Kimurantti kysymys heti alkuun. Omistajuutta kun on yhtä monenlaista kuin on omistajiakin. On enkelisijoittajia, pääomasijoittajia, osakkeenomistajia, perheyrityksen omistajia tai oman yrityksen perustajia.
Omistaminen nähdään nykyaikana usein vanhanaikaisena ja paikalleen jämähtäneenä mallina kehittää toimintaa.
Uskallan olla eri mieltä, olen aina ollut! Pitkäjänteinen omistaminen on vahva signaali talouden jatkuvuudesta ja uskosta tulevaisuuteen.
Mitä omistaminen on?
Omistaminen on parhaimmillaan aktiivista toimintaa. Talon omistaja hoitaa, remontoi tarvittaessa ja investoi taloonsa niin, että sen arvo nousee. Huono omistaja jättää talon vuosiksi retuperälle, jolloin viimeinen järkevä vaihtoehto on vain talon purku. Sama logiikka pätee yrityksen omistamiseen.
Osingot nähdään usein vain omistajille kertyvänä etuna. Omalle pääomalle ei saisi nostaa korkoa, mutta vieraalle pääomalle voi. Miten ne eroavat toisistaan? Riskiraha maksaa yli kymmenen prosenttia, mutta ilmaiseksi mielletty oma pääomakin on yhtä lailla riskillä yritykseen sijoitettu.
Julkista arvostelua herättää usein tilanne, jossa vuolaasti osinkoja jakanut yritys irtisanoo työntekijöitään toimintaa tehostaakseen. Eikö osinkoihin menevää varallisuutta voisi heikompina aikoina käyttää työntekijöihin tai edes yritykseen investoimiseen?
Nyrkkisääntö on, että normaalitilanteessa yritys jakaa voitostaan puolet osinkoina ja investoi puolet yritykseen. Mikäli järkeviä investointikohteita ei ole, hyödyllisintä on jakaa voitoista enemmän osinkoja. Tällöin osakkeenomistajat sitoutuvat paremmin pitämään rahojaan yrityksessä ja voivat sijoittaa saamiaan osinkoja kulutukseen tai toisiin yrityksiin eri toimialoilla. Näin syntyy taas uutta työtä.
Start-upit ja pitkäjänteisesti toimivat, yli sukupolvien ajattelevat yrittäjät sulassa sovussa rakentavat Suomen taloutta. Molempia tarvitaan. Molemmat voivat oppia toisiltaan. Pitkäjänteisesti hyvinvointia luovat vaikuttajayritykset pystyvät kohdistamaan resurssejaan siihen, että ne ajattelevat seuraavan rahoituskierroksen sijaan, miten toimintaa uudistetaan ja turvataan yli sukupolvien. Start-upit taas opettavat pitkäjänteisimmille toimijoille ketteryyttä ja uskallusta heittäytyä.
Myös rakennusalalla joukossamme on monenlaisia yrityksiä pienistä toimijoista aina talouden vetureihin asti, perheyrityksistä pörssiyhtiöihin. Kaikilla meillä on kuitenkin sama päämäärä: työllistää ihmisiä ja luoda kilpailukykyistä rakennettua ympäristöä, joka antaa vakaan pohjan suomalaisille yrityksille menestyä kansainvälisesti.
Omistaminen on välittämistä
Toimialasta, koosta tai muodosta riippumatta yrityksillä on sama perimmäinen, osakeyhtiölakiinkin kirjattu tehtävä: tuottaa voittoa omistajilleen. Yrityksen omistusmuoto kuitenkin vaikuttaa sen toimintaan.
Yksi omistaa itse oman yrityksensä kokonaisuudessaan. Toisella on firmasta parinkymmenen prosentin siivu. Kolmas omistaa sijoitusrahaston kautta häviävän pienen osuuden lukuisista eri yrityksistä. Viime kädessä joka tapauksessa on kyse samasta asiasta.
Haluan tehdä eron omistajuuden ja sijoittamisen välille, mutta korostaa, että molempia tarvitaan.
