Luonnon monimuotoisuuden lisääminen rakennetussa ympäristössä tuo konkreettisia hyötyjä, kuten parempaa hulevesien hallintaa ja viihtyisämpiä asuinalueita. Jotta hyödyt saadaan käyttöön laajasti, luontopositiivisuus pitää ottaa osaksi kilpailutuksia ja hankintakriteerejä – ja sen vaikutukset on pystyttävä mittaamaan.
Kymmenen suurinta kaupunkia ja Rakennusteollisuus RT etsivät yhdessä keinoja luontokadon pysäyttämiseen. Yhteistyö sinetöitiin vuoden 2025 Espoon Luontofoorumissa, ja se sai jatkoa Lahden Luontofoorumissa 8.9.2026.
Kuntien luontotavoitteisiin pääseminen edellyttää muun muassa toimivaa rakennetun ympäristön luonnonarvomarkkinaa sekä luontopositiivisten ratkaisujen huomioimista kilpailutuksissa.
Espoon Luontofoorumissa RT tuki Suomen kymmenen suurimman kaupungin luontojulkilausumaa, jonka mukaan rakennetun ympäristön luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen edellyttää kaupunkien ja rakennusteollisuuden yhteistyön tiivistämistä.
”Yhteistyössä keskitytään luontotiedon ja hyvien käytäntöjen jakamiseen, luonnon monimuotoisuuden huomioimiseen maankäytön suunnittelussa sekä luonnonarvomarkkinoiden kehittämiseen”, RT:ssä luontotyöstä vastaava johtaja Juha Laurila kertoo.
RT haluaa omalta osaltaan kannustaa myös muita toimialoja tukemaan luontojulkilausumaa. Tänä vuonna mukaan liittyi Elintarviketeollisuusliitto.
Rakennettu ympäristö tarjoaa mahdollisuuksia luonnolle
Satoja osallistujia houkutellut Luontofoorumi järjestettiin nyt jo kolmatta kertaa.
Lahden keskusteluissa ja esityksissä huomiota saivat rakennetun ympäristön luontoarvot.
Juha Laurila totesi paneelipuheenvuorossaan, että rakennetussa ympäristössä on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen. Niihin tarttuminen tuo usein myös muita hyötyjä.
”Samalla kun lisäämme luonnon monimuotoisuutta, pidätämme hulevesiä ja lisäämme asukkaiden viihtyvyyttä.”
Kaupunkien luontojulkilausuman tukeminen ei ole Laurilan mukaan jäänyt pelkäksi tahdonilmaisuksi. Töitä on jo tehty.
”Jäsenyritysten ja kaupunkien ihmiset ovat kohdanneet erilaisten teemojen parissa. On pohdittu luontotiedon lisäämistä ja rakennetun ympäristön luonnonarvomarkkinan luomista”, Laurila kertoo.
Luontoarvot näkyviin hankinnoissa
Luonnon monimuotoisuuden edistämisen tulisi Juha Laurilan mukaan näkyä nykyistä vahvemmin etenkin kaupunkien ja kuntien hankinnoissa ja tarjouspyynnöissä.
Luontopositiivisuus pitäisi nähdä osana rakentamisen laatua.
”Luonnon arvo ymmärretään, ja RT:n jäsenyritykset ovat valmiita tekemään ekologisia valintoja, mutta hankinnoissa ja esimerkiksi tarjousasiakirjoissa tätä ei vielä riittävästi huomioida.”
Laurila peräänkuuluttaa hankintoihin kannustimia, joilla ohjataan tarjoajia kilpailemaan keskenään siitä, kuka huomioi luonnon parhaiten.
Esimerkkinä hän mainitsee työmaiden tilankäytön.
”Jos pystyt osoittamaan, että käytät työmaalle pienemmän pinta-alan, voisit saada siitä laatupisteitä eli etua kilpailussa.”
Nyt luonto huomioidaan suurissa rakennushankkeissa ympäristöluokitusten kautta. Sama muutos tulisi ulottaa kaikkeen rakentamiseen.
”Siinä on pohdinnan paikka sekä hankkeiden tilaajille että tarjoajille.”
Luonnonarvomarkkinat tarvitsevat mitattavaa tietoa
Yksi Lahden Luontofoorumin teemoista oli rakennetun ympäristön luonnonarvomarkkinan edistäminen. Se on myös RT:n tähtäimessä.
Luonnonarvomarkkina liittyy ekologiseen kompensaatioon. Myös sellaisissa rakennushankkeissa, joissa luonnonarvoja menetetään paikallisesti, voidaan tavoitella luontopositiivisuutta hyvittämällä aiheutettu haitta toisaalla.
RT on sitoutunut kehittämään yritysten osaamista siten, että kompensaatio voisi tapahtua rakennetussa ympäristössä luonnon monimuotoisuutta palauttamalla tai parantamalla.
Luonnonarvomarkkina edellyttää, että tehtyjen toimien vaikutus luonnon monimuotoisuuteen on mitattavissa ja siten osoitettavissa. Myös sitä kohti otetaan reippaita askeleita.
Aalto-yliopiston apulaisprofessori Elisa Lähde kertoi Luontofoorumissa luontotyyppiluokittelusta ja sen perustana olevista kriteereistä. Luokittelu mahdollistaa rakennetun ympäristön luonnonarvojen tunnistamisen, vertailun ja seurannan nykyistä yhdenmukaisemmin.