Helsingin Sanomat on viime viikkoina ylläpitänyt keskustelua Länsimetron todellisista kustannuksista. On epäilty, että metron kustannuksia on piilotettu esimerkiksi katutöihin. Kaupunginvaltuuston takauspäätöskin mainittiin kustannuksena. On selvää, että metron rakentaminen vaikuttaa monin tavoin esimerkiksi asemien ympäristön yhdyskuntarakenteeseen, mutta oma kysymyksensä on, paljonko kaupunkiympäristön parantamisen kustannuksista voidaan kohdistaa suoraan metroon.
Länsimetro on ollut merkittävä investointi yhdyskuntarakenteen ja joukkoliikenteen kehittämiseksi. Espoon kaupungin johtoa ja poliittisia päättäjiä on onniteltava rohkeudesta ja kaukonäköisyydestä. Jatkon kannalta kiinnostava kysymys on, paljonko metro on synnyttänyt ja lähitulevaisuudessa synnyttää uusia investointeja asemien läheisyyteen. Tunnettuja esimerkkejä ovat ainakin Cityconin Ison Omenan laajennus ja YIT Lauttasaaren aseman yhteyteen toteuttamat asuintalot sekä kauppakeskus. Itse olen seurannut aktiivisesti ja ollut ideoimassakin Keilaniemen ja Otaniemen kehittämistä. Metro on jo lisännyt alueen vetovoimaa merkittävästi, mutta sen lisäksi alueelle on tulossa myös Raidejokeri.
Arvostetun Brookings Instituten Bruce Katz ja Julia Wagner kirjoittivat muutama vuosi sitten kiinnostavan raportin innovatiivisten miljöiden kehittymisestä. Heidän mukaansa vanhasta tiedepuisto- tai teknologiakeskusmallista ollaan siirtymässä kaupunkimaisiin ympäristöihin, joissa tutkimus, yritystoiminta, asuminen ja erilaiset palvelut yhdistyvät. Teknillinen korkeakoulu ja sen ympärille rakentunut tutkimus- ja toimistokeskittymä edustavat juuri perinteistä tiedepuistoajattelua. Varsinkin 1990-luvun lopulla siitä oli muodostunut omassa lajissaan tärkeä eurooppalainen innovaatiokeskus, mutta viime vuosina sädekehä on hieman himmentynyt.
Nyt vireillä on kuitenkin aivan uudenlaisia raikkaita suunnitelmia ja monia merkittäviä asioita on jo tehtykin, kuten mainitut joukkoliikennehankkeet. Koulutuksen ja tutkimuksen näkökulmasta erittäin merkittävä päätös on keskittää kaikki Aalto yliopiston toiminnot Otaniemen kampukselle. Aallon suunnitelmissa on myös muuttaa aluetta toiminnallisesti monipuolisemmaksi tuomalla alueelle asumista ja palveluita. Regenero Oy julkisti reilu viikko sitten suunnitelmiaan Keilaniemenrannan kehittämiseksi. Toimistoiksi saneerattavan Raaden hampaan läheisyyteen rakennetaan merkittävästi asumista, rantaraitille tuodaan palveluita ja kävely-ympäristöä kehitetään yhdessä kööpenhaminalaisen Gehlpeoplen kanssa. Uutena maamerkkinä alueella suunnitellaan 158 metriä korkeaa tornia.
Aluetta ollaan siis viemässä Katzin ja Wagnerin ankkuri plus -konseptin mukaisesti kohti elävää kaupunkiympäristönä, joka koostu ankkuritoimijoiden – yliopisto, globaalit yritykset – ohessa yksityisistä ja julkisista palveluista, tutkimislaitoksista, start-upeista sekä ideoiden vaihdon sosiaalisista tiloista kuten kahviloista ja ravintoloista. Menestyvät innovaatioympäristöt tarvitsevat Katzin ja Wagnerin mukaan myös erityisiä ”innovaatioiden kultivoijia” eli siis erilaisia asiantuntijapalveluita tarjoavia yrityksiä.
Julkisista palveluista ei joukkoliikennettä lukuun ottamatta ole kovin paljon keskusteltu. Espoossa on kuitenkin pohdittu mm. lukioiden sijoittamista Otaniemeen. Espoo kasvaa nopeasti ylipäätään ja asuntorakentaminen alueelle lisää opetuspalveluiden kysyntää. Jos ajatellaan esimerkiksi luonnontieteellisen painotuksen lukioita, mikä olisikaan parempi paikka kuin kansainvälisen tiedekeskittymä? Ainakin itse olisin suositellut lukiolaistyttärellemme tuollaista vaihtoehtoa. Espoon kaupungilla on kumppaneineen todellinen helmi käsissään, josta on mahdollisuus jalostaa yksi maailman korkeatasoisimmista innovaatioympäristöistä.
Juha Kostiainen
YIT Oyj:n kestävästä kaupunkikehityksestä vastaava johtaja
Teksti on julkaistu 22.4.2018 myös Nokkela Kaupunki -blogissa.
Kirjoita kommentti