Brysselissä keskustellaan tällä hetkellä enemmän ilmastosta ja energiasta kuin mistään muusta. Syynä ei ole pelkkä politiikan muotivillitys, vaan kylmä tosiasia: EU:n ilmastolainsäädäntö tiukkenee nopeasti, ja rakennusala on yksi sen suurimmista kohteista.
Rakentaminen sekä rakennusten lämmitys, jäähdytys ja energiankulutus muodostavat noin 40 prosenttia EU:n energiankäytöstä ja yli kolmanneksen kasvihuonekaasupäästöistä. Kun EU on sitoutunut vuoden 2040 ilmastotavoitteeseen, rakennussektorin päästöjä ei voida sivuuttaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lähivuosina rakennusalan arki muuttuu, ei vain Saksassa ja Ranskassa, vaan myös Suomessa.
Ilmastotavoitteet ohjaavat lainsäädäntöä ja lainsäädäntö ohjaa rakentamista
EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivillä (Energy Performance of Buildings Directive EPBD) tavoitellaan rakennusten energiatehokkuuden parantamisen lisäksi myös päästöttömän rakennuskannan saavuttamista viimeistään 2050. Samalla fossiilipohjaisten lämmitysjärjestelmien alasajo etenee: uusien öljy- ja kaasukattiloiden tukeminen päättyy tänä vuonna, ja niiden käytön odotetaan loppuvan 2040 mennessä.
Näiden rinnalla tulevat rakennustuoteasetus (Construction Products Regulation CPR) ja muut elinkaaripäästöjä koskevat vaatimukset, kuten ekosuunnitteluasetus ESPR. Nämä edellyttävät materiaalien ympäristövaikutusten raportointia ja digitaalisten tuotepassien käyttöönottoa. Tämä on rakennusalan arkea sitä mukaa kun CPR Acquis -työ etenee.
Lisäksi sääntely ulottuu nyt entistä voimakkaammin sääolosuhteisiin sopeutumiseen. Kasvavat helleaallot ja muuttuva ilmasto tarkoittavat, että myös jäähdytysjärjestelmistä tulee osa rakennusten perusvaatimuksia kansallisen sääntelyn pohjalta. Sitä ei välttämättä toteuteta ilmastointilaitteilla, vaan yhdistämällä passiivisia ja aktiivisia ratkaisuja. Rakennus voi olla myös painovoimainen eikä ilmanvaihtoa ole pakko vaihtaa koneelliseksi korjauksen yhteydessä.
Energiatehokkuus, asumismukavuus ja päästövähennykset samassa paketissa
Yksi näkyvimmistä muutoksista on vaatimus jäähdytyksen huomioon ottamisesta uusissa rakennuksissa. Tähän on varsinkin asuinrakentamisessa Suomessa kiinnitetty aikaisemmin vähemmän huomiota ja ajateltu, että pohjoisessa jäähdytys olisi toissijaista. EU:n tekninen ohjeistus painottaa, että rakennusten ylilämpenemisen hallinta on toteutettava ilman kohtuutonta energiankulutusta.
Suomessa tämä tarkoittaa käytännössä kahta asiaa: ensinnäkin passiiviset ratkaisut, kuten varjostukset, viherkatot, ikkunoiden sijoittelu ja auringonsuojakalvot, on sisällytettävä suunnitteluun järjestelmällisesti. Toiseksi aktiiviset ratkaisut, kuten ilmastointi sekä nyttemmin lämpöpumppupohjaiset viilennysjärjestelmät tulevat yleistymään etenkin julkisissa ja suurissa rakennuksissa.
Tämä on samalla liiketoimintamahdollisuus ja osaamisvaatimus: suomalaiset suunnittelijat ja rakentajat voivat olla edelläkävijöitä kehittämällä ratkaisuja, jotka yhdistävät energiatehokkuuden, sisäympäristön hyvän laadun ja vähäiset päästöt.
Perusparannuspassit ohjaavat päästövähennyksiin
Merkittävä muutos liittyy rakennusten koko elinkaareen. Uusien säädösten myötä rakennuksen hiilijalanjälki kattaa sekä käytön aikaiset päästöt että rakentamisen, materiaalit ja purkamisen. Tämä tarkoittaa käytännössä kahta isoa muutosta.
Ensimmäinen on se, että materiaalivalintojen merkitys kasvaa. Rakennustuotteiden ympäristöselosteet ja kierrätettävyys nousevat kilpailutekijöiksi.
