Muovimattojen ja muiden tiiviiden päällysteiden asentaminen on haasteellista terveen sisäilman kannalta. Pitkään kestänyt tutkimus vahvisti, että ratkaisun avaimet ovat olleet tiedossa jo pitkään.
Tutkimushanke nimeltä Muovipäällysteisten lattioiden vaurioituminen kosteuden vaikutuksesta vedettiin Tampereen yliopistolla läpi vuosina 2017–2023. Usean rahoittajan yhteishankkeessa seurattiin viisi vuotta muovipäällysteisten lattioiden käyttäytymistä päällysteiden asentamisen jälkeen.
Keskeinen tulos oli, että muovimaton ja betonin väliin tulisi aina lisätä matala-alkalinen tasoite, jolla voidaan ehkäistä muovimattojen ja liimojen kemiallisesta hajoamisesta aiheutuvia sisäilmaongelmia.
Suurin tutkimushanke
Kerrataanpa vielä, mistä on kyse. Betonin korkea pH-arvo ja kosteus voivat yhdessä aiheuttaa hydrolyyttistä hajoamista eli vaurioita muovimatossa ja sen kanssa käytettävässä liimassa. Se taas voi tuottaa sisäilmaongelmia pitkänkin ajan kuluessa.
Tutkimuksen mukaan alkalista kosteutta voi torjua matala-alkalisella tasoitekerroksella. Jos betonin kosteus kasvaa, tasoitteen suojaava vaikutus heikkenee. Siksi olisi huolehdittava myös työmaaolosuhteista ja siitä, että betonin kosteus pysyy raja-arvoissa eli nykysuosituksen 85 prosentissa.
Tutkimus oli poikkeuksellisen pitkäkestoinen, mutta sen tulokset otettiin käyttöön poikkeuksellisen nopeasti. Näin sanoo tutkija Virpi Leivo Tampereen yliopistosta. Vastaavaa pitkän ajanjakson seurantatutkimusta ei ollut tehty aiemmin Suomessa, eikä tiettävästi näin laaja-alaisesti koko Pohjoismaissakaan.
Suositus käyttöön heti ensitulosten jälkeen
Tulokset valjastettiin käytäntöön jo tutkimuksen ensimmäisen vaiheen jälkeen. Vuonna 2019 julkaistiin rakennussuositus matala-alkalisen tasoitteen käytöstä 5 mm paksuudelta. Rakennusteollisuus RT:n asiantuntija Jani Kemppaisen mukaan suositus ei ollut velvoittava, mutta se otettiin käyttöön nopeasti ja kattavasti.
Alan toimijat antavat varovaisia kommentteja siitä, miten tulokset ja uudet käytännöt ovat vaikuttaneet isossa kuvassa sisäilmaongelmiin.
”Valistus on mennyt perille. Uutisointi ongelmakohteista on vähäisempää kuin ennen näitä viime vuosien tutkimuksia”, toimitusjohtaja Jari Lahtinen Lattian- ja seinänpäällysteliitosta sanoo.
Kaiken kaikkiaan ymmärrys betonin, tasoitteiden ja muovimaton yhteispelistä tuntuu kasvaneen.
”Tutkitusta tiedosta on hyötyä, kun joku kysyy: onko ihan pakko laittaa tasoite, jos laittaisin vaan päällysteen tähän betonille suoraan. Projekti myös alleviivasi matala-alkalisuuden merkitystä. Konkreettisiin tuloksiin on hyvä nojata”, kertoo puolestaan Kährsin tuotepäällikkö Tomi Tehomaa.
Alustan happamuus ratkaisee
Alaan paremmin perehtyneet toteavat, että tutkimuksessa ei ollut sinällään mitään täysin uutta. Ruotsissa matala-alkalisen tasoitteen vaikutus oli huomattu jo 90-luvulla. Suomessa tulos oli tiedossa ainakin osittain. Käytäntö ja perinteet nojasivat kuitenkin vähän toiseen suuntaan.
”Ruotsin kokemuksista tiedettiin, että matala-alkalinen tasoitekerros auttaa. Mutta vaikka se on 90-luvulta saakka ollut tiedossa, Suomessa eli vahvasti se ajatus, että tasoite on ylimääräinen kuluerä. Määräyksissäkin keskityttiin lähinnä siihen, että betonin tulee olla tarpeeksi kuivaa”, rakennustekniikan diplomi-insinööri Jommi Suonketo sanoo.
Suonketo on toiminut tutkijana Tampereen yliopistolla ja on työskennellyt sisäilmaongelmien parissa omassa yrityksessään lähemmäs 30 vuoden ajan.
”Suomessa oli ja on edelleen hyvin organisoitunut ja toimiva kosteuden mittaamiseen perustuva lähestymistapa, jolla rakennusprosessia on hallittu. Mutta se ei ole liimattujen tiiviiden päällysteiden kanssa se ainoa oikea näkökulma. Monesti sillä ei edes ole niin suurta merkitystä, sillä alustan pH onkin se, joka ratkaisee”, Suonketo arvioi.
Pelkkä tasoitteen tarpeen sisäistäminen ei riitä, vaan sitä on osattava myös käyttää oikein urakoinnissa.
”Sisäilmaongelman kannalta ei ole merkitystä, onko tasoitetta vaikkapa 90 prosentilla lattia-alasta, jos siinä 10 prosentissa ei sitä ole. Tasoitteella pitää olla myös minimipaksuus; ei keskiarvo neliötä kohti, vaan ohjeen mukaisesti joka kohdassa. Uskon, että nykyään ymmärretään paremmin, että sitä täytyy olla kaikkialla.”
