Kaavoitus- ja rakennuslain myötä tulossa oleva vähähiilisyyssääntely on saanut rakentajat kiinnostumaan rakennustuotteiden ympäristövaikutuksista – käytännössä niiden hiilipäästöistä. Tämä on positiivinen asia. Ongelmia synnyttää se, että työkalumme ovat näiden tietojen kommunikointiin kovin kankeat ja byrokraattiset. Meiltä puuttuu yhteisesti hyväksytty tapa tuotteen hiilipäästön ilmoittamiseen.
Ympäristövaikutusten ilmoittamista varten on olemassa standardisoitu tapa, varmennettu ympäristöseloste, eli tuttavallisemmin EPD (Environmental Product Declaration). Seloste kattaa yksityiskohtaisesti tuotteen kaikki oleelliset ympäristövaikutukset alkaen ympäristön happamoitumisen ja vesien pilaantumisen riskistä ja päätyen uusiutumattomien luonnonvarojen ehtymiseen ja otsonikerroksen ohentumiseen.
Rakennuksen vähähiilisyyden arvioinnissa, joka on epäilemättä tulevaisuudessakin rakennustuotteiden ympäristöselosteiden pääasiallinen käyttö, selosteen tietoja hyödynnetään äärimmäisen kapeasti. Selosteesta katsotaan käytännössä kaksi lukua: tuotteen hiilipäästö eli niin sanottu GWP-arvo (Global Warming Potential) ja elinkaaren pituus eli käyttöikä. Kaikki muu EPD:n sisältämä sinänsä arvokas tieto menee tavallaan ”hukkaan”, koska sille ei ole käyttöä säädösten mukaisessa hiilijalanjälkilaskennassa.
Varsinaisen ongelman muodostaa varmennettujen ympäristöselosteiden laatimisen kustannus. Ympäristöseloste on hyvin perusteellinen ja kattava asiakirja, jonka laatiminen on sekä rakennustuotteen valmistajalle että selosteen laatijalle työläs ja kallis ponnistus. Osansa kakusta vaativat niin selosteen laatija, varmentaja kuin julkaisijakin. Kun rakennustuotteita on käytössä valtava joukko, ”paperityön” kustannukset muodostuvat huomattavaksi, varsinkin alan mittakaavassa. Kustannusta epäilemättä nostaa osaltaan myös ympäristöselosteiden tämän hetken suuri kysyntä.
Konkreettiseksi esimerkiksi voi nostaa valmisbetonin. Valmisbetoniasemalla on tyypillisesti toista tuhatta erilaista reseptiä, joiden kunkin hiilijalanjälki on yksilöllinen. On siis sula mahdottomuus, että jokaisen betonitehtaan kaikkien betonilaatujen hiilipäästöä voisi edes ajatella selvitettävän varmennetun ympäristöselosteen avulla. Toki tuotteista voi muodostaa ”perheitä”, mutta tämänkin jälkeen EPD-työ tietää valtavaa ponnistusta ja pitkää jonoa euroja, jotka ensin rakennusala ja sen jälkeen sen asiakkaat maksavat.
Edellä kuvatuista syistä rakennustuotteiden hiilipäästöjen ilmoittamiseen tarvitaan nopeasti uutta ohjeistusta, jotta rakennustuoteteollisuus voi tuottaa päästöarvoja käyttäjien ulottuville ilman, että joudutaan tekemään valtava määrä käytännössä turhaa työtä. Tarvitaan kolme muutosta:
1. Ympäristöselosteiden tilalle tarvitaan selvästi niitä kevyempi menettely, ”GWPseloste”, rakennustuotteiden hiilipäästöjen selvittämiseksi ja verifioimiseksi.
2. Runsaasti tuotevariaatioita käsittävien tuotteiden tapauksessa tulee olla mahdollisuus hyödyntää verifioituja GWP-laskureita, joilla valmistaja voi osoittaa helposti ja joustavasti kunkin tuotevariaationsa hiilipäästön.
3. Rakennustuotteiden valmistajilta ja käyttäjiltä ei tule edellyttää hiilipäästöjen selvittämistä ympäristöselosteella.
Mikäli pitäydymme nykyisessä ympäristöselostekäytännössä rakennustuotteiden hiilipäästöjen ilmoittamiseksi, rakennusala joutuu maksamaan tulevina vuosina huimia summia valtavasta joukosta ”turhia” ympäristöselosteita.
Kerran teetetyt ympäristöselosteet myös jarruttavat tuotekehitystä jatkossa, sillä tuotteen koostumuksen tai valmistustavan muutoksista seuraisi jälleen vaade kalliin ympäristöselosteen laatimiselle.
Tarvittavat muutokset ovat nähdäkseni varsin konkreettisia ja toteutuskelpoisia. Heitän pallon ainakin ympäristöministeriön ja Rakennustiedon suuntiin. Löytyisikö sieltä kopin ottajia? Betoniteollisuus lupaa olla kehitystalkoissa mukana.
Jussi Mattila
Toimitusjohtaja
Betoniteollisuus ry
Teksti on julkaistu alunperin Rakennuslehden asiantuntijakirjoituksena 30.4.2021.
Kirjoita kommentti