Ammatillisen koulutuksen viimeisin iso uudistus tehtiin vuonna 2018. Sen vaikutuksetkin ovat jo näkyvillä, jäsenyritykset kertovat lisääntyneistä vaikeuksista löytää osaavaa uutta henkilöstöä. Se on outoa tilanteessa, jossa alan perustutkintoja myönnetään vuodessa yli tuplaten uuden työvoiman tarpeeseen nähden. Määrää tuntuukin riittävän, mutta laatua ei.
Tästä syystä käynnistimme viime vuonna oppilaitoksille suunnatun LVI-Työelämäkumppaniverkoston. Siellä olemme analysoineet syitä tilanteen taustalla. Hieman yllättäen eräs juurisyistä tuntuu olevan ristiriita kansallisen säännöksen ja velvoittavan määräyksen välillä. Laki nimittäin edellyttää toimimaan tavalla, joka on vastakkainen työelämän toiveiden mukaan valmisteltujen tutkintovaatimusten kanssa.
Lyhyesti kerrottuna, laki edellyttää kaikkien näyttöjen järjestämistä työpaikoilla, mutta työmailla asiaa ei pystytä toteuttamaan, eikä sille ole tarvettakaan. Kyseessä ei ole tahtotila, vaan tosiasia. Ongelma kertautuu, koska sillä on suora vaikutus opetuksen laatuun. Sormea heilutellessa onkin hyvä muistaa, että oppilaitoksissa ei ole edes mahdollisuuksia toimeenpanna tutkintoja työelämää palvelevalla tavalla.
Koska kyseessä on ongelma, joka ei ratkea kivalla webinaarilla tai propagandaosaston uudella tiedotteella, teimme aloitteen lain muuttamisesta siten, että se mahdollistaisi myös työnantajan ja yksittäisen kansalaisen kannalta järkevän toiminnan. Tällä kerralla jätimme myös konkreettiset, ja hyvin perustellut ehdotukset muutoksista, joiden avulla tutkintojen työelämävastaavuutta voidaan parantaa.
Kuluvan vuoden aikana onkin jännittävää seurata, miten asia etenee. Ovatko päättäjät kiinnostuneita julkisen palvelun asiakaslähtöisyydestä ja vaikuttavuudesta? Vai onko tehty uudistus itseisarvo ja niitä tärkeämpää? Enkä siis nyt puhu takseista tai sote-alueista vaan tulevan hyvinvointimme maksajista.
Juha-Ville Mäkinen
Erityisasiantuntija
juha-ville.makinen@lvi-tu.fi +358 45 899 9388LVI-Tekniset Urakoitsijat ry
Kirjoita kommentti