Ukrainan jälleenrakentaminen ei ole tavanomainen vientimarkkina, investointihanke tai kehitysyhteistyöprojekti. Se on mittakaavaltaan ja aikajänteeltään poikkeuksellinen historiallinen tehtävä, joka koskee koko Eurooppaa ja myös Suomea. Kyse on vuosikymmenten työstä, joka voi määrittää uudelleen eurooppalaisen rakennusteollisuuden rakenteet, arvoketjut ja markkina-asemat.
Suomalaiselle rakennusteollisuudelle tämä avaa sekä huomattavia mahdollisuuksia että tuo mukanaan konkreettisia riskejä. Ukrainan jälleenrakentamisessa ei ole kyse vain julkisista rakennushankkeista tai yksittäisistä sopimuksista, vaan kokonaisesta eurooppalaisesta toimintaympäristöstä, jossa geopoliittinen tahto, turvallisuusulottuvuus sekä julkinen ja yksityinen pääoma nivoutuvat.
Täällä Brysselissä tapahtuu asian tiimoilla koko ajan. EU julkaisi syyskuun alussa ensimmäisen vuosiraporttinsa nelivuotisesta, 50 miljardin euron Ukraine Facility -mekanismista. (1) Se osoittaa, että rahoitus jälleenrakentamiseen käynnistyy ennakoitua nopeammin ja strategisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että jälleenrakentaminen yhdistyy tiiviisti Ukrainan EU-jäsenyysprosessin etenemiseen. (2)
EU-komissio on rakentanut uuden rahoitusmekanismin, jolla Venäjän jäädytettyjen keskuspankkivarojen tuotot ohjataan Ukrainalle riippumatta jäsenmaiden poliittisista vastahangoitteluista. Ratkaisu luo EU:ssa ennakkotapauksen, jossa geopoliittinen pakko ajaa perinteisten päätöksentekorakenteiden ohi.
Kukaan ei tiedä lopullista hintalappua
Euroopan komissio ja Ukrainan hallitus arvioivat jälleenrakentamisen kokonaistarpeen ylittävän 500 miljardia euroa, mahdollisesti jopa 1 000 miljardia. Summa kasvaa jatkuvasti sodan jatkuessa. Kyse ei ole pelkästään talojen, teiden ja siltojen korjaamisesta, vaan koko kansantalouden ja infrastruktuurin modernisoinnista eurooppalaisille standardeille.
Tämä kattaa sähkö- ja vesiverkkojen uudelleenrakentamisen, energiaomavaraisuuden parantamisen, logistiikan uudelleenjärjestelyn sekä koulutusrakennusten, sairaaloiden ja julkisten palveluiden uudelleenluomisen.
Rahoitus tulee suurelta osin EU:lta, kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta ja ehkä osin Yhdysvalloista, joskin maan nykyinen hallinto tuskin sitoutuu edeltäjänsä lupauksiin ja kuten tunnettua, Trumpin hallinnon päätökset saattavat vaihtua yön yli.
Siksi EU:n sisämarkkinasäännöt ja poliittiset tavoitteet määrittävät voimakkaasti, ketkä pääsevät mukaan ja millä ehdoilla. Euroopan yrityksillä on poliittinen etulyöntiasema suhteessa ulkopuolisiin kilpailijoihin, mutta tämä ei tarkoita, että pelitila olisi yksinkertainen tai avoin kaikille.
Kilpailu on tosiasiassa jo alkanut. Suuret rakennus- ja infrastruktuuriyritykset eri puolilta Eurooppaa ovat asemissa. Saksalaiset, puolalaiset ja ranskalaiset rakennuskonsernit ovat tehneet varhaisvaiheen kumppanuuksia Ukrainan viranomaisten kanssa. Useat valtiot ovat solmineet kahdenvälisiä jälleenrakennussopimuksia: Saksa keskittyy energiajärjestelmiin, Tanska Mykolajivin alueeseen ja Italia Odessaan.
Tämä kertoo kahdesta asiasta. Ensinnäkin poliittiset suhteet ja valtioiden välinen diplomatia ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin yritysten oma kilpailukyky. Toiseksi hankkeet eivät jakaudu automaattisesti EU:n sisämarkkinalogiikalla, vaan ne voivat jakautua poliittisesti sovittuihin vastuualueisiin.
