Infrarakentaminen kansainvälistyy ja monimuotoistuu – totta vai tarua? Kun väki Suomessa vähenee, muutos on väistämätön. Se vie kuitenkin aikansa, jota ei ole hukattavaksi. On aika toimia.
Teksti: Sari Okko | Kuva: Rakennusteollisuus RT / Aki Rask
Syntyvyys on kutistunut huippuvuodesta 1947 nykyiselle, 1820-luvun alkua vastaavalle tasolle. Se tarkoittaa sitä, että infra-alaltakin loppuvat osaajat. Siksi alan tulee kansainvälistyä ja monimuotoistua.
”Totta. Syntyvyystilastot kertovat, että 4–5 vuoden kuluttua opiskeluikään tulevat ikäluokat romahtavat. Tuohon tilanteeseen verrattuna nykytilanne on vielä erinomainen”, rakennustekniikan professori Pauli Kolisoja Tampereen yliopistosta sanoo.
”Ehdottomasti totta. Koska alalta eläköityy seuraavien vuosien aikana jopa puolet enemmän osaajia kuin alalle valmistuu, kansainvälistyminen ja monimuotoistuminen on oikea suunta”, Destia Oy:n HRD-asiantuntija Lotta Lukka vahvistaa.
”Pitkällä aikavälillä totta, mutta vielä nyt pitkälti tarua, kun ajatellaan pienempiä, 20–40 henkilöä työllistäviä alueellisia yrityksiä”, INFRA Kaakkois-Suomen toiminnanjohtaja Tuukka Liukko lisää.
Aikaa ei ole hukattavaksi
”Infra-alan kansainvälistymisen etsikkoaika on nyt”, Kolisoja korostaa.
Tampereen yliopistossa tilanteesta on otettu koppia avaamalla uusi polku infra-alan kansainvälisille opiskelijoille. Kun haku tänä vuonna avattiin, hakemuksia tuli 300. Hakijoista 20 valittiin, joista viisi otti paikan vastaan. He tulevat kaukaa Sri Lankasta, Intiasta, Iranista ja Pakistanista.
”Opiskelijoita haastatellessa kävi ilmi, että heillä oli vahva motivaatio hakeutua nimenomaan Suomeen. He olivat tehneet hyvinkin perusteellista taustatyötä tutustuessaan maahan. Yksi opiskelijoista oli jopa aloittanut suomen kielen opinnot ennakkoon.”
Tampereelle etsittiin nimenomaan Suomeen jääjiä oikeanlaisella taustalla.
”Valittujen opiskelijoiden taustalta löytyy vahva rakennusalan perustutkinto ja osalta myös työkokemusta, joten diplomiopinnoille on hyvä pohja. He ovat lahjakkaita, motivoituneita sekä aktiivisia, ja jokaisella on ensisijainen tahtotila työllistyä Suomessa. Tämä on myös uuden opintopolun perimmäinen tavoite.”
”Nyt on tosi kysymyksessä. Etsikkoaika on käytettävä huolella hyödyksi.”
Pauli Kolisoja
Kortti on katsottava nyt
Kansainvälisten opiskelijoiden määrä on vielä pieni, mutta Kolisoja näkee sen hyvänä.
”Pääsemme näin harjoittelemaan asiaa ja kätilöimään yksilöllisesti työllistymistä. Opiskelijat ovat sopeutuneet Suomeen yllättävän hyvin, vaikka kukaan heistä ei ollut aiemmin edes käynyt Euroopassa.”
”Kansainvälisille opiskelijoille tulee löytyä kesä- ja diplomityöpaikkoja, mikä edellyttää tiivistä yritysyhteistyötä. Kun aikanaan keskustelimme yritysten kanssa pääaineopintojen sisällöistä ja työllistymispoluista, saimme paljon kannustusta. Nyt seuraamme mielenkiinnolla, miten puheet muuttuvat opiskelijoille tarjottaviksi mahdollisuuksiksi. Tämä kortti yritysten kannattaa katsoa huolella.”
Moni haluaisi yhä pitää kiinni siitä, että suomea on osattava sujuvasti, jos mielii Suomessa työllistyä. Jatkossa voi olla realismia tinkiä tästä.
”Kieliopinnot ovat tärkeässä roolissa, mutta niihin ei yliopisto-opinnoissa voi valtavasti panostaa. On parempi, että meillä on päteviä ammattilaisia puutteellisella kielitaidolla kuin sujuvasti suomea puhuvia epäpäteviä ammattilaisia.”
Lisää monimuotoisuutta
Lotta Lukka korostaa kansainvälistymisen ohella monimuotoisuuden vahvistamista, sillä tekniikan alat ovat perinteisesti varsin sukupuolittuneita.
Tekniikan ala on ollut tähän asti harvan naisen ensimmäinen valinta, mutta naisten osuus on vuosi vuodelta kasvanut.
Destian henkilöstöstä noin 15 prosenttia on naisia, ja kesäharjoittelijoiden myötä osuus jopa tuplaantuu. Vuosittain taloon otetaan noin 250–300 harjoittelijaa.
”Me näemme monimuotoisuuden sukupuolia laajempana tavoitteellisena toimintana. lisäksi näemme monimuotoisuuden myös laajempana tavoitteellisena toimintana. Tiimien erilaisuus muun muassa iän, sukupuolen, toimintatyylin, kansalaisuuden, taustan, kokemuksen ja persoonallisuuden osalta on positiivinen kehityssuunta”, Lukka kertoo.
