Rakennusteollisuus ry:n asiamies Jani Kemppainen, 44, on rakentamiseen liittyvän monen teknisen asian tuntija ja selvittäjä. Pääpaino hänellä on viime aikoina ollut ympäristöasioissa, erityisesti rakentamisen hiilijalanjäljen ja siihen vaikuttavien tekijöiden tutkimisessa. Kemppainen ei tunnustaudu puu- eikä liioin betonirakentamisen kannattajaksi vaan suhtautuu niiden turhan korostuneeseen vastakkainasetteluun neutraalisti antaen tosiasioiden ratkaista.
Rakentamisen sekä yhteiskunnan muidenkin sektorien kestävän kehityksen ja hiilijalanjäljen pienentämisen puolesta Jani Kemppainen on kuitenkin vankkumatta, eikä kyseenalaista ilmastonmuutosta.
– Ympäristöasiat tulevat tällä vuosikymmenellä entistä varteenotettavammiksi koko rakennusalalle lakien ja muiden normien kiristyessä. Myös tilaajien ja loppukäyttäjien vaatimukset viitoittavat kehitystä samaan suuntaan, hän muistuttaa.
Hän on lähtöisin Rovaniemeltä, mutta muutti etelään opiskelujensa myötä. Jani Kemppainen valmistui Otaniemestä rakennustalouden diplomi-insinööriksi vuonna 2002. Opinnäytetyö koski projektiliiketoiminnan kehittämistä rakennusalalla. Työura alkoi rakennustalouden konsulttina. Rakennusteollisuus ry:n palvelukseen Kemppainen siirtyi 2000-luvun lopulla, ensin projektitöihin ja sitten työnkuvan laajentuessa asiamieheksi.
– Pidän työstäni ja työpaikastani, koska pääsen perehtymään hyvin monipuolisesti rakennusalaan. Olen hyvässä näköalapaikassa, josta voi tähystää alan ja koko yhteiskunnankin tulevaisuuteen. Työ on haasteellista mutta myös innostavaa ja motivoivaa. Voin vaikuttaa alan kehitykseen ja osaamisen lisääntymiseen kautta maan muun muassa oppaita ja ohjeita kokoamalla. Samalla itsekin kehityn ammatillisesti, myhäilee Kemppainen.
Omakohtaista energiasäästöä
Hän asuu puolisonsa ja kahden lapsensa kanssa Porvoossa 1950-luvun puolivälissä rakennetussa rintamamiestalossa. Siinä on ollut lisärakentamista ja pienempää remontointia vapaa-ajalle. Kiinteistö on myös tavallaan koekenttä pientalon energiaratkaisuille.
– Talo oli peruskorjattu ennen muuttoamme. Teimme 2013 laajennuksen niin, että asuinneliöt kasvoivat 150:stä 250:een. Samalla asennettiin kaksi ilmalämpöpumppua ja koneellinen ilmanvaihto sekä aurinkokennoja katolle. Peruslämmitysmuotona säilyi suora sähkölämmitys. Edellisen omistajan aikana oli ollut puu- ja öljylämmitys ennen peruskorjausta.
– Harkitsimme maalämpöä, mutta sen tarvitsema vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä tällaiseen taloon ei ollut järkevä kokonaisratkaisu. Varaava takka on myös merkittävä lämmitysenergian lähde, kertoo Kemppainen.
Analyyttisenä miehenä hän on laskenut talonsa energiankulutusta.
– Pieni yllätys on, että energian kokonaiskulutus on säilynyt suunnilleen samalla vuositasolla eli noin 25 000 kWh:ssa sadan neliön laajennuksesta huolimatta. Se tekee kohtuulliset 2700 – 2800 euroa.
Terveyttä ja ympäristöä kannattaa arvostaa
Perheen hiilijalanjäljen pienentäminen ulottuu myös muuhun kuin asumiseen. Kemppainen pohtii, voisiko hän muuntaa aurinkokennoista saatavaa energiaa hybridiautonsa lataussähköksi.
– Olemme myös vähentäneet punaisen lihan syöntiä tuntuvasti ja korvanneet sitä kalalla sekä kanalla. Siihen on myös terveydelliset syyt. Eihän yksittäisen ihmisen ja perheen ympäristöteoilla maailmaa eikä Suomeakaan pelasteta, mutta miljoonilla pienillä oikeaan suuntaan virtaavilla ”puroilla” on ajan mittaan merkittävä vaikutus. Lisäksi ympäristöteot tuovat hyvää mieltä ja omaatuntoa, perustelee Jani Kemppainen hiilijalanjälkifilosofiaansa.
Terveydenkin arvostus on korkealla, ei vähiten siksi, että hän sai alkuvuodesta 2019 sydämen epärytmisyyden vuoksi aivoinfarktin ja oli poissa työelämästä kolme kuukautta. Ensihoito ja toipuminen onnistuivat niin hyvin, etteivät työura ja normaali elämänmeno muuttuneet olennaisesti.
– Se oli vahva muistutus, että itsestä on pidettävä huolta ja terveys on tärkein asia. Lääkkeillä ja levolla olen palautunut. Pystyn jo urheilemaan. Niinpä ilmoittauduin juuri sulkapallon seniorien Suomen mestaruuskisoihin. Golfaaminenkin sujuu hyvin, samoin muu kohtuullinen ulkoliikunta, kertoo Jani Kemppainen.
Teksti: Ilpo Lommi
Katso myös:
Suhteellisuutta keskusteluun rakentamisen hiilijalanjäljestä
