Alue- ja kuntavaalien mainonta on eri puolella Suomea juuri nyt niin runsasta, että oikeastaan kukaan ei voi enää sanoa, ettei tietäisi vaalien olevan tulossa. Huolestuttavaa on se, että ehdokasasettelun epäonnistuttua (lue: ehdokkaita ei saatu riittävästi mukaan) tulevat äänestysprosentit molemmissa vaaleissa laskemaan entisestään.
Paikallisvaaleissa äänestetään usein tuttua tai vähintään etäisesti sellaiselta vaikuttavaa ja kun ehdokkaiden määrä vähenee, vähenevät myös tutut äänestettävät. Tätä on eri medioissa päivitelty: vaalisumassa ihmiset eivät enää tiedä, mikä eri vaalien merkitys on ja mitä niissä valittavat henkilöt edes tulevat päättämään. Koko uusi aluehallinto vaikuttaa epäselvältä, kuntien päätöksenteko puuhastelulta (lue: koulujen ruokalistat) tai etäiseltä (lue: 2040-luvulle menevät tavoitteet).
Osaavatko päättäjät tai varsinkaan paikallinen media nostaa asioita esiin niin, että taustat ja seuraukset tulisivat riittävästi esiin? Osataanko kaavoituspäätösten konkreettisia hyötyjä tai täydennysrakentamisen merkitystä lähiluonnon kokonaisuuden kannalta sanoittaa niin, että useampi ymmärtäisi, mistä päätöksissä on kyse? Usein sekä puolueiden että median uutisoinnissa jäädään lifestyle-juttujen tasolle. Onkohan se osin paikallisten ihmisten aliarviointia?
Kuntaliiton mukaan vuonna 2023 kuntien investoinnit olivat noin 4,6 miljardia euroa eli seitsemän prosenttia kaikista Suomen investoinneista. Kuntien investoinnit ovat kasvaneet jatkuvasti finanssikriisin jälkeen, paitsi vuonna 2022 sote-uudistuksen takia. Investoinnit ovat keskittyneet pääasiassa rakennuksiin, kuten kouluihin ja päiväkoteihin sekä teihin ja vesi- ja viemäriverkostoihin.
Mutta edellisiin kuntavaaleihin neljä vuotta sitten monet kunnat lähtivät täysin erilaisessa taloustilanteessa, niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisesti. Nyt monessa kunnassa joudutaan miettimään yhä enemmän, miten käyttötalouden haasteet ja investointitarpeet saadaan ratkaistua. Samaan aikaan kunnilla on valtava toimitilojen ja rakennusten korjausvelka, jonka suuruudeksi on arvioitu noin neljä miljardia euroa. Rakennusten korjausvelan lisäksi perusinfrastruktuurin korjausvelkaa voidaan arvioida olevan noin 3–4 miljardia euroa.
Miten tämä liittyy äänestämiseen? Siten, että puolueilla on eroa. Varsinkin suuremmissa kaupungeissa myös eri ehdokkaiden painopisteet ja priorisoinnit voivat olla hyvinkin erilaisia. Kaavoitus, maankäyttö ja investoinnit eivät vaalitoreilla juuri puhututa – ehkä pois lukien ylimalkaiset puheet kohtuuhintaisesta asumisesta. Tai siitä lähiluonnosta, jota rakentamisen nähdään uhkaavan.
Tiedostan, että lasten syntymän jälkeen olen itsekin seurannut vaalikoneista enemmän päiväkoteihin ja kouluihin liittyviä kysymyksiä kuin vaikka edellä mainittuihin investointeihin ja korjausvelkaan. Eli seuraan kuntavaaleissa itselleni juuri tällä hetkellä tärkeiltä tuntuvia asioita.
Toisaalta rakentamiseen liittyviä älyllisiä kysymyksiä ei vaalikoneissa myöskään juuri esiinny. Investoinnit ja rakentaminen tuntuvat asioilta, jotka vaan tapahtuvat. Ja ehkä luotan, että työminäni jotenkin saa päättäjät hahmottamaan, että investointeja ja kasvua ei pidä kunnissa pysäyttää, vaikka taloustilanne olisikin haastava. Tai että oikein toteutettu täydennysrakentaminen säästää lähiluontoa meille kaikille eikä päinvastoin.
Koko rakennusalan pitäisi muistuttaa itseämme ja päättäjiä paremmin siitä, miten valtava merkitys alalla ja koko rakennetulla ympäristöllä on peruspalveluiden saatavuuden ja arjen sujuvuuden kannalta. Me rakennamme kodit, päiväkodit, koulut, terveysasemat ja puistot. Meidän toimestamme korjaantuvat kadut ja rakentuvat kauppakeskukset. Ja näillä seikoilla, jos joillain on valtavasti merkitystä alue- ja kuntavaaleissa. Sillä kaupunki, jota rakennetaan hyvin, voi hyvin.
Kirjoitus on julkaistu Rakennuslehden Näkökulma-palstalla.
Lauri Pakkanen
Yhteiskuntasuhdepäällikkö
lauri.pakkanen@rt.fi +358 50 522 7797Rakennusteollisuus RT ry
Kirjoita kommentti