Suomalaisille yrityksille tämä tarkoittaa, että markkinoille ei voi mennä yksin ja vasta sodan jälkeen. Jälleenrakentamismarkkinaa rakennetaan käytännössä jo nyt, ja ensimmäiset toimijat pääsevät määrittämään pelisääntöjä, standardeja ja alihankintaketjuja.
Suomalaisia vahvuuksia kannattaa hyödyntää ajoissa
Suomalaisella rakennusalalla on useita ominaisuuksia, jotka voivat nousta arvoon Ukrainan jälleenrakentamisessa. Suomalaiset yritykset tunnetaan vahvasta osaamisesta kestävän kehityksen mukaisesta rakentamisesta ja energiatehokkuusratkaisuista. Ukrainan uudelleenrakentaminen ei tule olemaan pelkkää entisen palauttamista, vaan siinä halutaan hyödyntää uusimpia EU-standardeja ja vihreän siirtymän tavoitteita. Suomalaisilla on tässä uskottava referenssipohja.
Myös kokemus vaativista olosuhteista, kuten kylmästä ilmastosta ja sen rakentamiseen liittyvistä erityisvaatimuksista, voi osoittautua arvokkaaksi etenkin Ukrainan pohjois- ja itäosissa. Lisäksi suomalaiset toimijat tunnetaan suhteellisen vähäriskisinä ja sopimuksia noudattavina kumppaneina, mikä voi olla kilpailuetu ympäristössä, jossa kansainväliset rahoittajat edellyttävät tiukkaa valvontaa ja läpinäkyvyyttä.
Pienet ja keskisuuret yritykset voivat löytää paikkansa erityisosaamista vaativissa hankkeissa, modulaarisissa ratkaisuissa, energiatekniikassa ja logistiikan palveluketjuissa. Suuri osa jälleenrakentamisesta ei ole massiivisia megaluokan urakoita, vaan satojen ja tuhansien pienempien hankkeiden verkosto.
Riskejä ei voi unohtaa, eikä sota ole ainoa niistä
Samalla on kuitenkin tunnustettava, että riskit ovat poikkeuksellisen suuret. Ensimmäinen ja ilmeisin liittyy turvallisuuteen. Sota ei ole ohi, eikä ole takeita siitä, milloin laajamittainen rakentaminen voi alkaa kaikkialla maassa. Työmaat voivat olla ilmaiskujen kohteena, ja monilla alueilla on miina- ja räjähderiskejä vielä vuosien ajan.
Toinen keskeinen riski liittyy hallintoon ja korruptioon. Vaikka Ukraina on edennyt korruption torjunnassa ja EU-jäsenyyshakemuksen myötä sitoutunut uudistuksiin, uusia korruptioepäilyjä on noussut säännöllisin väliajoin, koska järjestelmät eivät muutu hetkessä. Kansainväliset rahoittajat tulevat vaatimaan tiukkoja valvontajärjestelmiä ja läpinäkyvyyttä, mikä lisää hallinnollista kuormaa ja voi viivästyttää hankkeita.
Kolmas riski liittyy epäsymmetriseen kilpailuasetelmaan. Suuret valtiollisesti tuetut yritykset voivat saada etulyöntiaseman, ja poliittisesti merkittävät EU-maat saattavat käyttää jälleenrakennusta omien ulkopoliittisten tavoitteidensa välineenä, mikä voi ohittaa tavanomaiset markkinamekanismit.
Neljäs riskitekijä koskee rahoitusta ja maksuliikennettä. Kansainväliset rahoitusjärjestelyt ovat usein monimutkaisia ja hitaita, mikä voi olla erityinen haaste suomalaisille pk-yrityksille, ellei järjestelmä tue ennakkomaksuja tai selkeitä maksutakuita.
EU:lla tulee olemaan keskeinen rooli jälleenrakentamisen koordinoinnissa
Euroopan unionin rooli tulee olemaan ratkaiseva. EU haluaa tehdä Ukrainan jälleenrakentamisesta eurooppalaisen projektin. Tämä tarkoittaa, että hankkeiden rahoitus, valvonta ja strateginen ohjaus keskitetään pitkälti EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteistyöhön.
