Pohjoisesta tulee kovina lumitalvina talvikunnossapitäjiä etelän eläjien kulkureittejä aukomaan. Lumisodan sankari Lapista kiittelee järvenpääläisten malttia liikenteessä.
Teksti: Anu Ginström Kuvat: Saija Syväoja
”Epäsäännöllisyys.”
Sillä sanalla koneenkuljettaja Marko Myöhänen kuvaisi talviarkeaan, jos nyt yksi sana pitäisi valita.
Lumella ei ole työaikaa, ja hämmästyttävän usein se sataa maahan juuri viikonloppuna.
”Puolenyön aikoihin lähdetään tyypillisesti töihin. Ensin käydään kevyen liikenteen väyliä läpi, sitten mennään vilkkaita pääkatuja aukomaan. Siitä edetään kaupungin reuna-alueille sitä mukaa kun ehditään.”
Etelä ja pohjoinen auttavat vuoroin toisiaan
Myöhäsellä on mittarissa 27 talvea koneenpenkillä. ”Kyllä tässä on jonkun kuution ehtinyt siirtää lunta. Välillä mietin että millainen vuori siitä muodostuisikaan.”
Vuoren mittoja ei ole kuitenkaan koskaan aikaa jäädä laskeskelemaan, kun talven hallinnan erikoisosaajaa taas viedään. Lumen tultua etelään Myöhäsen työnantaja Alltime Oy huhuili ruuhka-Suomeen apuja Rovaniemen yksiköstään.
Jo aiempina vuosina moni työkaveri oli lähtenyt keikalle etelään. Myöhänen ei seurannut mukana, koska lapset olivat pieniä, mutta nyt hän vastasi kutsuun myöntävästi.
Toisinkin päin joskus mennään: vuosi sitten lunta oli Lapissa niin paljon, että Järvenpäästä ja Vantaalta lähti Alltimen osaajia avuiksi pohjoiseen.
Isoilla koneilla lumi siirtyy nopsasti
Rovaniemeläinen on katsellut järvenpääläisten kinoksia nyt pari viikkoa.
Onko lumi samanlaista Lapissa ja Uudellamaalla?
”Täällä lumi on märkää ja sitä on yllättävän paljon. Konekanta on pientä. Onhan ne vähän naimisissa tämän lumen kanssa… Pienehköillä koneilla tehdään usein töitä – kuuden tonnin painoluokkaa olevilla koneilla”, Myöhänen muotoilee diplomaattisesti ja hiukan säälien.
Pienet koneet eivät meinaa jaksaa liikkua isojen lumimassojen kanssa.
”Meillä on kymppitonnin koneita ja siitä ylöspäin. Toki tiettyihin tarpeisiin on pienempiäkin, mutta isoilla lumi kulkee vaivattomasti.”
Alltimella oli etelässä odottamassa samanlaiset koneet kuin Rovaniemellä, joten kulttuurisokkia ei tullut.
Ihmisten huomaavaisuus ilahdutti
Joskus kaupungit perustelevat kaupunkituntemuksella kunnan omien työntekijöiden käyttöä talvihoidossa.
Myöhänen näyttää esimerkillään, että ummikkokin pärjää, kunhan on ammattilainen. Hänelle Järvenpää oli uppo-outo paikka.
”Sanottiin että tuossa kone ja tuonne lastaamaan. Paikkakuntalaisilta kyselin, että onko erityisiä yllätyksiä joihin pitää varautua.”
Uutta kaupunkia haltuun ottaessa pisti silmään talviliikkujien huomaavaisuus.
”Täällä autoilijat antavat enemmän tilaa koneelle kuin Rovaniemellä. Jäivät odottamaan kauemmas että saan työni tehtyä. Rovaniemellä on niin totuttu kunnossapitotöihin, että tullaan turhankin lähelle.”
Välillä vastaanotto on ollut suorastaan lämmin.
”Kerran oltiin yöllä kolmen aikaan lunta lastaamassa täällä Järvenpäässä, kun vanha papparainen tuli tuomaan kahvia ja voileipiä. Kyllä se lämmitti mieltä kovasti.”
Kun parin viikon työputki etelässä päättyy, aherruksen jälki näkyy jo vähän tekstiileissä. Hymy irtoaa silti yhä koneenkuljettaja Marko Myöhäseltä.
Uusi teknologia lisää tehoa ja tuo kaverin lähelle
Infrayrityksissä panostetaan ajanmukaiseen kalustoon. Siitä on paljon hyötyä: on pienemmät päästöt ja parempi turvallisuus. Työnteko on joutuisaa.
