Kaupunkien vettä läpäisemättömät kovat pinnat kuten asfaltti ja katot lisäävät huleveden määrää. Ratkaisu löytyy, kun opimme luottamaan maan ja kasvillisuuden voimaan.
Hulevesi on sade- ja sulamisvettä, joka virtaa rakennetussa ympäristössä, kuten puistoissa, kaduilla ja katoilla. Kaupunkirakenteen tiivistyessä vettä läpäisemättömiä pintoja on yhä enemmän. Kun samaan aikaan ilmastonmuutos lisää sateita, putkiverkostojen kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä.
”Meidän tulisi pitää käsijarrulla kiinni vedestä, ettei se menisi suoraan sadevesikaivoon. Kestävä hulevesien hallinta edellyttää jatkossa pieniä, hajautettuja ratkaisuja keskitettyjen ratkaisujen tueksi”, Hämeen ammattikorkeakoulun rakennetun ympäristön tutkijayliopettaja Outi Tahvonen sanoo.
Suuret hulevesimäärät voivat aiheuttaa tulvahaittoja ja lisätä jätevesien ylivuotoja. Hulevesien mukana vesistöihin voi kulkeutua ravinteita, haitallisia aineita ja roskaa. Avuksi tarvitaan imeyttäviä, haihduttavia ja varastoivia ratkaisuja jo ennen kuin vesi sujahtaa keskitettyyn hulevesiverkostoon.
Viheralueilla tärkeä rooli
Kangasalan uudella asuinalueella Tampereen kupeessa hulevesien kulkua hidastetaan paikallisella hulevesialueella. Pientaloista, pienkerrostaloista ja kaduilta kertyvät hulevedet ohjataan ensin vesien käsittelyalueelle, jossa kerätään sedimentit talteen ja hidastetaan veden kulkua.
”Olemme rakentaneet imeytyspainanteita, jotka jäljittelevät luonnossa jääkauden jälkinä näkyviä suppia. Supassa vesi pääsee maaperän orsivesikerroksiin ja imeytyy hitaasti paikallaan. Suppa-alue on pieni, mutta aivan riittävä. Sen ansiosta vettä ei tarvitse kuljettaa putkia pitkin muualle keskitettyihin järjestelmiin”, varatoimitusjohtaja Henrik Bos VRJ Länsi-Suomesta kuvailee.
Bosin mielestä viheralueet pitää nähdä myös hulevesialueina. Niille tulisi suunnitella hulevesikerroksia, joihin vesi voi varastoitua ja imeytyä.
”Rakennus- ja infra-alalla on jäätävä pelko vettä kohtaan. Kaikki kaupungit on rakennettu niin, että hulevedestä pitää päästä nopeasti eroon. Tähän tarvitaan uutta ajattelua”, Bos sanoo.
Kasvillisuus pitää veden aisoissa
Perinteisesti vedet on ohjattu tonteilta nopeasti pois, ja pihalle saatetaan juoksuttaa erikseen uutta vettä, jolla kastellaan kasvillisuutta.
Outi Tahvonen nivoisi näkökulmat yhteen. Maa ja kasvillisuus ovat osa ratkaisua.
Kasvillisuus sitoo itseensä ravinteita ja muita aineita, ja erilaiset maakerrokset suodattavat hulevedestä haitallisia aineita veden imeytyessä. Kasvit myös haihduttavat osan vedestä. Syväjuuriset kasvit luovat maaperään väljyyttä, jolloin vesi imeytyy paremmin syvempiin kerroksiin.
”Rakennusala on keskeisessä roolissa, jos aiomme selviytyä ilmastonmuutoksesta ja biodiversiteettikriisistä. Kasvit ovat väylä hallita ilmakehän hiilidioksidia. Samalla ne auttavat estämään kaupunkien tulvimista ja lisäävät viihtyisyyttä”, Tahvonen sanoo.
Esimerkiksi viherkattorakenteet hidastavat veden kulkua huomattavasti. Siinä missä vesi virtaa pelti- tai huopakatolta alas sekunneissa, viherkatto pidättää ensin vettä sisäänsä. Normaalia sadetta saa tulla tuntikausia, ennen kuin se alkaa tulla viherkatolta ränneistä alas.
”Pidemmälle ajateltuna voidaan rakentaa vettä pidättäviä kattoja. Tällä olisi iso merkitys sadepiikkien hallitsemiseen. Katolle kertyvää vettä voitaisiin sitten myöhemmin käyttää viheralueiden kasteluun”, Bos visioi.
