan laskennallisesti mitata rakennuksen energiankulutusta ja ottaa siten huomioon eri järjestelmien energiatehokkuus.
Energiamuotojen kertoimet ovat olleet alusta alkaen osana E-lukulaskentaa. Niillä pyritään kuvaamaan energian tuottamisen tehokkuutta ja ympäristövaikutuksia. Nykyään valtioneuvoston asetuksesta löytyvät arvot eivät kuitenkaan enää perustu tieteellisiin arvoihin, vaan ovat poliittisesti asetettuja.
Samoin poliittisella päätöksellä hirsirakentaminen sai vuonna 2012 helpotuksen sekä E-luvun että lämpöhäviölaskennan osalta, koska se ei olisi enää läpäissyt vaatimuksia. Aluksi vain pientaloja koskenutta määräaikaista helpotusta perusteltiin perinnerakentamisella. Helpotus ei kuitenkaan ole poistunut, vaan se on laajentunut koskemaan kaikkea rakentamista vuodesta 2017 lähtien ”ympäristöarvojen” perusteella.
Energiatehokkuuslaskentaa ollaan jälleen uudistamassa rakennusten energiatehokkuusdirektiivin myötä. Parhaillaan lausunnolla olevassa asetuksessa energiamuotojen kertoimille on tarkoitus asettaa uudet lukuarvot. Vastaavasti ensi vuonna tulee voimaan rakentamislain pohjalta ilmastoselvitysvaade sisältäen hiilijalanjäljen ja -kädenjäljen laskennan.
Nyt olisi hyvä hetki muuttaa E-luku vastaamaan sitä, mistä sen nimikin juontaa: rakennuksen energiatehokkuuden mittaamista. Ympäristö- ja päästöasiat käsitellään ilmastoselvityksessä, ja E-luvulla osoitettaisiin rakennuksen energiatehokkuus eli minkä verran rakennus kuluttaa energiaa.
Energiatehokkuus on hyvin tärkeä asia kiinteistönomistajalle, koska energia maksaa, on se sitten päästötöntä tai ei. Asetusehdotus asettaa myös kiinteistönomistajat eriarvoiseen asemaan, koska paikkakuntien kaukolämpöjen päästöt vaihtelevat paljon.
Esimerkiksi Porvoossa kaukolämmöstä on uusiutuvaa 90 prosenttia ja Sipoossa vain 17 prosenttia. Ehdotetulla asetuksella porvoolainen asuinkerrostalo olisi E-luvultaan 59 prosenttia sipoolaista pienempi tekemättä yhtään mitään toimenpiteitä. Kun tämä vielä tulevaisuudessa sidotaan kiinteistöveroon, niin siitähän ilo irtoaa.
Tehdään siis E-luvusta oikeasti rakennuksen energiatehokkuuden mittari poistamalla siitä kokonaan niin energiamuodon kertoimet kuin eri materiaalien saamat helpotukset. Rakennuksen on oltava energiatehokas riippumatta siitä, mikä on sen lämmitysmuoto tai mistä materiaalista ja mille paikkakunnalle se on rakennettu.
Teksti on julkaistu myös Rakennuslehden Näkökulma-palstalla.
Jani Kemppainen
Päällikkö, tekniset määräykset ja lainsäädäntö ja laatu
jani.kemppainen@rt.fi +358 40 541 8090Talonrakennusteollisuus ry
Kirjoita kommentti