Joka vuosi alkusyksystä vietetään maailmanlaajuista ylikulutuspäivää. Tuona päivänä kulutuksemme ylittää kyseisen vuoden osalta maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvia kasvihuonepäästöjä.
Viime vuonna ylikulutuspäivä oli jo 8. elokuuta.
Koska elämme yli varojen, meidän on luotava uusia toimintamalleja talouden ja hyvinvoinnin kasvattamiseksi ilman fossiilisia polttoaineita ja luonnonvarojen ylikulutusta. Meidän on myös tehostettava resurssien ja materiaalien käyttöä siten, että sekä raaka-aineet että niiden arvo säilyvät kierrossa. Kehityksen on tapahduttava kokonaisvaltaisesti läpi koko ketjun.
Mineraalipohjaiset rakennusmateriaalit, kuten kiviainekset, ovat keskeinen osa rakentamista. Kiviainesten resurssitehokkuuteen liittyy useita kysymyksiä, jotka ovat vailla lopullista ratkaisua.
Kaikki lähtee maankäytön suunnittelusta – kunta- ja maakuntatasolta. Alue, joka päätetään käyttää rakentamiseen, käytetään tehokkaasti ja muut alueet jätetään mahdollisuuksien mukaan luonnontilaisiksi. Rakentamisessa syntyvät kaivumaat on nähtävä resurssiksi, jonka maksimaalinen hyödyntäminen itse rakentamiskohteessa on ensisijaisen tärkeää. Suunnittelun on lähdettävä siitä, että rakentamisessa ei muodostu ollenkaan jätteeksi luokiteltavia kaivumaita.
Neitseellisiä maa- ja kiviaineksia pitää säästää. Ne voidaan korvata mahdollisuuksien mukaan kierrätys- ja uusiomateriaaleilla.
Hyvin suunnitellun prosessin jälkeen mineraalipohjaiset rakennusjätteet ovat ensiluokkaisen hyviä rakennusmateriaaleja. Tulevaisuudessa onkin entistä tärkeämpää arvioida, miten rakennukset voidaan järkevästi korjata tai purkaa osiin, ja miten osien jäljellä oleva elinikä voidaan hyödyntää uusissa käyttökohteissa. Paras tapa on tehdä purkusuunnittelu jo osana rakennussuunnittelua.
Voisimmeko ottaa uusiomateriaalien hyödyntämisen kaikkien rakennushankkeiden suunnittelun lähtökohdaksi? Uskon, että jo kierrätysmateriaaleihin liittyvää hankintaosaamista lisäämällä saisimme kierrätysastetta nostettua huomattavasti.
Toistaiseksi kierrätysmateriaalien hyödyntäjä törmää myös melkoiseen sääntelyviidakkoon. Epäselvien käytäntöjen takia homma voi tyssätä lähtökuoppiin. Tulevaisuudessa kierrätysmateriaaleja pitää kohdella muiden tuotteiden rinnalla saman arvoisina ja samoin ehdoin. Erilaisten jätteiden käyttöä koskevien kriteerien laadinta on aika lopettaa ja poistaa kierrätystuotteilta jätestatus.
Resurssitehokkuus vaatii toteutuakseen koko systeemin muutoksen ja ketjun jokaisen toimijan panoksella on merkitystä. Kiertotalouden edistämiseksi on raivattava hallinnolliset esteet ja lisättävä liiketoimintaosaamista, mutta luotava myös innostava pohja kokeiluille ja rajat ylittävälle yhteistyölle – ympäristönsuojelua unohtamatta.
Teksti on julkaistu myös INFRA ry:n blogissa 18.1.2017.
Uskoisin että puhdistettu hiekoitushiekka kelpaisi materiaaliksi vaikka se ei kävelijöille enää kelpaakaan? Tampereella kuulemma pölyttyy moinen laitos koska ’liian kallis käyttää’..