Ihminen voi matkia luontoa
Hulevesien hallinnassa on mahdollista hyödyntää luontaista vedenkiertoa jäljitteleviä prosesseja: imeyttämistä, haihduttamista, johtamista ja varastointia.
Rakennuskohteessa voidaan valita kuhunkin ympäristöön keskeisimmin luonnostaan sopiva elementti, ja suunnitella hulevesien hallinta erityisesti sen varaan. Tämä edellyttää LVI-suunnittelijan ja pihasuunnittelijan tiivistä yhteistyötä.
Suunnittelua, jossa hulevesiä, kasvillisuutta ja maan ominaisuuksia kuten kasvualustoja ja murskeita tarkastellaan yhdessä kutsutaan integratiiviseksi suunnitteluksi.
”Olen aiemmin toiminut itse pihasuunnittelijana pääkaupunkiseudulla. Joillain työmailla suunnittelimme hulevesien viivytystä tontilla erilaisilla painanteilla. Kun kuvat tulivat LVI-suunnittelijalta takaisin, niihin oli aina laitettu kaivo painanteiden pohjalle”, Tahvonen kertoo.
”Jäämme helposti aiemman koulutuksen ja totutun tavan orjaksi. Hulevesien kestävä hallinta vaatii aktiivista uudelleen ajattelua.”
Pallo ei vieri ylämäkeen
Hajautettuihin ja luonnonmukaisiin malleihin pohjaavaa hulevesisuunnittelua ja rakentamista tehdään jo. Esimerkiksi VRJ on luonut suurimpien kumppaneidensa kanssa toimintamallin, jossa viherrakentamisen ammattilainen käy laajat suunnitelmat läpi ennen niiden kilpailutusta.
”Tämä on iso, positiivinen muutos. Isoimmat rakennusliikkeet alkavat ymmärtää yhä paremmin hulevesien hallintaa”, Henrik Bos pohtii.
Kaupungeillakin on omia hulevesien hajautettuun suunnitteluun ohjaavia ratkaisuja, mutta laaja muutos edellyttää lainsäädännön ja rakennuskriteerien muutosta.
”Jos halutaan lumipalloefekti, pallon pitää lähteä vierimään ylimmältä taholta alaspäin, oli se sitten Euroopan taso, valtakunnan taso tai kaupunkitaso. Kun yhteinen tahto löytyy, markkina seuraa perästä. Mikään ei ohjaa markkinaa niin tehokkaasti kuin lainsäädäntö. Se myös takaa tasavertaisen kilpailun”, Bos sanoo.
Hyviä vinkkejä saisi Bosin mukaan esimerkiksi Saksasta, Hollannista tai Ranskasta. Tarvitaan myös viheralan ja rakennusalan yhteistyötä, yhteisiä kokoontumisia ja verkostoitumista. Rakennusohjeistusten tekijöiden tulisi keskustella enemmän yhdessä tulevaisuudesta.
”Tämän päivän ongelmien ratkomisen sijaan pitäisi miettiä, mihin olemme menossa, miten tulevaisuudessa rakennetaan ja miten yhdessä pääsemme sinne. Osaamista on tärkeää jakaa.”
Teksti: Hanna Moilanen
Kuvat: Henrik Bos/VRJ Group, Outi Tahvonen
Tiivis tietopaketti työmaavesien hallintaan
Pääkaupunkiseudun työmaavesiohje antaa rakentajille konkreettisia vinkkejä muun muassa työmaavesien aiheuttamien haittojen välttämiseen, veden laadun seurantaan ja työmaavesien hallintasuunnitelman tekoon.
”Oppaasta löytyy omaa ohjeistusta talonrakentajalle ja infranrakentajalle, ja se kattaa hyvin työmaalla vastaan tulevat asiat. Tätä kannattaa katsoa muuallakin Suomessa, vaikka paikalliset olosuhteet ja vaatimukset olisivatkin erilaiset”, asiantuntija Jani Kemppainen RT:stä sanoo.
Ohje sisältää muun muassa apukysymyslistan työmaavesien suunnitteluun. Siinä on myös kuvitettuja esimerkkejä hyvin hoidetusta kadunrakennustyömaasta, louhintakohteesta ja kerrostalotyömaasta.
Tutustu täällä Pääkaupunkiseudun työmaavesiohjeeseen (hsy.fi)