EU on perustamassa Ukrainan jälleenrakentamisen koordinaatiokeskusta, joka toimii porttina julkisille ja yksityisille toimijoille. Tavoitteena ei ole pelkästään rakentaa uudelleen, vaan integroida Ukraina asteittain EU:n sisämarkkinoihin. Tämä tekee jälleenrakentamisesta sekä poliittisen että taloudellisen projektin, jossa yrityksiltä odotetaan paitsi teknistä osaamista myös kykyä toimia EU:n sääntelyn ja strategisten tavoitteiden mukaisesti.
Suomessa käydään jo keskustelua siitä, millä tavoin valtiovalta ja elinkeinoelämä voisivat yhdessä rakentaa strategisen läsnäolon Ukrainassa. Yhteistyö voisi tarkoittaa esimerkiksi valtion ja yritysten yhteistä markkinaseurantaa ja tiedonvälitystä, suomalaisten yritysten konsortioiden muodostamista suurhankkeisiin, poliittisia kumppanuuksia Ukrainan alueiden ja kaupunkien kanssa sekä vientitakuulaitosten aktiivista roolia riskien hallinnassa. Myös osaamisen ja työvoiman ennakoiva valmistelu on tärkeää, sillä jälleenrakentaminen edellyttää pitkäjänteistä panostusta, ei hetkellisiä reaktioita.
Ulkoministeriö on julkaissut kansallisen suunnitelman Ukrainan jälleenrakentamiseen liittyen jo vuosina 2023 (3) ja 2024. (4)
Suomalaisilla yrityksillä ei ole realistisia mahdollisuuksia kilpailla yksin suurimpia eurooppalaisia toimijoita vastaan, mutta ne voivat menestyä älykkäällä verkostoitumisella ja strategisella ajoituksella. Toimiminen yhdessä ja ajoissa on tärkeämpää kuin yksittäiset uroteot.
Vaiheittainen jättiprojekti
Ukrainan jälleenrakentaminen etenee vaiheittain. Alkuvaiheessa keskitytään välttämättömään infrastruktuuriin ja kriittisten palveluiden palauttamiseen. Seuraavaksi tulevat kaupunkien, teollisuuden ja liikenneverkkojen laajemmat rakennushankkeet. Kolmannessa vaiheessa panostetaan vihreään siirtymään ja pitkän aikavälin modernisaatioon.
Tämä aikajänne tarkoittaa, että myös suomalaisyritysten kannattaa ajatella pitkäjänteisesti. Tilaisuuksia tulee olemaan vielä vuosien ja vuosikymmenten päästä. Olennaista on rakentaa läsnäoloa, suhteita ja osaamista jo nyt, jotta yritykset eivät jää pysyvästi katsojan rooliin.
Ukrainan jälleenrakentaminen tulee vaikuttamaan eurooppalaiseen rakennusteollisuuteen yhtä voimakkaasti kuin Marshall-apu vaikutti sodanjälkeiseen Eurooppaan. Se tarjoaa mahdollisuuksia, mutta vain niille, jotka osaavat toimia pitkäjänteisesti, yhteistyössä ja hallita riskit. Suomella on tässä kilpailussa mahdollisuus olla mukana rakentamassa tulevaisuuden Eurooppaa, mutta vain, jos päätökset tehdään ajoissa ja tosissaan.
Tekstin lähdeviitteet
- (1) EU Agenda: EU annual report shows Ukraine Facility delivering fast results and boosting accession path
- (2) EU Neighbours East: EU annual report shows Ukraine Facility delivering fast results and boosting accession path
- (3) Ulkoministeriö: Ukrainan jälleenrakentaminen: Suomen kansallinen suunnitelma, 1. osa
- (4) Ulkoministeriö: Reconstruction of Ukraine: Finland’s national plan, part two
Kirjoittajasta
Mika Horelli on kahdeksan vuotta Brysselissä asunut vapaa toimittaja, joka seuraa tiiviisti Euroopan unionin poliittisia prosesseja ja niiden vaikutuksia Suomeen. Hän kirjoittaa myös RT:lle rakennusteollisuuden kannalta keskeisistä EU-aiheista. Aiemmin Horelli on työskennellyt vapaana toimittajana Tanskassa ja Yhdysvalloissa.
Kirjoita kommentti