Kaikki näkökulmat huomioonottavaa ympäristösertifikaattia ei ole. Vastuullinen rakennuttaja valitsee SFS-standardoidut ja sertifioidut rakennuskomponentit.
Teknologiateollisuus ry:n Brysselin konttorin johtaja Kimmo Järvinen toteaa, että rakennushankkeiden ympäristösertifiointi on pääosin kannattavaa, mutta täysin aukotonta sertifikaattia ei ole. Yksinomaan rakennusteollisuuden sertifikaatteja on olemassa varsin mittava kirjo. Suomessa ovat käytössä muun muassa Joutsenmerkki, RTS-ympäristöluokitus, Green Building Partnersin ympäristösertifiointi ja TerveTalo –sertifikaatti.
– Suomessakin käytössä olevia kansanvälisiä sertifikaatteja ovat lisäksi ainakin BREEAM ja LEED, Järvinen toteaa.
Jos sertifiointi on toimiva, siitä on selvä etu. Tällöin rakennuksen rakennuttaja ja mahdollinen ostaja tietävät, että kyseessä on kestävänkehityksen mukaisesti tehty rakennus.
– Tämä tosin edellyttää sitä, että sertifiointikriteerit voidaan faktaperusteisesti todeta ympäristöystävälliseksi.
Näkyvin etu energiankulutus
Kuluttajalle näkyvin ympäristösertifioinnin etu on rakennuksen vähäinen energiankulutus. Silloin voidaan ajatella, että rakennus on riittävän tiivis eikä siinä ole ilmavuotoja. Tämä näkyy suoraan rakennuksen lämmitys- ja jäähdytyskustannuksissa.
– Rakennusmateriaalien ja yksittäisten komponenttien osalta sertifiointi on helpompaa kuin valmiin rakennuksen osalta, koska rakennustarvikkeet valmistetaan yleensä massatuotantona tehtaissa valvotuissa oloissa ammattilaisten toimesta. Tällöin tuotteen tarkoituksenmukainen toiminta on helpommin mitattavissa.
Järvinen toteaa, että nimenomaan rakennusvalvonta onkin usein se, missä on eniten parantamisen varaa.
– Maailma, mukaan lukien Suomi, on täynnä rakennusvirheistä johtuvia ongelmia. Rakennusvalvonnan pitäisi olla merkittävä tekijä rakennuksen sertifioinnissa. Yleensä se ei ole.
Hän ehdottaa, että sertifikaatti myönnettäisiin vasta valmiille, mittausten ja analysoinnin avulla todistetusti toimivalle rakennukselle.
– Mutta silloinkin täytyy ottaa huomioon niin rakennusmateriaalit ja niiden kierrätysmahdollisuus kuin rakennuksen käyttötarkoitus, käyttö ja rakentamisen aikainen valvontakin.
Vihreä tuote maksaa
Toistaiseksi kestävänkehityksen tuotteiden ostaminen vaikuttaa kuitenkin olevan enemmän tietoisuuden kuin kulutuskäyttäytymisen tasolla. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että harvoin sertifikaatin mukaisesti rakentaminen on ollut kilpailukykyistä toimintaa perinteisiin ratkaisuihin verrattuna. Vaikka 30–40 prosenttia kuluttajista sanoo ostavansa kestävänkehityksen mukaisia tuotteita, niin todellisuudessa vain muutama prosentti on todella tehnyt niin.
– Uskon, että useimmissa tapauksissa syynä on se, että kestävänkehityksen mukaiset vihreät tuotteet ovat kuluttajalle pääsääntöisesti kalliimpia kuin perinteiset.
Järvisestä se on sääli, sillä vähäpäästöisten tuotteiden näkökulmasta epäedullinen hintakilpailu vähentää tuotteiden kysyntää.
– Sertifikaattia arvostetaan silloin, kun tarkastellaan rakennuksen energiatehokkuutta, koska se tuo konkreettista rahanarvoista etua rakennuksen käyttäjälle niin arjessa kuin myyntihetkelläkin.
Puutteellinen laatuvalvonta voi mitätöidä sertifikaatin
Eri sertifikaatit painottavat eri asioita rakennusten ominaisuuksissa, ja siitä syystä toimivan sertifikaatin valinta on vaikeaa.
– Esimerkiksi hiilijalanjälkilaskenta ei ole kehittynyt standardoinnin asteella vielä siihen pisteeseen, että voisimme todeta laskentatavan olevan selkeästi oikein tai väärin.
Järvisen mukaan sertifikaatit, jotka ottavat huomioon rakennusmateriaalit antavat erilaisen tuloksen kuin sertifikaatit, jotka painottavat käytön aikaisia kustannuksia, kuten käyttöenergiakustannuksia. Lisävaikeutensa valintaan tuo elinkaarilaskelma, mihin koko sertifioinnin pitäisi perustua. Laskelmassa tulisi huomioida rakennuksen käytön aikainen huolto, siihen kohdistuva rasitus ja todellinen käyttöikä.
– Lisäksi rakentamisen aikaiset mahdolliset laiminlyönnit laatuvalvonnassa ovat joskus niin vakavia, että on yhdentekevää, mitä materiaaleja rakentamisessa on käytetty. Tällöin yksinomaan materiaaliin ja suunnitteluarvoihin perustuva sertifikaatti on arvoton.
Teksti: Maiju Korhonen
