Saamme lukea julkisen talouden tilasta mutta emme sääntelyn taa piiloutuneista pankeista, jotka ennätyksellisen tiukalla rahoituslinjallaan jarruttavat investointeja ja kurjistavat kansantaloutta ja Itä-Suomea. Kohonnut korkotaso tarjoaa pankeille ennätystuloksia nollakorkojen jälkeen, mutta tämä ei heijastu investointien rahoittamisen rohkeuteen.
Ihmeissämme seuraamme yrityslainojen marginaalien nousua, vaikka jo yleinen korkotaso tekee monesta investoinnista kannattamatonta. Kuulemme lisäksi jatkuvasti tarinoita siitä, kuinka hyvätkään keskustahankkeet eivät saa lainaa kohtuullisilla ehdoilla. Vaikka olisi 50 prosenttia omaa rahaa ja vakuusarvo keskustan uudishankkeelle varmalla puolella oleva 60 prosenttia, niin pankille tämä 110 prosenttia ei riitä. Asunto-osakeyhtiöt ydinkeskustojen ulkopuolella eivät saa lainaa, vaikka kyse on kansallisvarallisuudestamme. Ihmettelemme median ja poliitikkojen hiljaisuutta, koska tässä on kyseessä koko Suomen tulevaisuus.
Kiinteistöjen arvon lasku on historiallisen voimakasta kasvukeskusten ulkopuolella, mutta pankkien toiminta laittaa tälle kehitykselle potenssimerkin. Pankkisääntelyn varjolla pankit yrittävät vetäytyä lähes riskittömään lainoitukseen. Rakennusalan edustajana ihmettelemme pankkien toimintaa, koska suurin osa pankkien rahoitusliikenteestä koskee rakennus- ja kiinteistöalaa. Suomen talous ei pyöri ilman rakentamisen tuomaa talouden aktiviteettia, eikä pankkienkaan tulevaisuus näytä kummoiselta ilman rakennusklusterin toimeliaisuutta.
Tällä mekanismilla pankit ajavat rakennusliikkeet konkurssiin.
Nyt tarvitaan rohkeutta myös rahoittajilta. Itäsuomalaiset rakentajat puhuvat pankeista, jotka tuntuvat pelkäävän omaa varjoaankin. Asunnonostaja ei saa lainaa uudiskohteen asunnon ostoon, koska pankit eivät luota rakennusliikkeisiin. Tällä mekanismilla pankit ajavat rakennusliikkeet konkurssiin. Missä ovat ne entisaikojen pankit ja niiden johtajat, jotka luottivat ihmisiin ja yrityksiin? Tällä keskinäisen luottamuksen ja jaetun riskin mallilla on Suomen rakentaminen rahoitettu. Nykyinen rahoituspäätösten linja on keskusjohtoinen, mikä pahentaa tilannetta. Kaukaa johdetuin päätöksin Itä-Suomi näyttää autioituvalta.
Pääomaköyhä Itä-Suomi ei pärjää ilman lainarahoitusta. Ilman uudis- ja korjausrakentamisen lainoja talousjärjestelmämme rattaat hidastuvat ja Itä-Suomi autioituu. Sääntelyn varjolla kohtuuttomaksi tiukennettu rahoitus ohjaa talouttamme ja kiinteistöjen arvokehitystä tunnistettua enemmän. Suomea ei ole riskittä rahoitettu ja rakennettu hyvinvointiyhteiskunnaksi, eikä sitä pidetä elin-, veto- ja pitovoimaisena ilman rahoitusriskiä. Rahoitus ja rakentaminen ovat toisistaan riippuvaisia talousjärjestelmän osia, mutta tunnistaako pankkisääntely tämän liiton?
Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 14.3.2024.
Kirjoita kommentti