Huhtikuun vaaleissa valittaville kuntapäättäjille on tiedossa paljon töitä. Heidän on varmistettava, että kuntiin rakennetaan riittävästi uusia koteja. Huolta on pidettävä myös liikenneyhteyksistä, korjausrakentamisesta ja oikea-aikaisesta vuoropuhelusta rakentajien kanssa.
Rakennusteollisuus RT:n vaalipaneeliin osallistuneet ehdokkaat yli puoluerajojen jakoivat näkemyksen rakennetun ympäristön isosta merkityksestä kaupungin elinvoimalle ja kehitykselle. Paneeli pidettiin Helsingissä tiistaina 11. maaliskuuta.
Paneelikeskusteluun osallistuivat espoolainen Tiina Elo (vihr.), helsinkiläiset Eveliina Heinäluoma (sd.), Mai Kivelä (vas.), Jussi Lindgren (ps.), Terhi Peltokorpi (kesk.) ja Marcus Rantala (r.) sekä vantaalainen Sakari Rokkanen (kok.).
Panelistit olivat yksimielisiä siitä, että asuntorakentaminen on saatava vauhtiin, sillä kulman takana vaanii pula kohtuuhintaisista asunnoista. VTT:n mukaan uusia asuntoja tarvitaan vuosittain jopa yli 35 000, kun viime vuonna niitä valmistui noin 20 000 – vähiten sitten 90-luvun laman.
Heinäluoma totesi Helsingin kasvaneen viime vuonna lähes 11 000 uudella asukkaalla, mutta asuntoja syntyi vain noin 4 000. Rokkanen mainitsi Vantaalle muuttaneen viime vuonna noin 4 000 uutta asukasta, asuntotuotanto sen sijaan on ollut lähes jäissä.
Kivelä huomautti, ettei Helsinki ole saavuttanut asuntotuotantotavoitettaan. Hän muistutti asuntopulan kerrannaisvaikutuksista, joista yksi liittyy työvoiman saatavuuteen. Jo pelkästään Helsingin kaupungilla on 40 000 työntekijää, joista monilla on tarve kohtuuhintaiselle asunnolle.
Kaavoitus vauhtiin – “osa sääntelystä on varmasti turhaa”
Moni panelisteista toivoi sujuvuutta kaavoitukseen. Päättäjien tehtävänä on varmistaa rakentamisen mahdollistava kaavavaranto. Helsingissä voi olla uhkana jopa kaavavarannon hiipuminen, Heinäluoma sanoi.
Vantaalla on kaavoja valmiina, mutta hankkeiden edistymisestä on Rokkasen mukaan pidettävä jatkossa parempaa huolta. Hän kutsui kumppaneiden kanssa käytävää aitoa vuoropuhelua ihmelääkkeeksi, jolla kaupunkikehitykseen saadaan vauhtia.
“Rakentajan kanssa tulee istua pöydän ääreen ja keskustella, miten kaupunki voi tässä suhdanteessa tulla vastaan.”
Kaupunki määrittelee tärkeimmät tavoitteensa, mutta on valmis joustamaan muussa, Rokkanen pohti. Jousto voi olla vaikkapa maankäyttömaksujen alentamista tai autopaikkavaatimuksista tinkimistä.
Heinäluoma oli Rokkasen kanssa samoilla linjoilla. Helsingin kaupungin tulisi jo suunnitteluvaiheessa pohtia rakennuttajien ja yksityisten investorien kanssa, miten vaativat hybridihankkeet saadaan taloudellisesti kannattaviksi, jotta ne toteutuvat. Esimerkkinä Heinäluoma mainitsi Helsingin lähiöiden asemanseutujen kehittämisen.
Elo tähdensi kaavoituksen merkitystä välineenä, jolla kaupunki ohjaa rakentamista. Osa sääntelystä on varmasti kuitenkin turhaa, hän pohti. Isoksi haasteeksi hän nimesi sen, miten samanaikaisesti säilyttää luonnonläheisyys, lisätä tiivistä rakentamista hyvien joukkoliikenneyhteyksien ääreen ja saavuttaa ilmasto- ja luontotavoitteet. Tämä edellyttää kuntapäättäjien, viranhaltijoiden ja rakennusalan yritysten yhteistyötä.
