Espoon Tapiolassa tapahtunut väliaikaisen kulkusillan romahdus on ymmärrettävästi herättänyt paljon huolta ja poikinut mediassa myös virheellisiä tulkintoja ja tietoja. Tärkeintä on vastaavien onnettomuuksien ehkäisy jatkossa, ja tähän muun muassa eurokoodi tarjoaa ratkaisun. Eurokoodia pitäisi ylipäänsä käyttää silloin, kun rakenteesta voi aiheutua henkilöturvallisuudelle vaaraa.
Eurokoodit ovat kantavien rakenteiden suunnittelua koskevia eurooppalaisia standardeja. Rakenteiden suunnittelussa käytettävän eurokoodijärjestelmän luotettavuustason perustana on kullekin rakenteelle määriteltävä seuraamusluokka. Seuraamusluokka valitaan ensisijaisesti mahdollisten ihmishenkien menetysten ja toissijaisesti taloudellisten, sosiaalisten tai ympäristövahinkojen perusteella. Luvanvaraisessa (rakennuslupa) rakentamisessa tunnetaan myös vaativuusluokkakäsite.
Seuraamus- ja/tai vaativuusluokan perusteella määritetään muun muassa kuormien suuruus, suunnittelijan pätevyysvaatimukset, suunnitelmien tarkastamisen taso, urakoitsijan pätevyys, rakentamisen valvonnan taso ja erilaiset toteuttamiseen liittyvät luokat.
Osa rakenteista jää harmaalle alueelle ja ilman isäntää
Luvanvaraisessa rakentamisessa (talonrakennus) ja yleisten teiden infrarakentamisessa (esimerkiksi sillat) on seuraamusluokan valinta jokseenkin suoraviivaista ja eurokoodin käyttö on perusteltua. Sen sijaan ministeriöiden vastuualueiden sekavuuden vuoksi on vaikeampaa löytää perustelu eurokoodin käytölle kuntien ja yksityisten rakennuttamissa infrarakenteissa. Tämä ei kuitenkaan ole kovin suuri ongelma, koska yleensä ymmärretään käyttää Väyläviraston ohjeita, vaikkei mikään viranomainen sitä varsinaisesti edellytäkään.
Esimerkiksi laitureiden, satamarakenteiden ja muiden rantarakenteiden kohdalla vastuullisen viranomaisen löytäminen on hankalaa, vaikka RIL ja Väylävirasto ovat kyseisille rakenteille joitain ohjeita laatineet ja sellaisia toteutetaan vuosittain. Samoin monet teollisuuteen liittyvät rakennuskohteet (siilot, säiliöt, savupiiput, mastot, nostureita kannattelevat rakenteet) jäävät harmaalle alueelle ja ilman isäntää. Näitä rakenteita valvomaan saattaa löytyä viranomainen, mutta valvonnan painopiste on muualla kuin kantavissa rakenteissa.
Suomessa on rakennettu tai ainakin vireillä monia hankkeita, joissa toteutetaan laajarunkoinen halli yleisen tien tai junaradan yläpuolelle. Väyläsuunnittelussa vaatimustaso on korkeampi kuin talonrakentamisessa, ja tästä seuraakin väistämättä ristiriita siitä, millä ohjeilla mikin rakenneosa suunnitellaan. Tällaiset tapaukset ovat yleensä ratkaistavissa viranomaisten yhteistyöllä, mieluiten mahdollisimman aikaisessa vaiheessa hanketta. Myös omistajuustahot voivat vaihdella, mikä hankaloittaa rakenteiden ylläpitoa.
Työkalut asian ratkaisuun ovat olemassa
Tapiolan onnettomuuden kaltainen tilanne, jossa julkisessa käytössä oleva väliaikainen kulkuväylä viedään rakennustyömaan yhteyteen, on sen sijaan hankalampi. Työturvallisuutta rakennustyömaalla säännellään valtioneuvoston asetuksella, ja sitä valvoo aluehallintovirasto. Julkinen kulkuväylä vertautuu kuitenkin kevyen liikenteen väylään, jolloin kävelysillan kelpoisuus pitäisi varmistaa eri tavalla.
