Kun luontoa parannetaan liikaa, yritystoiminta voi pysähtyä. Totta vai tarua? Esimerkit rakennusalalta osoittavat, että sääntely voi pahimmillaan hankaloittaa tai estää luonnon monimuotoisuutta tukevat ratkaisut.
Rakennusalalla luonto ja liiketoiminta limittyvät yllättävästi. Esimerkiksi kiviainesten ottoalueilla syntyy elinympäristöjä harvinaisille lajeille, ja erittäin uhanalainen törmäpääsky on pesinyt kiviaineskasoissa vuosikymmeniä. Yhteiselo on toiminut hyvin – ja siitä ollaan alalla ylpeitä.
Ongelmia tuottaa uudistettu luonnonsuojelulaki. Siihen perustuen viranomaiset kehottavat yrityksiä estämään pesien ja etenkin useampivuotisten pesimäpaikkojen muodostumisen, sillä kun näitä kerran syntyy, niihin ei saa enää koskea. Törmäpääskyille soveltuvat pesintäpaikat ovat siis kirjaimellisesti kiven alla, mutta yrityksiä kehotetaan varmistamaan pesättömät kiviaineskasat.
Suomessa on myös edelläkävijäyrityksiä, jotka tekevät pitkäjänteistä työtä luonnon hyväksi. Yhdellä näistä yrityksistä, Ruduksella, on vuosien kokemus kiviainestuotannon ja luonnon yhteensovittamisesta.
Porvoon Kråkössä yritys on kehittänyt luontoarvoja 15 vuotta tarkoituksenaan yhdistää kiviainesten hallittu hyödyntäminen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen. Lähestymistapa on linjassa rakennusalan biodiversiteettitiekartan kanssa, jossa korostetaan siirtymää haittojen minimoinnista kohti mitattavaa luonnon tilan parantamista.
Sääntely-ympäristön tulee kannustaa luomaan luontoarvoja osana yritystoimintaa ja mahdollistaa tuotannon ja luonnon yhteensovittaminen.
Työ Kråkössä tuotti tulosta. Syntyi muun muassa elinympäristöjä arvokkaille lajeille kuten viitasammakoille ja harvinaisille sudenkorennoille, joille elintärkeät lammet olivat aiemmin olleet jo kasvamassa umpeen. Seuraavaksi oli määrä edetä vaiheittain niin, että lajien elinolosuhteet turvataan koko kiviainesten ottotoiminnan ajan, kunnes lopuksi alue ennallistettaisiin entistä monimuotoisemmaksi. Paradoksaalisesti rakentajan mahdollistamat luontoarvot uhkaavat kuitenkin nyt estää hankkeen lupaprosessin etenemisen
Kuvatuissa esimerkeissä yrityksiltä estetään juuri sellainen luonnon monimuotoisuuden edistäminen, johon niitä samaan aikaan kannustetaan. Tilanne on hyvin ristiriitainen.
Olemassa olevan luonnon suojelemisen tulee olla ihmisen toiminnan lähtökohta, eikä rakentamista tai sitä palvelevaa kiviainesten ottoa pidä suunnata alueille, joilla jo on suojeltuja lajeja. Kun yritys itse tuottaa toiminnassaan luontoarvoja, se ei saa kuitenkaan kääntyä toiminnan jatkon esteeksi. Päinvastoin: tarvitsemme sääntely-ympäristön, joka kannustaa luomaan luontoarvoja osana yritystoimintaa ja mahdollistaa tuotannon ja luonnon vastuullisen yhteensovittamisen.
Kiviainesalalla tämä kaikki ei ole vain teoriaa. Työntekijät ja törmäpääskyt ovat eläneet rinnakkain jo vuosikymmeniä. Porvoossa idänkirsikankorennot ja täplälampikorennot kiittävät lampien rakentajia.
Tällaista molempia hyödyttävää tasapainoa ei kannata rikkoa. Jos sääntely ei tunnista ja mahdollista rakentamisen ja luonnon yhteensovittamista, sekä luonto että elinkeinoelämä häviävät.
Katso myös:
- Kirjoituksen tiivis versio 16.4. Helsingin Sanomien Lukijan mielipiteessä
- Lisätietoa Porvoon Kråkön hankkeesta rudus.fi:ssä
Kirjoita kommentti