Ulkomainen työvoima, alipalkkaus ja harmaa talous ovat saaneet viime aikoina jälleen palstatilaa. Uutisointi on muistuttanut rakennusalalla siitä, miten tärkeää on pitää silmät auki ja tarttua havaittuihin epäkohtiin saman tien. Väärinkäytösten kitkemiseen löytyy monia tehokkaita työkaluja.
Rakentamisen suhdanne on kaukana takavuosien tasosta, mutta silti moni työmaa etenkin Etelä-Suomessa pyörii ulkomaisen työvoiman varassa.
Rakennusteollisuus RT:n työvoimakyselyn mukaan esimerkiksi Uudenmaan talonrakennustyömailla yli kolmannes työntekijöistä tulee ulkomailta. Muualla Suomessa ulkomaisten rakentajien osuus on keskimäärin kymmenen prosentin luokkaa.
Rakennusteollisuuden ja Rakennusliiton Verohallinnolta saamien tilastojen mukaan keskimäärin joka viides rakennustyömailla työskentelevä henkilö on ulkomaalainen. Tämä suhdeluku ei ole muuttunut laskusuhdanteessa.
Aiemmin etenkin Baltiasta ja Puolasta tulleet käsiparit näyttävät palanneen takaisin lähempänä omaa kotimaata oleville työmaille. Tilalle on kuitenkin tullut työvoimaa EU:n ulkopuolisista kolmansista maista, kuten Kosovosta, Kirgisiasta, Uzbekistanista ja Ukrainasta.
Tämä joukko on myös alttiimpaa väärinkäytöksille ja suoranaiselle kiristykselle, sillä heillä ei useinkaan ole riittävästi tietoa tai ymmärrystä täkäläisestä työlainsäädännöstä, työnantajan velvollisuuksista tai työntekijän oikeuksista. Niistä ei myöskään uskalleta kysyä, jos uhkana on työpaikan menettäminen ja kotiinpaluu.
Laiminlyönnit usein urakkaketjujen loppupäissä
Useimmiten väärinkäytökset liittyvät työntekijöiden lakisääteisten velvoitteiden, kuten eläke-, tapaturma- ja työttömyysvakuutusmaksujen laiminlyöntiin. Käytännössä se tarkoittaa pimeää työtä, alipalkkausta ja työsyrjintää tai luvatonta ulkomaalaista työvoimaa.
Tuorein lieveilmiö on kevytyrittäjyys, jonka myötä palkkiotasot voivat pudota selvästi alle suositusten. Samalla myös tapaturma- tai yel-vakuutukset jäävät hoitamatta, kun kevytyrittäjän tulot eivät niihin riitä.
Tilastojen mukaan väärinkäytökset ovat yleisimpiä pienissä ja järjestäytymättömissä yrityksissä. Tapauksia on eniten Etelä-Suomessa, jossa myös rakentaminen on vilkkainta.
Rakennusteollisuus RT:n Talonrakennusteollisuuden Uudenmaan aluejohtajan Ville Wartiovaaran mukaan ongelmaan törmätään myös muualla Suomessa ja varsinkin isommissa rakennusprojekteissa.
”Kaiken kohun keskellä on hyvä muistaa, että valtaosa yrityksistä hoitaa velvoitteensa pykälien mukaan. Työperäisen hyväksikäytön aukoton valvonta urakkaketjuissa on kuitenkin haastavaa. Lainsäädäntö ei esimerkiksi anna pääurakoitsijalle tai työn tilaajalle suoraan mahdollisuutta tarkastaa palkkauksen oikeellisuutta tai ylityökorvausten suorittamista”, Wartiovaara toteaa.
Teema on keskeinen myös RT:n toimialatasoisessa vastuullisuusohjelmassa, jossa korostetaan muun muassa terveellistä ja turvallista työympäristöä, eettisiä toimintaperiaatteita sekä väärinkäytösten ehkäisemistä läpi koko tuotantoketjun.
