Suomessa kaupungistuminen on voimistunut entisestään talouden nousukauden myötä. Väestönkasvu kasvavilla kaupunkiseuduilla luo paineita maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnitteluun.
Sote- ja maakuntauudistuksen myötä suuret kaupungit ovat heränneet ja vaativat enemmän kaupunkeja huomioivaa politiikkaa valtakunnan tasolla. Asuntomarkkinoiden toimivuus on noussut yhdeksi keskeisimmäksi talous- ja työllisyyspolitiikan kokonaisuudeksi. Myös sosiaaliturvan uudistustarve on kiinteästi kytköksissä asumiseen ja kaupunkiseutujen elinvoimaan.
Kaupunkipolitiikka nousseekin yhdeksi vaaliteemaksi eduskuntavaalien ja mahdollisten maakuntavaalien alla. Onnistunut kaupunkipolitiikka tarvitsee tuekseen riittävästi tutkimustietoa. Tiedon tarve on jo nyt ilmeinen.
Jos katsomme esimerkiksi jo tehtyjen joukkoliikenneinvestointien vaikutuksia kaupunkien maankäyttöön, asumiseen sekä palveluihin, meillä ei ole riittävästi tietoa – saati yhdenmukaista tapaa – mitata tätä vaikuttavuutta. Pelkkä hyöty-kustannussuhde ei kerro riittävästi investointien vaikutuksista, vaan tarvitaan kokonaistaloudellisempaa arviointia.
Koska kaupungit muodostavat entistä suuremman osan Suomen taloudellisesta aktiviteetista, kaupunkitaloustieteellisen tutkimuksen merkitys kasvaa entisestään. On sanomattakin selvää, että työikäisen väestön vähentyessä talouskasvua on haettava entistä enemmän tuottavuuden kasvun kautta. Tutkimuskirjallisuuden perusteella kaupungistuminen tarjoaa tähän hyvin eväitä.
Vaikuttamisen paikka on nyt. Syksyllä 2016 Bengt Holmströmin saadessa taloustieteen Nobel-palkinnon valtioneuvosto julkisti Suomeen perustettavan uuden taloustieteen yksikön Graduate School of Economicsin (GSE). GSE aloitti toimintansa tänä keväänä. Parhaillaan ollaan luomassa sen rakennetta ja määrittelemässä painopistealueita. Taloustieteelliselle osaamiselle on Suomessa kysyntää entistä enemmän, ja kaupunkitaloustiede on tunnistettu myös GSE:n toimesta tutkimusalaksi, johon tarvitaan lisää tutkimusresursseja.
Suomen kaupunkitaloustieteellinen tutkimus on tähän asti pohjautunut emeritus professori Heikki Loikkasen ansiokkaaseen tutkimustyöhön. Olemme kuitenkin eläneet jo kuusi vuotta ilman kaupunkitaloustieteen professuuria. Onneksi tänä keväänä täytetään Aalto-yliopiston alan professuuri, joka sijoittuu osaksi GSE-yksikköä. Sen rahoittavat pääkaupunkiseudun kunnat yhdessä Kuntaliiton, Kevan ja Kuntarahoituksen kanssa.
On erinomaista havaita, että kuntasektorilla kaupunkitaloustieteen tutkimukseen halutaan panostaa. Saman alan professoreita tarvitaan lisää laadukkaan tutkimuksen takaamiseksi.
On hälyttävää, että samalla kun kaupunkiseutujen merkitys kasvaa ja poliittinen keskustelu kaupungistumisen ympärille lisääntyy, kaupungistumisen taloudellisia vaikutuksia ei juurikaan tutkita Suomessa. Samaan aikaan tutkimusresursseja maa- ja metsätalousmaan tutkimukseen on suunnattu huomattavasti enemmän. Syy on tietysti historiallinen. Silti resurssien epäsuhta on ilmeinen.
Yliopistojen tutkimusrahoitus ei enää ole pelkästään julkisen rahoituksen varassa. Yliopistouudistuksen myötä yliopistot hakevat rahoitusta entistä enemmän kumppanuuksien kautta, ja yksityisen rahoituksen merkitys korostuu. Siksi ei riitä, että yksityinen sektori vain toivoo Suomeen parempaa kaupunkipolitiikkaa. Itsekin voi osoittaa aktiivisuutta.
Mikäli kaupungistumiskehityksestä liiketoimintansa ammentavat tahot näkevät tarpeelliseksi paremman kaupunkipoliittisen päätöksenteon, tulisi näiden tahojen ohjata myös resursseja sen tutkimukseen.
Paremman kaupunkipolitiikan turvaamiseksi myös ekonomistikunnan on osattava käydä nykyistä paremmin keskustelua eri tahojen kanssa. Kaupungistumisen ilmiöt ovat paljon muutakin kuin taloutta.
Rakentava vuoropuhelu ja yhteistyö eri toimijoiden kesken ovat avain Suomen kaupunkipolitiikan onnistumiselle. Sitä ennen kuitenkin tarvitaan laaja ymmärrys kaupunkitaloustieteen tarpeellisuudesta Suomessa ja mitä annettavaa sillä on koko yhteiskunnalle.
Ilman toimivaa kaupunkipolitiikkaa Suomi menettää kasvupotentiaaliaan ja antaa liiaksi etumatkaa kaupungeille kilpailijamaissa.
Sami Pakarinen
Pääekonomisti
Rakennusteollisuus RT ry
Teksti on julkaistu Kauppalehden Debatti-palstalla 4.6.2018.
Kirjoita kommentti