Toimisiko korjausrakentamiseen kohdennettu elvytyspaketti?
Kunnanvaltuutetuiksi ehdolla olevat panelistit pitivät asuntorakentamisen lisäksi korjausrakentamisen puolta. Korjaamalla kunnat pitävät huolta tärkeästä omaisuudestaan.
Lindgren ideoi, että Helsingillä olisi varaa jopa korjausrakentamiseen kohdistettuun elvytyspakettiin. Kuntakiinteistöjen lisäksi hän nosti esiin laajemman infran kuten vesihuoltoverkostot ja arveli, että teknisissä verkostoissa piilee korjauspommi. Kiinteän omaisuuden hoitoa Lindgren kuvasi isänmaalliseksi teoksi.
Korjausrakentamisella varmistetaan julkisten rakennusten, kuten päiväkotien, laadukas sisäilma. Hyvä sisäilma on tutkimusten mukaan kunnissa vetovoimatekijä.
Elo nosti esiin Espoon onnistuneen Koulut kuntoon -ohjelman, joka on ehkäissyt koulujen sisäilmaongelmia ja ajautumista todella kalliiseen ”väistötilarumbaan”. Elo lisäsi korjaamisen olevan myös ympäristöteko.
Heinäluoma ja Rantala muistivat huonona ratkaisuna Helsingin kaupungin investointikaton. Uudis- ja korjausrakentamisen rajoittaminen johti huonoon lopputulokseen. Rantala totesi, että investointikaton aikana syntynyttä korjausvelkaa maksetaan nyt.
Raiderakentaminen rahoittaa itse itseään
Kuntien vetovoiman ylläpitäminen ja kasvattaminen vaatii asunto- ja korjausrakentamisen lisäksi toimivia joukkoliikenneyhteyksiä.
Elo puhui asuntorakentamisen ja liikenneinfrahankkeiden tiiviistä yhteydestä ja korosti, että julkisella liikenteellä on keskeinen rooli myös kestävän kaupungin rakentamisessa. Raide-Jokeri on parantanut Espoossa merkittävästi muun muassa Otaniemen saavutettavuutta.
“Lisää raiteita tarkoittaa lisää hyvää kaupunkia”, hän tiivisti.
Kivelä korosti raideinfran rakentamisen ja liikenteen sähköistämisen olevan tärkeitä sekä ilmastosyistä että kaupunkiviihtyvyyden näkökulmasta.
Rokkanen nosti esiin Vantaan ratikkahankkeen antamat opit, joita voisi hyödyntää myös muissa kunnissa. Vantaalla suunniteltiin samanaikaisesti raideyhteyttä ja maankäyttöä. Muun rakentamisen huomiointi jo reitin suunnittelussa varmisti, että maanmyynnistä ja maankäyttökorvauksista saaduilla tuloilla kaupunki kattaa oman osuutensa Vantaan ratikan rakentamisesta.
Huomiota panelisteilta sai myös Helsingin päättäjien pohdittavana oleva Viikki–Malmi-pikaraitiotie. Heinäluoman mukaan se on tärkeä yksittäinen hanke, sillä Malmille rakennetaan uusi kaupunginosa 25 000 uudelle asukkaalle.
Peltokorpi totesi, että tulevien vuosienkin raidehankkeissa pääkaupunkiseudulla tulee tehdä yhteistyötä kuntien välillä.
Valtuustopaikkaa tavoittelevat panelistit pohtivat, että kestävä ja elinvoimainen kaupunki syntyy rakentamalla ja korjaamalla. Keskustelussa ilmaistiin ymmärrystä siitä, etteivät kaupungit selviä tehtävästään yksin, vaan niiden on käytävä aitoa ja eteenpäin vievää vuoropuhelua rakentajakumppaneiden kanssa.
Teksti: Tiina Örn
Kuvat: Merja Vuoripuro