”Tavoitteena on nollatoleranssi syrjinnälle, häirinnälle ja epäasialliselle kohtelulle. Samalla korostuu jokaisen rakennusalalla työskentelevän oma vastuu. Havaittuihin epäkohtiin pitää tarttua ja niistä on vietävä viestiä eteenpäin. Varoituskellojen pitää soida myös tilaajapuolella jo siinä vaiheessa, kun jokin tarjous näyttää huomattavasti muita edullisemmalta”, Wartiovaara tähdentää.
Työkalut tehokkaampaan käyttöön
Rakennusalalta paljastuvaa harmaata taloutta ja ulkomaisen työvoiman väärinkäyttöä on pyritty suitsimaan alati kiristyvällä lainsäädännöllä.
Kokonaistilanne on parantunut takavuosiin verrattuna, mutta samalla pelisäännöistä piittaamattomat toimijat ovat tulleet entistä innovatiivisemmiksi.
Harmaan talouden ja työvoiman väärinkäytön torjumiseksi rakennusalalla on otettu käyttöön jo useita keinoja, kuten
- työntekijöiden veronumero
- päätoteuttajan ilmoitusvelvollisuus työmaalla työskentelevistä työntekijöistä
- yhteisellä rakennustyömaalla pidettävä ajantasainen luettelo työmaalla työskentelevistä työntekijöistä
- tilaajan ilmoitusvelvollisuus maksetuista urakkasummista
- tilaajavastuulain mukaisen selvitysvelvollisuuden laajentaminen
- pääurakoitsijan laajennettu valvontavelvollisuus työnteko-oikeuden valvonnassa
- ennakkoilmoitus viranomaisille ja pääurakoitsijalle ulkomailta Suomeen lähetettävästä työvoimasta
- rakennusalan käännetty arvonlisäverovelvollisuus.
Työnantajia edustava RT ja työntekijäpuolen Rakennusliitto tekevät torjunnassa tiivistä yhteistyötä. Tästä ovat esimerkkejä listalta löytyvä henkilökortin veronumero, ennakkoilmoitus ulkomailta Suomeen lähetettävästä työvoimasta sekä raportointivelvollisuudet Verohallinnolle, joiden käyttöönottoa järjestöt ajoivat aktiivisesti.
Seuraavana alan toivelistalla on Euroopassa yleisesti käytössä oleva työsuhde-/työsopimusrekisteri. Sen avulla viranomaisilla olisi mahdollisuus selvittää palkanmaksajayritys työntekijän henkilötietojen perusteella.
”Torjuntaan on työkalut, ja nyt ne on otettava yrityksissä kunnolla käyttöön. Sisäistä kontrollia, valvontaa ja sanktioita on kiristettävä velvoitteita rikkoville työnantajille. Tuotanto- ja toimitusketjuissa on tehtävä kaikille selväksi, että näissä asioissa on nollatoleranssi. Prosessit ja toimintatavat kannattaa laittaa kuntoon nyt, kun suhdannetilanne on rauhallisempi ja työmaillakin vähemmän ulkomaista väkeä”, Wartiovaara painottaa.
Rakennusliitto samassa rintamassa
Rakennusliiton vanhempi asiantuntija Toni Malmström on pitkälti Wartiovaaran linjoilla. Pääurakoitsijan ja sen suoran sopimuskumppanin välillä pelisäännöt ja vastuut ovat useimmiten selkeät. Ne kuitenkin harmaantuvat sitä mukaa, mitä pidemmiksi ja monipolvisemmiksi alihankintaketjut muuttuvat.
Tilanne työmailla on parantunut muun muassa kulunvalvonnan suhteen, mutta sekään ei ole aukotonta.
”Veronumerollinen henkilötunniste pitää olla koko ajan näkyvillä. Kortilla tulisi myös aina leimata itsensä sisään ja ulos työmaalla. Työsuhteessa olevilla kortissa pitää olla oman työnantajan, ei sopimuskumppanin tiedot. Tämän varmistamisessa on vaikeuksia, eikä siihen kykene korttitoimittajakaan”, Malmström toteaa.