Toiseksi korjausrakentaminen saa uuden aseman. Rakennusten peruskorjauksia ohjataan perusparannuspassien avulla kohti vaiheittaisia päästövähennyksiä, mikä tarkoittaa pidempää suunnitteluhorisonttia ja tarvetta hallita EU-tason rahoitusmahdollisuuksia.
Suomessa tämä vaatii paitsi osaamisen vahvistamista myös laajempaa yhteistyötä materiaaliteollisuuden, kiinteistönomistajien ja viranomaisten välillä.
Rakennusautomaatio ja älykkäät järjestelmät maksavat itsensä takaisin
EPBD:n ja energiatehokkuussäädösten rinnalla rakennusautomaatiosta on tulossa pakollinen osa erityisesti julkisia ja suuria kiinteistöjä. Järjestelmät, jotka optimoivat lämmityksen, jäähdytyksen ja ilmanvaihdon, eivät ole enää vain mukavuustekijä vaan energiansäästön ja päästövähennysten perusta.
Suomessa automaation käyttöönotto on ollut epätasaista. Erityisesti asuinrakennuksissa kaikkea hyötyä ei osata ottaa irti, mutta isot kiinteistönomistajat hyödyntävät automaatiota tehokkaasti. Nyt on selvää, että investoinnit automaatioon maksavat itsensä takaisin paitsi energialaskussa myös kilpailukyvyssä.
Tässä kohtaa tarvitaan myös poliittista selkeyttä: jos Suomi haluaa pysyä EU:n kehityksen tahdissa, automaation investointikannustimista ja osaajapulasta on puhuttava nyt. Lisäksi on tärkeä panostaa olemassa olevan rakennuskannan korjausrakentamiseen ja varautua kulutusjouston automatisointiin.
EU:n tekniset ohjeet rakennusten säänkestävyydestä eivät ole tarkoitettu vain Välimeren maille. Tulvariskit, hellejaksot ja äkilliset lämpötilavaihtelut koskettavat myös Suomea. Tämä tarkoittaa, että rakennusten sijoittelu, ilmastointi ja lämpösuojaus ovat yhä merkittävämpi osa suunnittelua myös pohjoisessa.
Tässä on yksi suomalaisen rakennusalan mahdollisuus: jos kestävän suunnittelun ratkaisuja kehitetään ja viedään vientiin ajoissa, Suomella on potentiaalia nousta osaajaksi alueella, joka koskettaa koko Eurooppaa.
Nopeat uudistujat voittavat
EU:n lainsäädäntö etenee tällä hetkellä nopeasti, ja jäsenvaltioiden on vietävä se käytäntöön vielä tätäkin ripeämmin. Suomelle tämä tarkoittaa käytännössä kolmea keskeistä toimenpidettä:
- Ensinnäkin tarvitaan ennakointia: rakennusalan toimijoiden on seurattava lainsäädännön etenemistä aktiivisesti ja varauduttava muutoksiin jo ennen kuin ne kirjataan kansalliseen lainsäädäntöön.
- Osaamisen kehittäminen on välttämätöntä. Ala tarvitsee koulutusohjelmia ja verkostoja, jotka yhdistävät energiatehokkuuden, automaation ja kestävän materiaaliteknologian osaamisen.
- Poliittinen koordinaatio on ratkaisevaa. Suomen päättäjien on huolehdittava siitä, että kansallinen toimeenpano tukee alan kilpailukykyä eikä aiheuta tarpeettomia kustannuspaineita.
Ilmastonmuutos ei ole enää vain ympäristökysymys vaan myös rakennusalan kilpailukyvyn ydinkysymys. EU:n sääntely ei tule kevenemään, vaan kiristymään, ja ne maat ja toimijat, jotka sopeutuvat ja uudistuvat nopeimmin, voittavat.
Kirjoittajasta
Mika Horelli on kahdeksan vuotta Brysselissä asunut vapaa toimittaja, joka seuraa tiiviisti Euroopan unionin poliittisia prosesseja ja niiden vaikutuksia Suomeen. Hän kirjoittaa myös RT:lle rakennusteollisuuden kannalta keskeisistä EU-aiheista. Aiemmin Horelli on työskennellyt vapaana toimittajana Tanskassa ja Yhdysvalloissa
Kirjoita kommentti