Miltä maailmamme näyttäisi, jos ei olisi muurattuja pintoja ja rakenteita? Ei tiilisiä julkisivuja eikä seiniä. Ei portaita tai pilareita. Ei muureja, ei piippuja. Ei tulisijoja tai väliseiniä. Entä jos ei olisi ketään, kuka osaisi muurata?
Kuka tulevaisuudessa muuraa?
Muurauksen opetus Suomen kouluissa on uhkaavasti vähentynyt. Sen on nähnyt Vantaan Ammattiopisto Variassa kymmenen vuoden ajan muurausta ja laatoitusta opettanut Jari Toivakainen.
Muurausala ja sen koulutus rypee kansallisen arvostuksen alakulossa, keskellä hupenevia resursseja.
Muurausta ei näy kovin paljon talonrakennuksen SM-kisoissakaan (Taitajat), eivätkä laatoittajatkaan siellä juuri pröystäile.
Toivakainen on huolestunut taantuvasta kehityksestä. ”Ei muurauksen tarve ole mihinkään kadonnut.” Rakennusteollisuus tarvitsee kipeästi osaavia ja luotettavia tekijöitä. Heille on kysyntää.
Jari Toivakainen pitää tärkeänä, että rakennusalan koulutuksessa painotetaan moniosaamista, mutta ei yksittäisen ammattikunnan kustannuksella. Kuka täällä Suomessa tulevaisuudessa muuraa? ”Tähän on meidän voitava vaikuttaa.”
Haasteita voitettavaksi
Koulutusta perinteisiin rakentamismenetelmiin ja käytännön taitoihin järjestetään ammattioppilaitoksissa eri puolilla Suomea.
Muuraus kuuluu talonrakentajien perustutkinnon ja ammattitutkinnon ohjelmiin, mutta vain yhtenä valinnaisena tutkinnon osana.
Yhä harvempi nuori valitsee muurauksen erikoistumisalakseen. Kiinnostus on hiipunut. Ehkäpä siksi monessa ammattioppilaitoksessa tätä motoriikkaa vaativaa kädentaitoa saatetaan opettaa varsin vähän. Tai sitten koulutuksen järjestämisen haasteeksi on voinut muodostua muuraukseen soveltuvien tilojen ja harjoitteluolosuhteiden rakentaminen tai niiden puute, laiteinvestoinnit, materiaalihankinnat tai resurssien niukkuus. Eikä muuraukseen erikoistuneiden pätevien opettajien löytyminenkään tapahdu aina sormia napsauttamalla.
Taantuvalla kehityksellä on väistämättä seurauksensa: pitkällä aikavälillä se voi johtaa siihen, että osaavista muurareista tulee pulaa.
Variassa on kaikki toisin
Jari Toivakainen aloitti muuraustyöt vuonna 1982, ensin apurina kokeneelle ammattilaiselle, ja muutaman vuoden harjoittelun jälkeen itsenäisenä muurarina. ”Ammattitekijöiltä sain parhaan opin, sen kuinka sitä kauhaa käytetään ja kuinka se tiili menee kerralla kohdalleen.”
Jari hankki muurarin pätevyyden, opiskeli teoriaa ja haki lisää käytännön harjoitusta. Vuoteen 2010 asti Jari toimi muurarityökunnan nokkamiehenä, jonka jälkeen hän opiskeli työnjohtajaksi. Työpaikassaan YIT:llä hänen tehtävänään oli pääsääntöisesti muurauskohteiden työnjohtaminen.
Pian Jaria houkuteltiin opettajaksi. Ajatuksen takana oli hänen kaverinsa Timo Aaltonen, entinen muurari, joka oli siirtynyt Vantaan Variaan opettajaksi. Timo oli opetustyönsä ohessa aktiivisesti kehittänyt oppilaitosta, sen tiloja ja laitteistoja muurauksen koulutukseen soveltuviksi. Eikä aikaakaan, kun Jari jo nähtiin opetustehtävissä sekä ideoimassa kaverinsa kanssa opetustiloja paremmaksi muuraamiselle.
Vantaan ammattiopisto Varia järjestää ammatillista koulutusta neljässä eri toimipisteessä. Eri alojen opiskelijoita siellä käy vuositasolla noin 6000. Henkilökuntaa on yli 300. Hiekkaharjun toimipisteessä koulutetaan talonrakentajia. Muurausta ja laatoitusta Jari Toivakaisen johdolla opiskelee noin 20 nuorta.
”Ennen koulumme muuraustunnilla tehtiin laastia tasosekokoittimella, sinne veden sekaan lapioitiin hiekka ja kalkki. Ja siitähän tuli aikamoista pölyä”, Jari kertaa lähtökohtia. ”Nyt meillä on 5000 kg siilo.”
Toivakainen kiittää Fesconia yhteistyöstä löytää keino saada laastin teko lähes pölyttömäksi ja oppilaitosta onnistuneesta investoinnista. Jari kertoo pölynhallinnan parantuneen merkittävästi siilon ja kouluun hankittujen siirrettävien pölynpoistolaitteiden takia.
”Fescon kehitti meille sopivan hiekka/kalkkilaastin, jossa ei ole lainkaan sementtiä, joka työstettävyydeltään on lähes samanlaista kuin oikea muurauslaasti, mutta tekee purkamisen helpommaksi.”
