Kaavavalitukset ovat osa demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta, mutta niistä koituu kosolti haittaa paitsi rakennuttajille myös kuntalaisille ja kunnille. Nyt maankäyttö- ja rakennuslakia uudistettaessa on tuhannen taalan paikka arvioida valitusten vaikutuksia ja keinoja niiden vähentämiseksi. Yksityistä sektoria ei saa jättää vuoropuhelun ulkopuolelle, sillä se saa usein kannettavakseen valituksista koituvat suurimmat taloudelliset haitat.
Päätöksenteossa on pidettävä mielessä, että kaavavalitukset luovat epävarmuutta, jolla on suuret kerrannaisvaikutukset. Usein unohtuu, että pahimmillaan valitukset näkyvät kuntalaisten arjessa viivästyttämällä palveluiden, esimerkiksi koulujen ja päiväkotien tuloa alueelle. Myös asuntojen rakentaminen saattaa valitusten takia jopa peruuntua.
Hankkeiden viivästymisellä tai jopa peruuntumisella on myös suuria vaikutuksia työllisyyteen paikallisesti ja suurten hankkeiden kohdalla jopa valtakunnallisesti. Vaikutus on merkittävä ennen kaikkea silloin, jos hanke on tarkoitus toteuttaa matalasuhdanteen aikaan ja se viivästyy tai estyy.
Kuntalaisille kevyempiä vaikutusmahdollisuuksia
Millä valitusten haittavaikutuksia voisi kitkeä oikeusvaltioperiaatteet muistaen? Yksi keino valitusten vähentämiseen on vuorovaikutuksen lisääminen kuntalaisten suuntaan. Kuntalaisille on tärkeä tarjota myös valitusta kevyempiä vaikuttamismahdollisuuksia.
Kaavoihin liittyvässä viestinnässä voisi hyödyntää yhä paremmin digitaalisia malleja, joissa kokonaiskuva alueesta hahmottuu selkeämmin. Jos kuntalaisia kannustetaan ja heille annetaan mahdollisuuksia proaktiivisuuteen jo kaavaprosessin alkuvaiheessa, niin valitusten tuoma kuorma kunnissa ja oikeusasteissa todennäköisesti kevenee.
Viestinnällä ja vuorovaikutuksella tulee varmistaa, että oikeusprosessin mahdolliset lopputulemat ja valitusten mahdolliset vaikutukset ovat kaikkien tiedossa. Valituksella ei voi tehdä muutoksia kaavaan. Oikeus päättää kaavan hylkäämisestä tai hyväksymisestä.
Järkeä valitusoikeuden rajaamiseen
Maankäyttö- ja rakennuslakia uudistettaessa on oivallinen tilaisuus pohtia myös valitusoikeutta koskevia rajoituksia. Valitusoikeuden laajuuden määrittyminen kavatason mukaan olisi tervetullut muutos. Jokaisella maakunnan asukkaalla olisi valitusoikeus maakuntakaavaan, yleiskaavaa vastaavalla tasolla saisivat valittaa kaikki kuntalaiset ja asemakaavan kaltaisella, alimmalla kaavatasolla valitusoikeus olisi kohdistettu vain asianosaisille.
Nykyisissä asemakaavoissa yksi kipukohta on asemakaavan ja poikkeamispäätösten suhde: Mikäli ollaan pienten muutosten äärellä, asiat pitäisi voida hoitaa poikkeamapäätöksillä. Asemakaavatasolla tulisi miettiä myös mallia, jossa valitusoikeus olisi vain niillä, jotka ovat reagoineet jo osallistumis- ja arviointisuunnitelmavaiheessa.
Nopea käsittely vähentäisi jarrutushaluja
Hallinto-oikeuksien resurssien lisääminen on yksi ratkaisu, jolla voidaan karsia valitusten haittapuolia. Prosessien nopeutuminen vähentäisi viivytyksistä aiheutuvia kustannuksia. Valitusten käsittelyn nopeuttamisella saataisiin kitkettyä myös haitanteko- tai viivytysmielessä jätettyjen valitusten tuomaa kuormaa – jarruttamiseen tähtäävää valittamista ei nähtäisi enää niin houkuttelevana.
Kaavavalituksissa on ongelmana myös prosessien etenemiseen liittyvä epätasa-arvoisuus. Hallinto-oikeuksien työmäärä vaihtelee eri puolilla Suomea. Se saattaa rakentajat ja myös esimerkiksi uusia palveluja odottavat kuntalaiset eriarvoiseen asemaan.
Kaavaprosessien järkeistäminen toisi ennakoitavuutta. Nykytilanteessa ei valitusprosessin vuoksi voi rakennushankkeen lähtötilanteessa tietää, milloin kaava on aidosti valmis. Pahimmillaan koko rakentamisen toimintaympäristö muuttuu ratkaisevasti jopa vuosia kestävän käsittelyprosessin aikana.
Timo Nieminen
varatoimitusjohtaja
SRV Yhtiöt Oyj
Kirjoita kommentti