Sijoittaja tarkastelee omistuksiaan usein lyhyellä aikajänteellä. Hän on yrityksen toiminnan suhteen passiivinen, eikä ole sitoutunut sen toiminnan kehittämiseen sijoittamaansa rahaa laajemmin. Mikäli yritys joutuu vaikeuksiin, sijoittajat yleensä myyvät omistuksensa. Tällöin he kantavat vastuuta ainoastaan mahdollisen taloudellisen tappion muodossa.
Usein yrittäjät ovat alussa tarvelähtöisiä, kaikki lähtee siitä, että luo itselleen työpaikan. Fiksuimmat lähtevät kehittämään koko toimialaa ja haluavat työllistää. Omistajuus on yrityksen kasvun ja kehittymisen tukemista.
Omistaminen on sitoutumista
Se, miten yritys omistetaan, vaikuttaa myös yrityksen arkeen. Onko omistus Suomessa vai kansainvälistä? Erilaiset omistajat painottavat erilaisia asioita ja ohjaavat yritysten toimintaa erilaisiin lopputuloksiin.
Kun omistajia on vähän, heidän arvonsa nousevat selkeämmin esiin ja ne vaikuttavat yrityksen toimintaan. Pörssiomisteisessa yhtiössä, jossa kenelläkään ei välttämättä ole muihin verrattuna merkittävää omistusosuutta, yrityksen johtamisen onnistumista voidaan mitata kvantitatiivisesti oikeastaan vain omistaja-arvon kehityksen kautta. Tällöin huomio kiinnittyy tiukemmin siihen.
Mikäli yrityksen johdon tavoitteena on varmistaa osakkeenomistajien saamat osingot, kannuste huolehtia työntekijöistä ei ole välttämättä niin suuri kuin yrittäjällä, joka on henkilökohtaisella panoksellaan kiinni yrityksessään.
Ei kuitenkaan ole olemassa yhtä mallia, joka automaattisesti tuottaisi parhaan lopputuloksen yrityksen työntekijöiden näkökulmasta.
Perheyrityksen omistajan aikajänne on pitkä. Hän osallistuu aktiivisesti yrityksen toimintaan ja sen kehittämiseen. Jos yritys on ongelmissa, omistaja käärii hihat. Hän joutuu usein laittamaan itseään likoon entistä enemmän esimerkiksi lisäsijoitusten muodossa.
Omistaminen on haasteellinen laji: Perheyrityksissä yhdistyvät sukulaissuhteet, liiketoiminta, jatkuvuus ja omistaminen (pari näistä sellaisia asioita, joita ei varmasti parhaidenkaan self help- oppaiden mukaan kannata yhdistää, mutta ei mennä siihen nyt tämän enempää). Lisäksi hyvältä omistajalta vaaditaan näkemystä muun muassa omistaja-arvon kasvattamisesta ja yrityksen suunnasta. Näiden kaikkien lisäksi olisi vielä hyvä olla hallinto- ja hallitusosaamista ja ymmärrystä yhteiskuntavastuusta.
Huolimaton omistaminen tuhoaa väistämättä pääomaa.
Pahinta on, jos omistus ajautuu tuuliajolle, jolloin yritys menettää toimintakykynsä. Omistajaa voitaneen verrata laivan kapteeniin, joka jättää uppoavan laivan viimeisenä: henkilöstö lähtee, hallitus lähtee, omistajalle jää uppoava laiva, tai tässä tapauksessa yritys ja päätös siitä, uppoaako yhdessä organisaationsa kanssa.
Meyer Turku Oy:n telakka, jonka perheyhtiö MEYER WERFT omistaa, on erittäin hyvä esimerkki hyvästä omistajuudesta ja siitä, miten MEYER on saanut käännettyä vaikeuksiin joutuneen ja ostamansa telakan toiminnan kasvuun ja luonut alueelle runsaasti uusia työpaikkoja.
Omistaminen on myös vastuullisuutta
Omistamisella ja omistajalla on siis merkitystä. Omistaminen on välittämistä, sitoutumista ja vastuullisuutta.
Juha Metsälä
konsernijohtaja
Pohjola Rakennus Group PRG
Kirjoita kommentti