Esimerkiksi koneiden valotekniikka on parantunut.
”Ihmisiä joskus ärsyttävät nämä kirkkaat työvalot. Saattavat räpsytellä omia valojaan meille merkiksi. Valot kuitenkin lisäävät olennaisesti turvallisuutta; esimerkiksi vesisadekelien mustuudessa ei näe äkkiä mitään ilman kunnon valoja”, Myöhänen kuvailee.
Myös nykyrenkaat saavat kiitosta. Niissä on hyvä pito, ja kone pysähtyy paremmin.
”Ja miten sitä pärjättiinkään ennen näitä koneen kameroita! Koneen takana oleva vanhus rollaattoreineen tai innokas talvipyöräilijä ei näy peileistä, mutta kamera auttaa.”
Moni voisi kuvitella kuskin työtä yksinäiseksi, mutta sitä se ei ole. Tekniikka on jälleen apuna: puhelinyhteys työkavereihin on yövuorossa auki ja läppä lentää.
”Ilman puhelimia olisi kyllä hyvin yksinäistä. Lumenkaatopaikalla et välttämättä näe muuta kuin sitä lunta tuntitolkulla. On se vähän tympäisevääkin.”
Myöhänen oli alalla jo LA-puhelimien aikaan. Yhteyttä kollegoihin pystyi pitämään jo silloin. Pomon kanssa sentään piti sopia tapaamisaika toimistolle. Nyt saa työntekijän helposti kiinni, ja kunnossapitohommien johtaminen on joustavampaa.
Varo risteyksiä, opeta lapsille kone-etiketti
Turvallisuuskysymykset pyörivät paljon konekuskien mielessä. ”Silmiä pitää olla joka paikassa, varsinkin jos ruuhka-aikaan pyörit kaupungissa. Se on haastavaa.”
Etenkin jalankulkijat ja talvipyöräilijät aiheuttavat sydämentykytystä. Pyörillä tullaan joskus hyvin lähelle koneen perää. Konekuskin ohje on, että pidä kunnioittava turvaetäisyys.
Myös lapset tulevat uteliaisuuttaan liki. Ahtaissa kaupunkitiloissa on vaikeaa ison koneen väistellä.
”Läheltä piti -tilanteita on tullut uran varrella itselle ja kollegoille. Yhden kerran lapsi jäi ison lumipallon alle, kun hän leikki lähellä konettani enkä nähnyt sitä. Kaikki päättyi onnellisesti, mutta oli se aivan kauheaa ja kesti kauan palautua siitä”, Myöhänen muistelee.
”Kannattaa opettaa lapselle, että työssä olevia koneita katsellaan kaukaa, eikä lumikinoksissa pidä leikkiä kun koneita on lähellä töissä.”
Vaaranpaikoista Myöhänen nostaa erikseen myös risteysalueet. ”Ne ovat talvella pääasiassa aina jäässä. Tule risteysalueelle rauhallisesti.”
Risteysalueilla on myös suojateitä, jolle voi pyrähtää kiireellä jalankulkija tai pyöräilijä. Kun tulet suojatielle lumikasan tai korkean penkan katveesta, noudata erityistä varovaisuutta, Myöhänen muistuttaa.
Talvihoidon tehokkuuskin ratkaistaan usein risteysalueilla.
”Kun autoja tulee joka suunnasta, konekuski odottaa ja odottaa vuoroaan ja jää helposti jumiin. Itselläni menee viisi minuuttia risteysalueen putsaamiseen, mutta jos liikenne ei anna tilaa, siihen menee helposti 15–20 minuuttiakin.”
Pahimpiin ruuhka-aikoihin töihin ei mennä kiusallaan. Pyry ei katso kelloa, ja työn tilaajan kanssa tehty sopimus velvoittaa. ”Kun rajat täyttyvät on mentävä, vaikka on ruuhka-aika.”
Viikonlopuksi kotiin
Perjantaina 29.1. iltalento vie talven sankari Myöhäsen takaisin kotikonnuille.
”Tarkoitus oli olla sunnuntaihin, mutta nyt on tullut taas Rovaniemen päässä lunta. Mietin itsekseni, että ehkä vielä palaan, jos vain vaimo antaa luvan”, Myöhänen pohtii nöyränä.
Työkaverit eri vuosikymmeniltä, Marko Myöhänen ja Niko Peteri. Nuoria on alalla, ja naisiakin – pitkällä urallaan Myöhänen on kohdannut heitä useita. ”Meillä on nytkin yksi nainen ajamassa. Itse tunnen kolme naista näissä hommissa.”