Työkalut asian ratkaisemiseksi ovat jo olemassa. Ympäristöministeriön asetus kantavista rakenteista rajaa soveltamisalansa rakennusten kantavien ja jäykistävien rakenteiden suunnitteluun ja toteutukseen sekä rakennelmien ja käyttöturvallisuuden kannalta merkittävien rakenteiden suunnitteluun ja toteutukseen, kun niiden mahdollisesta vauriosta voi aiheutua vaaraa henkilöturvallisuudelle. Tällöin asetus ensinnäkin määrittelee käytännössä eurokoodijärjestelmän käytön pakolliseksi.
Toiseksi, jokaiselle rakenteelle tulisi määritellä seuraamusluokka. Tässäkin otetaan huomioon mahdolliset ihmishenkien menetykset. Seuraamusluokan perusteella määritetään muun muassa henkilöpätevyydet sekä suunnitelmien ja tarkastamisen tasot niin kuin ne on kirjoitukseni alussa selitetty.
Kolmanneksi, jokaisessa vaativammassa hankkeessa tulisi kirjoittaa perusteelliset suunnitteluperusteet, jotta jokainen suunnittelija käyttäisi oikeita kuormia ja luotettavuuteen liittyviä kertoimia ja tunnistaisi rakenteen turvallisuuden kannalta kriittiset kohdat. Tarkalla suunnittelun ja rakentamisen vastuualueiden määrittelyllä luodaan myös paremmat mahdollisuudet katvealueiden välttämiseen. Suunnitteluperusteissa voidaan ottaa kantaa myös niihin keinoihin, joilla jatkuva sortuma estetään.
Kolmannen osapuolen tarkastusta tarvitaan
Aina kun talorakenne on korkeimmassa seuraamusluokassa, tulisi käyttää suunnitelmien kolmannen osapuolen tarkastusta. Tätä on Onnettomuustutkintakeskuskin suosittanut ensimmäisen kerran jo vuosikymmeniä sitten, ja nyt se on ollut osa lainsäädäntöä jo jonkin aikaa. Sen edellyttäminen on rakennusvalvonnalle helppoa, mutta silti liian harvinaista. Kolmannen osapuolen tarkastus on vertaisarviointi, jossa räikeimmät virheet tulevat esille ja osa pienemmistäkin. Yleisten teiden siltojen osalta tarkastuksen vaatimukset on esitetty suhteellisen ristiriidattomasti Väyläviraston ohjeessa.
Tapiolan onnettomuudesta uutisoitiin kävelysiltana, joka romahti. Sinällään se oli varmasti totta, koska kyseessä oli silta, joka oli rakennettu poikittaisen väylän yli. Toisaalta se ei ollut siinä mielessä silta, että se ei näyttänyt täyttävän sillalle asetettuja vaatimuksia turvallisuuden osalta. Ja toisaalta väliaikaisen kulkusillan suunnittelu lopullisena siltarakenteena voi olla ylimitoitettua (ja kallista). Ehkä työkalupakissa pitäisi olla räätälöity vaatimustaso jostain työmaasillan ja yleisen kevyen liikenteen väylän sillan välimaastosta. Tämä olisi perusteltua etenkin silloin, kun sillalla on paljon käyttäjiä, kuten esimerkiksi metroaseman vieressä.
Toivottavasti lainsäätäjät ja viranomaiset ottavat kantaa edellä lueteltujen epäselvien rajapintojen ja kokonaan ilman viranomaisvalvontaa jäävien rakenteiden suunnittelun lähtökohtiin.
Kirjoitin tekstin onnettomuuspäivän iltana, eivätkä kaikki yksityiskohdat ole olleet kirjoittamishetkellä käytettävissä.
Kirjoitus on julkaistu Rakennuslehdessä 12.5.2023.
Auli Lastunen
Eurokoodiasiantuntija
auli.lastunen@rt.fi +358 50 475 0379Rakennustuoteteollisuus RTT ry
Kirjoita kommentti