Viisi rakennetun ympäristön vaikuttajaa kohtasivat Talk Helsinki -tilaisuudessa, kun paneelikeskustelussa käsiteltiin rakennetun ympäristön ja rakentamisen tulevaisuutta. Monipuolisen keskustelun lopputulos oli selvä: tarve rakentaa ja kehittää ei tule loppumaan, mutta rakentamisessa ja kaupunkikehityksessä on otettava jatkossa kasvavissa määrin täysin uusia asioita huomioon.
Viihtyisyys, muuntojoustavuus, hyvä arki, vähähiilisempi asuminen ja rakentaminen. Siinä muutamia määreitä, jotka nostettiin esiin, kun Talk Helsinki -tilaisuudessa keskusteltiin rakennetun ympäristön ja rakentamisen tulevaisuudesta. Korkeatasoisessa paneelissa olivat mukana Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Aleksi Randell, Helsingin apulaispormestari Anni Sinnemäki, kansanedustaja ja Tampereen entinen apulaispormestari Aleksi Jäntti, Sponda Oy:n toimitusjohtaja Christian Hohenthal, Parmaco Groupin toimitusjohtaja Jukka Joutsenkoski.
Heti keskustelun alkuun juontaja Nina Rahkola totesi, että asumisen kysymykset koskettavat kaikkia ja niihin liittyy paljon tunnetta – asuuhan meistä jokainen jossain. Myös moni yhteiskunnallinen ilmiö vaikuttaa siihen, miten tulevaisuudessa rakennetaan ja millaiseksi kaupunkiympäristö tulevaisuudessa muodostuu. Yksi, muttei suinkaan vähäpätöisin, ilmiö on ilmastonmuutos. Kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa siihen, mitä ja miten rakennamme. Entä miten rakentamisella voidaan puolestaan hillitä ilmastonmuutosta?
Keskustelussa nostettiin esiin rakentamisen ja rakennetun ympäristön päästöt, joista myös puhutaan paljon julkisuudessa. Aleksi Randell muistutti keskustelijoita siitä, että itse rakentamisesta syntyy vain pieni osa koko rakennetun ympäristön päästöistä.
”Rakennetun ympäristön osalta ehdottomasti eniten päästöjä aiheuttaa rakennusten käytönaikainen energiankulutus. Siispä myös suurin päästövähennyspotentiaali löytyy rakennusten energiatehokkuuden parantamisessa ja päästöttömiin energialähteisiin siirtymisessä. Tästä syystä korjausrakentamista on kaksin- tai jopa kolminkertaistettava Suomessa. Toki rakennusmateriaalien ja rakentamisen päästöjen vähentämisessä on edelleen kehitettävää, vaikka ala onkin ottanut suuria harppauksia eteenpäin.”
Vaikka keskustelun pääkysymys oli ”kuinka Suomessa tulevaisuudessa rakennetaan”, esitettiin panelisteille myös suora kysymys siitä, milloin on rakennettu riittävästi. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että rakentaa tulee vain tarpeeseen, mutta tarve ei ole poistumassa. Samaa mieltä oltiin siitäkin, että sekä rakennusten että maankäytön tulee joustaa ja pystyä muovautumaan uusiin tarpeisiin. Anni Sinnemäen mukaan esimerkiksi Helsingissä riittää rakennettavaa niin kauan kuin löytyy ihmisiä, jotka haluavat valita Helsingin kotipaikakseen ja sieltä kodin tarvitsevat.
Aleksi Randellin mukaan rakentamisen tarve ei ole poistunut mihinkään, vaikka ala onkin poikkeuksellisessa tilanteessa tällä hetkellä.
”Asuntorakentaminen on aivan poikkeuksellisessa tilanteessa tällä hetkellä, kun asuntorakentamisen taso on romahtanut viime vuodesta puoleen. Kustannusinflaatio ja rahoitusmarkkinat. Tarve taustalla ei ole poistunut mihinkään. Kun katsotaan aiemmin vuosien lukuja, on kaupungeissa rakennettu itseasiassa liian vähän. Suomessa tarvitaan keskimäärin 30 000–35 000 uutta asuntoa vuosittain.”