Rakennusalan turvallisuustason kehittyminen Suomessa on tilastojen valossa ollut menestystarina. Kaksikymmentä vuotta sitten työmailla kuoli kaksikymmentä rakentajaa vuodessa ja viime vuosina noin viisi vuodessa.
Kehitys on ollut merkittävää, mutta siihen ei kuitenkaan voi olla tyytyväinen. Rakennusala on edelleen yliedustettuna valtakunnallisissa tapaturmatilastoissa. Ja työmailla tapahtuu edelleen vakavia tapaturmia. Aivan ensin olisi painettava alan kuolemantapaukset nollaan. Mikäli edellisvuosikymmenien trendi jatkuu, voisimme nähdä tämän tilanteen jo lähivuosina. Tämä olisi Rakennusteollisuus RT:n ja sen jäsenyritysten Nolla tapaturmaa -ohjelmalle hieno saavutus.
Rakennusalalla on panostettu erittäin paljon teknisen ja organisatorisen turvallisuuden parantamiseen. Tämä näkyy suojavälineissä, teline- ja konekalustossa sekä säännöissä, ohjeissa, mittaroinneissa, turvallisuussuunnittelussa ja -koulutuksessa.
Yksinumeroisen handicapin työläys
On kuitenkin optimistista ajatella, että tekemällä vain enemmän sitä mitä ennenkin, saavutettaisiin uusia tuloksia. Kemianteollisuudessa turvallisuudessa ollaan pisimmällä. Siellä on opittu, että tapaturmataajuus on kuin golfin handicap eli tasoitus. Yksinumeroisen tason parantaminen vaatii aivan eri toimenpiteitä ja työtä kuin vasta-alkajan jättiloikilla kehittyminen. Vastauksia piileekin rakentajille uusilla territorioilla eli inhimillisissä tekijöissä. Tavoitteena on muuttaa kulttuuria välittävämmäksi, jolloin jokainen ihminen joka hetki valitsee turvallisuuden sisäsyntyisesti eikä ulkoa ohjattuna.
Rakennusalan tekniset orientoituneet ihmiset haastetaan pohtimaan omaa suhtautumistaan turvallisuuteen. Mitä seurauksia tapaturmalla voi olla itselleni, puolisolleni, lapsilleni tai muille läheisilleni? Jäisikö silloin harrastukset väliin? Mitä asioita sitoudun itse edistämään? Tämä voi olla epämukavaa, kun perinteisen koulutuksen sijaan kasvatetaankin tietoisuutta, ongelmanratkaisua ja vastuunottoa.
Lean-ajattelu tukee välittämisen kulttuuria
Välittämisen lisääminen edellyttää myös johtamisen arviointia. Yleinen väärinkäsitys on, että tapaturmattomuus on synonyymi turvallisuudelle. Silloin esimerkiksi riskinotto ja vakavat läheltä piti -tilanteet jäävät kokonaan käsittelemättä.
Tuotantoa pitää ymmärtää paremmin, ja tässä Lean-ajattelu tulee avuksi. Sen sijaan, että johtaja seuraa pelkästään tapaturmien määriä, hän haastaa: Mitä olemme tehneet tänään, jotta työntekijät voivat tehdä työnsä turvallisesti?
Turvallisuuden pitää näkyä johdon viestinnässä. Organisaation eri tasoilla usein oletetaan, että turvallisuudella ei ole samaa painoarvoa kuin ajan- ja kustannussäästöjen tavoittelemisella. Siksi viestit kaipaavat tuekseen johdon jalkautumista, keskusteluja ja näkyvää selkänojaa.
Turvallisuus on myös tuottavuuden mittari. Puutteet tuotannon suunnittelussa johtavat improvisointiin, riskeihin ja tapaturmiin. Toyotan Taichi Ohno varoittaakin olemasta kuin säntäilevä, (rakennusalalla usein arvostettu) ongelmaratkaisukeskeinen jänis-tyyppi. Ennakointiin ja suunnitteluun panostava kilpikonna-tyyppi tuottaa pidemmällä aikavälillä tasaista suoritusta ja samalla vähemmän ei-toivottuja tilanteita.
Turvallisuuskeskustelut osaksi arkea
Johdon tehtävä on tukea välittävän turvallisuuskulttuurin syntymistä. Silloin turvallisen työtavan valinta on helppoa, työskentelyolosuhteiden parantamiseen investoidaan ja työntekijät osallistetaan kehittämiseen.
Turvallisuuden seuraava taso saavutetaan inhimillisten tekijöiden paremmalla huomioimisella unohtamatta turvallisuuden perusasioita. Kulttuurin muutos lähtee jokaisesta itsestä.
Hyvä tapa on lisätä arkikeskustelua ja esimerkiksi aloittaa kokoukset turvallisuushetkellä. Silloin puhutaan ennen asialistalle käymistä vapaamuotoisesti jonkun osallistujan esiin nostamasta turvallisuushavainnosta. Tämä inhimillistää turvallisuuden joksikin muuksi kuin tilaston syynäämiseksi.
Välittävän turvallisuuskulttuurin teesejä
1. Korostamme turvallisuuden painoarvoa avoimesti keskustellen
2. Perehdytämme työntekijät kattavasti ja ymmärrettävästi
3. Työntekijät otetaan mukaan töiden turvallisuussuunnitteluun
4. Työntekijöitä rohkaistaan ilmoittamaan havaitsemistaan vaaroista
5. Turvallisuusongelmat korjataan viipymättä
6. Keskeytämme turvattoman työnteon
7. Annamme tunnustusta onnistumisista
Mitä sinä olet tehnyt tänään turvallisuuden eteen?
Antti Leino, turvallisuuspäällikkö, Skanska, RT:n turvallisuusryhmän puheenjohtaja
Tämä kirjoitus löytyy myös Skanskan blogipalstalta 8.5.2019
Hyvä kirjoitus Antti ja turvallisuuskulttuurin teesit ovat vähintäänkin Lutherin tasolla.
Rakennusala on kehittynyt hyvään suuntaan turvallisuus asioissa mutta tekemistä riittää vielä.
Olen usein ajatellut, että pitääkö rakennusalan alkaa laittamaan liikennekulttuurin turvallisuutta järjestykseen. Kuinka paljon rakennusalan ihmisiä kuolee/loukkaantuu työmatkoilla??
Voitaisiko miettiä, että rakennusala olisi aloitteellinen liikenteen turvallisuustyössä ja kokoaisi
muun teollisuuden alan mukaan. Ajokortin saa nykyäänkin liian helpolla ilman panostusta
liikenneturvallisuuteen.Varmasti vakuutusyhtiötkin olisivat mukana liikenteen turvallisuustyössä.
Miten helpolla ihmiset voivat mennä autojen/ työkoneiden rattiin saamatta edes turvallisuus perehdyttämistä ko. ajovälineeseen.
Pitäisi alkaa puhumaan työnteon kokonaisturvallisuudesta , johon myös kuuluu työmatkat.
Jos työmailla rakennusalalla kuolee n. 5 ihmistä vuodessa ja työmatkoilla töihin 10 ?? ihmistä, niin on syytä alkaa seurata kokonaisturvallisuutta ja tehdä asialle jotakin.