Uusi diplomityö kartoittaa infrarakentamisen tärkeimmät päästöjä aiheuttavat materiaalit kulutustietoineen koko Suomen alueella. Työn perusteella infrarakentamisen päästöarviota on tarkistettava ylöspäin. Kiviainekset nousivat eniten päästöjä aiheuttavien materiaalien joukkoon.
Infrarakentamisen hiilidioksidiekvivalenttipäästöt Suomessa -diplomityön tekijä, geosuunnittelija Tommi Lehtovirta sai idean työhönsä työpaikallaan Ramboll Finlandilla. Rambollilla oli huomattu tarve aiempaa kattavammalle infrarakentamisen päästöselvitykselle.
”Halusimme kartoittaa koko Suomen infrarakentamisen päästöt valtion, kuntien ja yksityisten hankkeissa”, Lehtovirta kertoo INFRA Uusimaa -lehden jutussa.
Aalto-yliopistolle Rambollin kanssa yhteistyössä tehdyn diplomityön rahoittivat Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupungit, Green Building Council Finland, Rakennusteollisuus RT, Ramboll ja Väylävirasto.
Materiaalimenekki lähtötiedoksi
”Aiemmat selvitykset olivat antaneet osviittaa, että infrarakentamisen päästöt muodostuvat pitkälti tietyistä materiaaleista, joita käytetään paljon – eli etenkin betonista ja asfaltista. Lisäksi valitsimme mukaan teräksen, keventeet, kiviainekset, muovit, stabiloinnin sideaineet ja tietysti kuljetus- sekä työkoneiden polttoaineet”, Lehtovirta kertoo työstään INFRA Uusimaa -lehdessä.
Työssä huomioitiin niin infrarakentamisesta kuin käyttövaiheen kunnostuksesta aiheutuvat päästöt – eli sekä työmaan, kuljetuksen että valmistuksen päästöt. Maankäytön muutoksista aiheutuvat päästöt eivät olleet mukana laskennassa.
Alun perin ajatuksena oli selvittää infrarakentamisen päästöjä sen perusteella, kuinka paljon Suomessa rakennetaan ja kunnossapidetään infraa, mutta jo diplomityön alkuvaiheessa tieto huomattiin puutteelliseksi. Selvitykset päätettiin tehdä materiaalimenekkien perusteella. Siitä on tietoa paremmin saatavilla, joskin tilastoinnin kehittämistarvetta ilmeni tässäkin.
”Päästölaskenta helpottuisi, jos menekkien tilastointi olisi yhtenäisempää”, Lehtovirta korostaa.
”Onneksi hyvääkin kehitystä on tapahtunut; CO2data.fi/infra -tietokanta julkaistiin sopivaan aikaan, ja löysin sieltä lähes kaikki tarvittavat päästökertoimet.”
Valitulla laskutavalla päästöt kasvoivat selvästi
Itse päästölaskenta oli yksinkertaista kertolaskua; materiaalimenekit kerrottiin päästökertoimilla. Koska menekit vaihtelevat vuosittain, työssä käytettiin keskiarvotietoja viideltä tilastovuodelta.
”Lopputulos oli, että Suomen infrarakentamisen vuotuiset päästöt olivat arviolta 2210 kilotonnia hiilidioksidiekvivalentteja (kt CO2e). Pidän tulosta aika hyvin suuntaa antavana, vaikka jouduin tekemään jonkin verran oletuksia menekkimäärissä, päästökertoimien valinnassa ja ulkomaisen materiaalituonnin huomioinnissa.”
Rakennusteollisuus RT:n vähähiilisen rakentamisen tiekarttaan (2020) verrattuna erot olivat suuria. Infrarakentamisen päästöt kasvoivat Lehtovirran selvityksessä keskimäärin 60 prosentilla tiekarttatyön lukuihin nähden.
Lehtovirta arvioi eron selittyvän erilaisilla lähtöaineistoilla, laajemmalla rajauksella ja päästökertoimien päivityksellä.
”Kiviaineksen päästöt kasvoivat peräti 140 kertaa suuremmiksi kuin tiekartassa, mikä nosti kiviainekset eniten päästöjä aiheuttavien materiaalien joukkoon betonin ja asfaltin rinnalle. Asfaltin päästötkin olivat noin kolminkertaisia. Muiden materiaalien päästöissä oli maltillisempaa kasvua.”
Koneet suurin päästölähde − huomio kuljetuskilometreihin
Infrarakentamisen suurimpia päästölähteitä ovat edelleen työkoneet. Tässä työssä niiden osuudeksi arvioitiin 24 prosenttia Suomen infrarakentamisen kokonaispäästöistä.
Tämän jälkeen tulevat betoni (20 %), asfaltti (16 %), kuljetukset (16 %) ja kiviainekset (6 %). Etenkin betonin päästöjä on mahdollista aivan viime vuosina tehdyillä innovaatioilla pienentämään merkittävästi. Asfaltissa uusiokäyttö on ollut käytäntö jo kymmeniä vuosia.
INFRA ry:n elinkeinojohtaja Juha Laurila kiinnittäisi enemmän huomiota kuljetuskilometreihin.
”Nyt mietitään vain, millaisella kalustolla massoja siirretään, vaikka kuljetusmatkan pituudella on vähintään yhtä iso vaikutus. Kuljetuksia voidaan vähentää maamassojen kiertotaloutta parantamalla sekä huolehtimalla, että rakentamisessa välttämättömät kiviainekset löytyvät aina läheltä rakentamispaikkoja. Tähän vaikutetaan maankäytön, kaavoituksen ja luvituksen keinoin.”
Biopolttoaineet eivät ole täysin päästöttömiä, mutta nekin ovat tehokas tapa vähentää kuljettamisen päästöjä.
”Tarvitsemme pakottavaa lainsäädäntöä päästölaskentaan”
Infrahankkeiden päästöjä on alettu leikata pääasiassa vähimmäiskriteerien kautta. Tilaaja saattaa vaatia esimerkiksi työkoneilta tiettyä päästöluokkaa.
”Se miten päästölaskenta tulee osaksi hankintoja, on vielä kysymysmerkki. Optimitilanteessa päästölaskenta tehdään ensin suunnittelupöydällä. Sitten urakoitsijalle annetaan mahdollisuus tarjota omia tapojaan vähentää hankkeen päästöjä, ja parhaat ratkaisut palkitaan”, Laurila esittää.
Ruotsalaisessa kokeiluhankkeessa infraurakoitsija sai tavoitellun päästötason ylittämisestä sanktiota ja alittamisesta bonusta. Tätä ideaa voisi Laurilan mielestä monistaa Suomeenkin.
Lisäksi jo asetetuista vaatimustasoissa on pidettävä kiinni. On väärin vähäpäästöiseen kalustoon investoinutta urakoitsijaa kohtaan, jos tilaaja ilmoittaa, että kalustovaatimuksia kiristetään, mutta näin ei tapahdukaan.
”Ennen kaikkea infrarakentamiseen tarvitaan pakottavaa lainsäädäntöä hiilipäästöjen laskentaan. Nyt joka kunta voi päättää itsenäisesti päästölaskennan tarpeellisuudesta ja määrittää vielä menetelmänkin. Tulosten vertailtavuus kärsii”, Laurila muistuttaa lopuksi.
Lue koko juttu INFRA Uusimaan lehdestä >
Tutustu Tommi Lehtovirran DI-työhön >