Variassa muuraamiselle on varattu korkea, noin 400 neliömetrin halli, jossa 20 muurauksen ja laatoituksen valinnutta opiskelijaa aloittaa joka elokuussa muuraus- ja laatoitusjakson. Jakso alkaa perusmuurausharjoituksilla. Siinä opiskelijat joutuvat mitoittamaan työnsä ja asentamaan muurausohjaimet. Jokaisella opiskelijalla on noin kuuden neliömetrin tila rakentaa harjoitus- ja näyttötyötään.
Perusmuurauksen jälkeen harjoitellaan ohutsaumamuurausta, kaatolattiantekoa, tasoitusta ja laatoitusta. Pääsääntöisesti marras-joulukuun aikana jokainen opiskelija suorittaa näyttötyön, johon edellä mainitut työvaiheet sisältyvät.
Millipeliä
Varian muurauskurssit ovat niin suosittuja ja kiinnostavia, ettei kaikki halukkaat eivät mahdu mukaan.
Ensimmäisen vuoden opinnoissa jokainen pääsee kokeilemaan muurausta. Oppilas muuraa noin kahden neliömetrin seinän, tasoittaa ja laatoittaa sen. Muurauksen ohessa opettaja käy läpi teoriaa. ”Ensin pitää oppia perusmuuraus. Kun sen osaa, oppii pienen harjoittelun jälkeen helpommin myös ohutsaumamuurauksen.”
Jari pitää tärkeänä, että opiskelija pääsee harjoittelemaan riittävästi. ”Muurauksen ja laatoituksen työssäoppimispaikan löytäminen on todella haasteellista, joten sen takia on todella tärkeää, että me ammattioppilaitoksissa voisimme tarjota tätä mahdollisuutta.”
Jari Toivakainen on pidetty, mutta tiukka opettaja. Opiskelijoilta hän vaatii huolellisuutta, oma-aloitteellisuutta sekä työkalujen arvostamista. ”Muuraaminen on tarkkaa työtä. Tiili muurataan puolen millin päähän langasta. Sen kun oppii, olet vahvoilla.”
”Todellisuudessa muuraamista pitää harjoitella muutamia vuosia. Vauhti tulee kyllä ajan myötä.”
Jarin oppi menee perille. Monen oppilaan työt voittavat laadussaan jo monen julkisen tilan saniteettitilojen laatoitukset.
”Meillä on oppilaita, jotka ovat täysin valmiita työmaille tekemään suoraan pienimuotoisia seiniä ja laatoituksiakin.”
Huippuammattilainen vai luotettava tekijä?
Jari Toivakainen tunnetaan vaativana opettajana. Hänellä on yksi periaate ylitse muiden: täsmällisyys. Tunnollinen työaikojen noudattaminen on työmailla arkea. Sitä samaa vaaditaan myös oppilailta.
Jari muistelee aikaa, kun hän rakennusliikkeen työnjohtajana joutui valitsemaan työntekijöitä seuraavan aamun valuun. ”Toinen heistä oli huippuammattilainen, mutta aina oli hieman epävarmaa, saapuuko hän sovitusti paikalle. Toinen puolestaan ei ollut ihan niin hyvä, mutta tiesin, että häneen voin luottaa.” Jari kysyy: ”Kumman sinä valitsisit?”
Tekijöitä tarvitaan
”Kuinka saisimme nuoret innostumaan muurauksesta ja ammattiopistot mukaan muurauksen opetukseen?” kysyy Jari Toivakainen.
”Tarvitsemme uusia nuoria tekijöitä.” Hän kertoo käyneensä keskusteluja tilanteesta monen oppilaitoksen edustajan kanssa. Samalla hän on jakanut neuvoja kuinka kehittää oppilaitosten tiloja muurausopetukseen soveltuvaksi.
Toivakainen peräänkuuluttaa yrityksiltä yhteiskuntavastuuta ja toivoo myös työelämää osallistumaan yhteisiin talkoisiin. ”Tarvitsemme enemmän ammattitaitoisia työpaikkaohjaajia.” Jari kertoo itsekin toimineensa työpaikkaohjaajana ja silloin mielellään ottaneensa nuoria ammattikoululaisia muurauskeikoille. ”Vaikka alussa opiskelija laittoi vain parikymmentä tiiltä päivässä, kunhan hän laittoi ne kunnolla, se riitti minulle. Alkuun muurauksen opettaminen vei kyllä aikaa, mutta loppupelissä kaveri alkoi tuottaa tulosta yhteiseen pottiin, kun tiiliä menikin jo muutama sata päivässä.”
”Kaikki tässä voittaa.”
Jari toivoo, että ajattelisimme meidän nuorten parasta ja heidän tulevaisuuttaan. ”Meillä pitäisi olla jatkumoa.”
”Mielestäni ammattikoulusta valmistuneita pitäisi huomioida mediassa yhtä paljon kuin lukion suorittaneita. Tämä nostaisi omalta osaltaan kiinnostusta ja arvostusta ammattikoulutusta kohtaan”, Jari Toivakainen tiivistää.
Teksti Heikki Luukkonen