”Koska infra-ala on monenlaisten ihmisten työpaikka, teemme ahkerasti töitä koulujen, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kanssa sen eteen, että ala tulisi tutuksi jo varhain ja alalle hakeutuisi erilaisia ihmisiä erilaisine taustoineen, persoonineen ja sukupuolineen.”
”Kannustan monimuotoisten tiimien kasvattamiseen rohkean kokeilun kautta.”
Lotta Lukka
Ei vain infra-alan haaste
Oppilaitosten ja yritysten yhteispeliä tarvitaan yhä enemmän kansainvälisten opiskelijoiden saamiseksi suomalaiseen työelämään. Mitä nopeammin ja ennakoidummin lähdetään ottamaan pieniä askelia, sitä paremmin pärjätään pitkässä juoksussa, kun puhutaan esimerkiksi digitalisaatioon, tekoälyyn, vihreään siirtymään ja vastuullisuuteen liittyvästä osaamisesta.
”Monikulttuurisuuden lisääminen edellyttää yhteistä kieltä työnantajan, työntekijän ja asiakkaan välillä. Pystyisimmekö infra-alan yritysten kanssa taklaaman tätä siten, että tunnistaisimme ne tehtävät ja työroolit, joissa voi aidosti olla esimerkiksi englannin kielellä toimivia osaajia? Olisi tärkeää myös jakaa kokemuksia monikulttuurisissa tiimeissä toimimisesta sekä hyvistä käytänteistä ja oppia toisiltamme.”
Oppilaitosten opintosisältöjä kannattaa Lukan mukaan suunnitella yhdessä yritysten kanssa työelämän muuttuvien tarpeiden mukaan.
”Teknisen osaamisen rinnalle on noussut vahva tarve muun muassa ihmissuhde-, neuvottelu- ja vuorovaikutustaidoille”, hän huomauttaa.
Myös Lukka peräänkuuluttaa kansainvälisten opiskelijoiden Suomeen tulemisen helppoutta: ”Jos lupa-asioiden käsittelyprosessi on toisaalla joustavampaa ja nopeampaa, hakuvirrat saattavat kääntyä sinne. Tämä on yhteiskunnallinen, ei vain infra-alan haaste.”
Pitkässä putkessa mennään
Tuukka Liukko katselee infra-alan kehitystä erityisesti Kaakkois-Suomen ja noin 20–40 työntekijää työllistävien pk-yritysten näkökulmasta. Infratöissä ulkomaisen työvoiman osuus on tällä hetkellä noin 10 prosenttia.
”On päivänselvää, että uutta työvoimaa tarvitaan, kun yrittäjät ikääntyvät ja eläköityvät. Pitkässä putkessa kuitenkin on vielä monien yritysten kansainvälistyminen. Asia on ajankohtainen kasvuhakuisissa yrityksissä, mutta tilanne on toinen, jos yrityksen elinkaari on yrittäjän ikääntymisen myötä loppupäässään eikä toiminnalle ole jatkajaa”, Liukko sanoo.
Liukon mukaan kansainvälistyminen lähtee yrityksen johdon tahtotilasta työllistää maahanmuuttajataustaisia ja kansainvälisiä osaajia.
”Se puolestaan edellyttää, että usein aika ohuiksi ja tehokkaiksi hiottujen pk-yritysten organisaatioista löytyy resursseja uusien työntekijöiden ohjaamiseen ja perehdytykseen.”
”INFRA ry:n uusi digi- ja tulevaisuusryhmä starttaa vuoden 2025 alusta.”
Tuukka Liukko
Uutta apua alan yrityksiin
Liukko muistuttaa, ettei kansainvälistyminen ole pk-yrityksissäkään uutta – ovathan infrarakentajat hakeneet leipäänsä ulkomaita myöten aina. Kansainvälistymisen tiellä korostuu nyt aktiivinen verkostoituminen, johon löytyy mahdollisuuksia niin INFRA ry:n kuin alueellisten yritysten kautta.
”Jos ajatellaan esimerkiksi aurinko- ja tuulipuistoja, datakeskuksia, akkutehtaita ja vetyyn liittyviä hankkeita, osallistuminen hanketoimijoiden infotilaisuuksiin on äärimmäisen tärkeää. Näin siksi, että yrityksissä tiedetään, mitä hankkeet edellyttävät: löytyykö sopivaa kalustoa, osaamista ja tekijöitä.”
Moni yrittäjä joutuu kansainvälistyessä kohtaamaan tilanteita ja haasteita, joista ei yksin selviä. Apua saa oman alan työnantajaliitolta, Suomessa käytännössä INFRA ry:ltä. Vuoden 2025 alusta INFRAlla starttaa uusi Digi- ja tulevaisuusryhmä, jossa on mukana alan yrityksiä ja alueellisia oppilaitoksia.
”Tehtävänämme on tunnistaa sellaisia tulevaisuuden kehityslinjoja, joihin yritysten tulee reagoida sekä kehittää uusia konkreettisia työkaluja ja käytänteitä yritysten toimintamahdollisuuksien edistämiseksi”, ryhmää vetävä Liukko kertoo.
***
Juttu on julkaistu aiemmin Infra-lehdessä 13.12.2024