Hän tunnustaa, että kehitysaskel vaatii etenkin pääurakoitsijoilta asennetta, entistä tiukempaa valvontaotetta ja saumatonta yhteispeliä muiden työmaatoimijoiden kanssa.
Ilmiantokanavat ovat tärkeitä, mutta eivät yksin ratkaise ongelmaa. Sen lisäksi on luotava ilmapiiri, jossa ei tarvitse pelätä ilmiannon seurauksia.
”Moni ulkomaalainen työntekijä suhtautuu epäillen myös viranomaisiin, sillä heihin ei luoteta kotimaassakaan”, Malmström muistuttaa.
Jo mainittu työsopimusrekisteri auttaisi muun muassa kevytyrittäjyysongelmaan. Lisäksi aluehallintovirasto tarvitsisi riittävät resurssit tarkastuksiin ja toimivaltaa kunnon sanktioihin. Myös pääurakoitsijan kokonaisvastuu hillitsisi ketjutusta ja poistaisi ketjusta turhat ”kilpifirmat.”
”Jos yrittäjän tuntilaskutus on 30 euroa, niin silloin tilaajankin pitää ymmärtää, että jostain velvoitteista tingitään. Nykymenolla rakennusala sahaa omaa oksaansa, sillä työvoiman väärinkäyttö on mainehaitta ja antaa jalansijaa järjestäytyneelle rikollisuudelle. Ryhtiliikkeen voi aloittaa Rakennustiedon ohjekortista (Työvoiman hyväksikäytön torjunta rakennusalalla), jota Rakennusliitto ja RT olivat viime vuonna laatimassa”, Malmström vinkkaa.
Verottaja ja valtio tarvitsevat omansa
Myös Verohallinnossa on havaittu, että viime vuosina ilmi tulleisiin talousrikoksiin liittyy entistä useammin työperäistä hyväksikäyttöä sekä vale- ja pakkoyrittäjyyttä.
Työsuhteen naamioiminen yrittäjyydeksi on yleistynyt etenkin rakennusalalla, mutta se leviää myös siivousalalla sekä autokorjaamoissa.
Lisäksi veropetokset ovat aiempaa kansainvälisempiä ja monimutkaisempia, ja niissä hyödynnetään entistä enemmän pienyrityksiä. Tilastoista ja paljastuneista tapauksista on toisaalta pääteltävissä, että valvonta on tehostunut ja viranomaisten yhteistyö parantunut.
Verottajan valvontavastuulla ovat muun muassa rakentamisen tiedonantovelvollisuuteen liittyvät ilmoitukset sekä palkanmaksua koskevat ilmoitukset. Ne voidaan jättää hoitamatta ja palkat pahimmassa tapauksessa kokonaan maksamatta.
”Jos tiedot eivät täsmää, voimme tehdä tarkastuskäynnin. Teemme myös pistokokeita muiden viranomaisten, kuten esimerkiksi Eläketurvakeskuksen ja työsuojeluviranomaisen kanssa”, Verohallinnon ylitarkastaja Anne Andstén kertoo.
Wartiovaaran ja Malmströmin tavoin hän toteaa, ettei valvontajärjestelmä ole aukoton. Esimerkiksi Virossa ja Kreikassa käytössä oleva velvollisuus ilmoittaa työsuhdetta koskevat tiedot viranomaiselle lisäisi läpinäkyvyyttä ja paljastaisi etenkin piiloketjutusta.
Lopullista ”palkanmaksajaa” sekään ei välttämättä paljasta, sillä useimmiten rekisterissä näkyisi vain laskutuspalveluja tarjoavan yrityksen nimi.
”Tässä on lopulta kyse kaikille yhteisestä asiasta. Alipalkkauksen ja väärinkäytösten myötä myös valtion verotulot jäävät pienemmiksi”, Andstén muistuttaa.
Teksti: Timo Sormunen