Tutkimusta betonin ympärillä
Juuri tämän jutun julkaisun alla valmistui julkaisu by76 Betonilattiarakenteiden kosteudenhallinta ja päällystäminen 2024. Se paneutuu nimensä mukaisesti betonilattian kosteuden hallintaan ja myös lattiapinnoitteisiin. Opas on laajennettu versio Betonikeskuksen vuonna 2007 julkaisemasta oppikirjasta.
Samaa aihepiiriä käsitteli hallituksen Terveet tilat 2028-ohjelman julkaisema ohjeistus Muovimatolla päällystetyt betonilattiat. Parhaillaan on lisäksi käynnissä tutkimushanke vähähiilisistä toimivista betonilattioista. Näissä kaikissa tekijöinä ovat alan pitkän linjan konkarit Sami Niemi ja Tarja Merikallio.
Keskiössä on olosuhteiden ja aikataulujen hallinta ja betonin riittävän kuivumisen varmistaminen jo rakennusvaiheessa. Betonin kosteuden mittaamisen jo rakennetussa ympäristössä kun on huomattu olevan hankalaa, epävarmaa ja kallistakin.
Tutkimustyötä tehdään edelleen eikä Tampereen muovimattotutkimuskaan päättynyt tähän. Lattianäytteet, kaikkiaan 23 kappaletta, lepäilevät Tampereen yliopiston kellarissa varastohyllyllä ja odottavat jatkoa. Koekappaleissa on kokonainen lattiarakenne: betoni, tasoite, liima ja matto.
”Viimeistään noin viiden vuoden päästä sovitaan rahoittajien kanssa jatkotutkimuksesta. Ja jos jossakin vaiheessa tulee tarve hävittää koekappaleet, sovitaan mahdollisesta näytteenotosta ennen sitä”, tutkija Virpi Leivo kertoo.
Kaikki tutkimus edellyttää tietenkin rahoitusta. Sitä moni toivoo rakennusalan toimijoilta löytyvän, jotta nämä muovinäytteet voitaisiin tutkia vielä vähintään kertaalleen. Ajankohta voisi olla vaikkapa silloin, kun muovimattonäytteet ovat muhineet laatikoissaan 10 vuoden ajan.
Muovia vai ei?
Vaikka rakennepalojen avulla tutkittiin muovimattoja, nämä eivät itsessään ole ongelman ydin. Tulokset vahvistivat, että varsinainen riski löytyy maton alta. Ja silti juuri muovimatto on ollut lattiasta se materiaali, jonka käyttöä on vähennetty, sanoo useampikin juttua varten haastateltu henkilö.
Lattian- ja seinänpäällysteliitto alkoi tiedottaa jäsenyritystensä puolesta ja teki oman ohjeen muovimatolle. Viitisen vuotta sitten julkaistiin A4-kokoinen ohje Näin päällystät oikein.
”Meillä on ollut se ajatus, että kun olosuhteet ovat kunnossa, muovimatto on täysin turvallinen päällyste käyttää. Sisäilmaongelmia on tullut vasta silloin, jos olosuhteet eivät ole kunnossa. Kun julkisuuteen tuli suositus riittävän paksusta tasoitekerroksesta, sillä saatiin vielä lisäturvaa tälle näkemykselle”, Jari Lahtinen huomauttaa.
Ratkaisua saatetaan etsiä epoksista, linoleumista tai muita pinnoitteista, mutta Lahtisen mukaan niissäkin on omat riskinsä. Samaa sanoo myyntijohtaja Janne Lauronen Tarkett Oy:stä.
”Epoksi- ja polyuretaanilattiat eivät ole osoittaneet olevansa autuaaksi tekeviä ratkaisuja. Asennus vaatii suojaimia epäterveellisten yhdisteiden ja kemikaalien vuoksi, asennusjälki on vaihtelevaa, pohjien ja materiaalien tarttuvuus tuo omat haasteensa ja ylläpito on muovimattoja haasteellisempaa ja kalliimpaa”, Lauronen listaa.
”Lisäksi jos halutaan laskea rakentamisen hiilijalanjälkeä, tällaisissa pinnoitteissa valmistuksen ja asennuksen CO2-päästöt ovat moninkertaisia verrattuna heikoimminkin toimivaan muovimattoon.
Paikalla sekoitettuja ja asennettuja epoksipinnoitteita ei myöskään voi kierrättää”, Lauronen huomauttaa.
Jäikö jokin asia tutkimuksessa tekemättä? Tomi Tehomaa huomauttaa, että varsinaisesti tasoitekerroksen turvallista minimipaksuutta ei kokeissa todennettu. Liian ohutta kerrosta on vaikea teknisesti tehdä, mutta pilkulleen 5 millimetriä voi sekin olla haastava toteuttaa, jos lähdetään jälkikäteen mittatikulla tarkistamaan. Tutkija Virpi Leivolla onkin ehdotus jatkoa varten.
”Tampereen tutkimuksen koekappaleissa käytettiin 5 millimetriä paksua tasoitekerrosta, ja siksi se päätyi suosituksena myös ohjeeseen. Jatkossa voisi optimoida, kuinka paksu kerros on riittävä”, Leivo sanoo.
Teksti: Ilona Savitie
Hyödyllisiä linkkejä:
