Turvallisuuskulttuurin tulee alkaa rakentua heti uran alussa, jolloin työturvallisuus ei ole vain sääntöjen noudattamista, vaan tapa ajatella ja toimia. Kun opiskelijat otetaan mukaan keskusteluun jo harjoitteluvaiheessa, he oppivat ottamaan vastuuta, uskaltavat puuttua vaaratilanteisiin ja omaksuvat turvallisuuden osaksi ammatti-identiteettiään.
Rakennusalan opiskelijoiden äänen ja näkemysten nostaminen kuuluviin on yhtenä teemana rakennusalan turvallisuusviikolla 4. – 8.5.2026. Eikä kyse ole pelkästään mielipiteiden kuulemisesta, vaan koko alan turvallisuuskulttuurin kehittämisestä, yhdessä nuorten kanssa.
Opiskelijat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, koska heidän kokemuksensa on vähäistä, työmaa on työympäristönä uusi ja vaarojen tunnistaminen on vasta kehittymässä. Siksi heidän näkemyksensä auttavat meitä tunnistamaan tilanteita, joissa ohjaus tai perehdytys ei vielä toimi ja joissa on parannettavaa.
Koulussa oppiminen ja turvallisuus työmailla kulkevat käsi kädessä. Kun opiskelijoiden kokemuksia hyödynnetään, koulutus vastaa paremmin työelämän todellisuutta, oppiminen syvenee käytännön kautta ja turvallisuus ei jää irralliseksi teoriaksi. Siksi on hienoa, että teemme tiivistä yhteistyötä oppilaitosten kanssa monella eri tavalla.
Kysely osoittaa: alan opiskelijat kokevat työturvallisuuden erittäin tärkeäksi
Toteutimme työturvallisuutta koskevan kyselyn Satakunnan ja Varsinais-Suomen rakennusalan oppilaitoksissa opiskeleville nuorille. Saimme 138 vastausta, joista noin puolet prosenttia edusti ammattioppilaitoksia ja toinen puoli ammattikorkeakouluja. Tulokset olivat mielenkiintoisia ja pääosin myönteisiä.
Työturvallisuuden rakennusalalla kokee erittäin tärkeäksi 78 prosenttia vastaajista ja tärkeäksi 20 prosenttia. Opiskelijoiden mielestä työturvallisuus toteutuu työmailla kesätyössä tai harjoittelussa pääsääntöisesti hyvin tai erittäin hyvin (84 prosenttia vastaajista). Erityisen ilahduttavaa vastauksissa oli, että kukaan ei kokenut työturvallisuuden toteutuvan huonosti.
Työmaan perehdytys on tärkeä asia monella tavalla. Riittävän perehdytyksen koki saaneensa 79 prosenttia vastaajista. Valitettavasti meillä on kuitenkin vielä tehtävää perehdytyksessä, koska joka viides totesi saaneensa vain osittain riittävän perehdytyksen. Jo tämä mahdollistaa mahdollisen työturvallisuusriskin toteutumisen, jos jo perehdytyksessä jää aukkoja työmaan turvallisiin toimintatapoihin.
Joka kymmenes ei uskalla ottaa puheeksi havaitsemiaan turvallisuuspuutteita
Viime aikoina on puhuttu paljon rakennustyömaiden psykologisesta turvallisuudesta. Kysyimme, uskaltaako opiskelija puuttua kohtaamiinsa työturvallisuuspuutteisiin tai kysyä mieltä askarruttavista turvallisuusasioista. Opiskelijoista 56 prosenttia totesi puuttumisen tai kysymisen olevan helppoa eikä siinä koettu suurempaa kynnystä. Toisaalta tulosten mukaan joka kymmenes opiskelija ei koe uskaltavansa puuttua näkemiinsä tilanteisiin. Haastammekin rakennusalan yritykset pohtimaan, mistä tämä johtuu ja miten harjoittelijaa voidaan tukea ja rohkaista työmaalla.
Huolestuttavaa oli, että 53 prosenttia kertoi nähneensä joskus työmailla tilanteita, joissa työturvallisuutta ei ole noudatettu. Reilu kymmenes vastasi nähneensä tällaisia tilanteita usein. Vain 35 prosenttia vastasi, että on nähnyt vain harvoin tai ei koskaan tilanteita, joissa ei noudateta työturvallisuutta.
Alan oppilaitosten opetus vastaa hyvin työmaiden todellisuutta
Käymme jatkuvaa vuoropuhelua Talonrakennusteollisuudessa alan oppilaitosten ja opettajien kanssa välittääksemme puolin ja toisin tietoa, millaista osaamista ala kaipaa. Siksi kysyimme opiskelijoilta myös, miten hyvin opinnoissa opetettu työturvallisuus vastaa todellisuutta työmailla.
66 totesi työturvallisuuteen liittyvän opetuksen vastaavan hyvin tai erittäin hyvin työmaiden todellisuutta. Noin kolmannes näki opetuksen vastaavan todellisuutta kohtalaisesti. Opinnoissa parhaiten mieleen jääneet työturvallisuuden teemat olivat suojavarusteet, riskien tunnistaminen sekä työmaan turvallisuuskäytännöt.
Selvitimme kyselyllä lisäksi, mitä työturvallisuudesta pitäisi opettaa enemmän rakennusalan opinnoissa. Vastauksissa tuli ilmi keskeisiä teemoja, kuten esimerkiksi suojavarusteiden oikeanlainen käyttö mukaan lukien valjaiden sekä hengityssuojainten käyttö. Moni toivoi lisäopetusta siitä, miten riskit tunnistetaan työmaalla, miten ennakoidaan vaaralliset työvaiheet, miten toimitaan vaaratilanteissa sekä opetusta tehtäväkohtaisesta ennakoimisesta. Myös nosto-, teline- ja nostinturvallisuus mainittiin vastauksissa. Työmaan käytännöistä ja siisteydestä esille nousivat muun muassa perehdytys, työergonomia sekä yleinen työmaan järjestys ja selkeys. Opiskelijat pitivät tärkeänä ymmärtää, miten ennakoiva kunnossapito ja siisteys vähentävät riskejä.
Laiminlyöntien seuraukset ja vastuut mietityttävät
Opiskelijat nostivat esiin myös erittäin kiinnostavan teeman: työturvallisuuden laiminlyöntien seuraukset ja vastuut. Vastaajat toivoivat opetusta konkreettisista seuraamuksista, kuten tapaturmien vaikutukset työkykyyn ja tapaturmasta johtuvat mahdolliset urakatkokset sekä rahalliset menetykset. Myös juridiset aiheet pohdituttivat eli lainsäädäntö ja vastuiden jakautuminen esimerkiksi työntekijän ja työnjohdon välillä. Opetuksessa voisi hyödyntää enemmän oikeita case-esimerkkejä työtapaturmista ja prosessista, muun muassa miten ne etenevät oikeuteen asti. Useampi totesi fiksusti, että ”hengelle ei ole hintaa”.
Opetukseen ja opetusmenetelmiin toivottiin käytännönläheisyyttä. Vastaajat kommentoivat, että opettajien asenne ja esimerkki vaikuttaa oppimiseen. Eräs opiskelija kommentoi, että paperitöitä, kuten turvallisuussuunnitelmien laatimista käydään läpi liian vähän opetuksessa. Opetukseen kaivataan enemmän konkreettisia ja realistisia tilanteita työmailta. Positiivisiakin näkemyksiä löytyi, koska monet vastaajat totesivat, että “kaikki on opetettu jo hyvin”, mikä kertoo opintojen riittävyydestä mutta myös vaihtelusta eri koulujen välillä.
Kunnon perehdytys, toimivat suojavarusteet ja työmaan siisteys nuorten toiveiden kärjessä
Alan ammattilaisina meille on tärkeää miettiä rakennusalan työharjoittelijoiden ja kesätyöntekijöiden näkökulmaa, mikä tekisi alasta heille turvallisemman. Opiskelijat vastasivat, että parempi ja yhtenäinen perehdytys sekä riskien ja toimintatapojen läpikäynti olisi ensimmäinen asia. Moni koki, että hyvä perehdytys on turvallisen työmaan perusta.
Seuraavaksi esille nostettiin suojavarusteet, jotka olisivat kunnolliset, sopivat ja toimivat. Opiskelijat totesivat, että kaikkien tulisi oikeasti käyttää suojavarusteita, mukaan lukien pölysuojaimet ja valjaat. Varusteiden laatu koettiin myös oleelliseksi, koska turvavarusteiden istuvuus vaikuttaa sekä käyttömukavuuteen että turvallisuuteen. Perehdytys ja varusteet toistuivat myös monissa avoimissa vastauksissa työturvallisuuden kehittämiseksi.
Kolmantena mainittiin työmaan siisteys ja järjestys sekä selkeät ja turvalliset kulkureitit. Siisteys nähtiin konkreettisena keinona välttää tapaturmia ja kompastumisriskejä.
Pohdittiin myös, miten asenne vaikuttaa turvallisuuteen: onko yhtenäistä, kaikkien noudattamaa tapaa toimia työmaalla ja miten sitä ilmaistaan. Lisäksi opiskelijat toivat esille näkemyksen, että ”vanhojen jäärienkin” pitäisi noudattaa ohjeita. Nuoret toivoivat, että heidät huomioidaan työmaalla ja että heitä rohkaistaan kysymään asioista.
Monet opiskelijat kokivat turvallisuuden paranevan, jos harjoittelijalla olisi kokeneempi työntekijä rinnalla, jolta voisi pyytää apua helposti ja jolta voisi kysyä epäselvistä asioista. Ohjausta toivotaan annettavan ystävällisesti, ei vähätellen. Tämä liittyy kokonaisuutena opastukseen, työmaan kulttuuriin ja ilmapiiriin.
Opiskelijoiden mielestä säännöt kunnossa, asenteissa korjattavaa
Opiskelijoita pyydettiin kertomaan, minkä asian haluaisit rakennusalalla muuttuvan työturvallisuudessa. Vastauksissa korostuivat erityisesti asenteet, kulttuuri ja ohjeiden noudattamisen tärkeys.
Monet opiskelijat nostivat esille, että suurin ongelma ei ole sääntöjen puute vaan asenne turvallisuutta kohtaan. Nyt osa vakituisista työmaalla työskentelevistä jättää noudattamatta työturvallisuusohjeita näyttäen huonoa esimerkkiä opiskelijoille. Myös opettajilta toivottiin enemmän esimerkin näyttämistä ja puuttumista työturvallisuuspuutteisiin. Muutamassa vastauksessa toivottiin machoilu- ja vähättelykulttuurin kitkemistä sekä kunnioittavampaa kohtelua harjoittelijoita kohtaan. Turvallisuutta pitäisi arvostaa yli kiireen ja budjetin, todettiin eräässä vastauksessa.
Opiskelijoiden näkemykset ovat arvokas ja strateginen voimavara työturvallisuuden kehittämisessä. Ne auttavat tunnistamaan riskejä, rakentamaan turvallisuuskulttuuria ja varmistamaan, että tulevat ammattilaiset toimivat turvallisesti rakennusalalla heti uransa alusta alkaen.
Kiitos yhteistyöstä sekä osallistumisesta kyselytutkimukseen: Turun ammattikorkeakoulu, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Raseko, Sataedu, Winnova, Salon seudun koulutusyhtymä, Turun ammatti-instituutti sekä Novida.
Kati Kuoksa
Alueasiantuntija
kati.kuoksa@rt.fi +358 50 438 3235Talonrakennusteollisuus ry, Turun aluetoimisto, Lounais-Suomi ja Satakunta
Kirjoita kommentti