Liikkuminen on tärkeässä roolissa kaikkien ihmisten arjessa.
Liikenneratkaisut vaikuttavat siihen, pääseekö ihminen (1) minne haluaa ja (2) milloin haluaa, ja onko palvelu siihen käytetyn (3) ajan ja (4) rahan arvoista, (5) mukavaa, (6) voiko siihen luottaa ja (7) tarjoaako se vapauden päättää ja muuttaa
suunnitelmia.
Suomen väestö keskittyy kovaa vauhtia muutamiin suuriin kasvukeskuksiin ja erityisesti Helsingin seudulle. Kahdessa vaalikaudessa seudun väkiluku kasvaa 160 000 asukkaan eli melkein Turun verran. Uudet asukkaat tekevät puoli miljoonaa matkaa päivässä.
Liikenteen infrastruktuurin rakentaminen muistuttaa monella tavalla herttakuningattaren juoksukilpailua: koko ajan pitää juosta kovempaa vain pysyäkseen paikallaan. Kasvavan kaupungin liikennejärjestelmä ei ole koskaan valmis.
Samalla kaupunkien kasvussa on tapahtunut käänne.
Kun ennen kaikkialla pyrittiin tarjoamaan samaa väljien lähiöiden ja omakotitalojen tilkuttamaa maisemaa, nyt suurissa kaupungeissa on suunta kohti tiivistä ja urbaania asuinympäristöä. Moottoritiet vaihtuvat kaduiksi. Joukkoliikenteessä siirrytään kustannuksiltaan, tilankäytöltään ja palvelutasoltaan tehokkaaseen ratikkaan.
Juuri tästä on kyse ratikoiden renessanssissa: hyvin suunniteltu ratikkalinja tarjoaa 80 prosenttia metron nopeudesta ja paremmin saavutettavat pysäkit 20 prosentilla metron kustannuksista, kunhan ratikat saavat omat kaistat ja oikeasti toimivat liikennevaloetuudet.
Kaupungin tiivistyminen luo uusia haasteita liikenneinfrastruktuurin rakennusvaiheessa.
Esimerkiksi rakentamisen aikaiset poikkeusjärjestelyt on totuttu hoitamaan niin, että autoille järjestetään poikkeusreitti ja kävellen, pyörällä ja joukkoliikenteellä liikkuvat saavat pärjätä omillaan.
Malliesimerkki ovat Pasilan aseman poikkeusjärjestelyt, joissa yhteys aseman ja raitiovaunupysäkkien välillä on poikki vuosikausia. On tainnut suunnittelijalta unohtua, että kyse on yhdestä Suomen vilkkaimmista rautatieasemista ja merkittävästä joukkoliikenteen vaihtopaikasta.
Tiivistyvässä kaupungissa on vähemmän tilaa erilaisille ratkaisuille kuin korpeen rakennettavalla maantiellä – ja paljon enemmän ihmisiä. Suomessakin on opittava suunnittelemaan ja toteuttamaan ratkaisuja, jotka sopivat tiiviiseen kaupunkiympäristöön.
Samalla pitää oppia tekemään työtä yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa. Kaupungin luonteeseen kuuluu, että niissä asuu ihmisiä, joilla on oma elämänsä ja omat suunnitelmansa ja tapansa käyttää kaupunkiympäristöä.
Ilman paikallisten tietotaitoa rakennushankkeissa jyrätään herkästi asioita, jotka tekevät juuri tästä alueesta yksilöllisen ja tärkeän paikan ihmisille. Samalla vahingossa tuhotaan sitä hyvinvointia, jonka takia ihmiset haluavat asua kaupungissa.
Mikko Särelä
projektipäällikkö, Aalto Yliopisto
Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän ja YIMBY conin perustaja
Teksti on julkaistu myös INFRA ry:n blogissa 15.2.2017.
Kaikkien tutkimusten mukaan omakotiasuminen on suomalaisten suosikkiasuinmuoto, mutta Särelä ja muut vihertävät betonifetisistit ajavat silti helsinkiläisiä maksimitiheydellä rakennettuihin kanakoppeihin käkkimään. No, tulevatpahan tämän(kin) vielä edestään löytämään, se on saletti…
Miksi Suomessa ei sallita pilvenpiirtäjiä ? Helsingin ydinkeskustan kallioisille puistoille saisi helposti asuntoja 100.000:lle, jos rakennettaisiin ylöspäin. Liikenneruuhkia ei välttämättä syntyisi,jos ihmiset luopuvat autoistaan,ainoastaan hälytys- ja tavaraliikenne sallittaisiin. Kun vain säilytetään joustavat yhteydet lentokentälle.
Niin mut miten ne ruoka ja muut kodin ostokset kuskattaisiin kehäteiden varsilla olevista edullisemmista isoista kaupoista himaan ilman autoa?? Hesan keskustassakin lienee vain jokunen todella kallis elintarvikekauppa..1 pieni Lidli vissiin löytyy ja sekin kuulemma on aina umpitäynnä. Jos käsissä pitäis roikottaa niin pitäis käydä joka päivä julkisilla siel kehäteillä et sais raahattua ostokset himaan. Ja silti todella järjetöntä ja ikävää puuhaa.
”Mitä tiheämpi asutus per km2, sitä enemmän liikennettä ja ruuhkia.”
Päinvastoin, mitä väljemmin rakennetaan, sitä enemmän syntyy liikennettä, koska matkat pidempiä ja joka paikkaan on mentävä autolla.
Niin monessa muussa maassa asutaan kaupunkimaisemmin, kuin Suomessa, vaikka harvaanasuttuja ovatkin, esim. Ruotsi.
Tässäkin pitäis pitää järki mukana. Varmastikkin löytyy joku optimitiiveys. Ei lähiöissä tartte pakata kerrostaloja karmeiksi sumpuiksi vaan -70 lukulainen väljyys on ihan OK. Samoin OK tonttien ei tartte olla 360 m2 vaan 1200 m2 neliöt on Bueno.
Kait sen ny jo järkikin sanoo, että väljyyttä vähentäen liikennesuoritteiden määrä putoaa vain jonkin verran, mutta autojen määrä per annettu pinta-ala nousee toisessa potenssissa!!!!! = ruuhkat pahenevat nopeasti!!!!
Kaupunkirakentamisen ”tiivistäminen” on täyttä hulluutta varsinkin Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa. Mitä tiheämpi asutus per km2, sitä enemmän liikennettä ja ruuhkia. Sitä epäekoloogisempaa, hitaampaa ja ärsyttävämpää ja sitä mieleltään sairaampia ihmisiä semmosessa slummissa kasvaa ja kuolee. Lapsillakaan ei ole enää tilaa leikkiä.
Joku autottomuuskin on täyttä utopiaa. Kysyisinkin, että miten vaikka perheen ruokaostokset kannetaan sisään ja huusholli muutenkin huolletaan, jos lähimmältä asemalta tai pysäkiltä on kilometrin tai puolenkin kilometrin matka kotiin? Perheenäiti kantaa 30-40 kilon muovikassit tuon matkan käsissäänkö, niinkö? Polkupyörällä se vois onnistuakkin, mutta talvella v-mäistä ja vaarallista. Koko perhe vaan 3 kertaa päivässä syömään alakerran mamubberiaan, niinkö? Siihen ei monenkaan rahat riitä.