Siirtyminen 2010-luvulle oli käännekohta rakennusalan turvallisuuskehitykselle: alan keskeinen sääntely uudistui ja yritykset alkoivat entistä järjestelmällisemmin johtamaan turvallisuutta.
Tekemistä on riittänyt ja riittää jatkossakin. Yrityksen ylin johto asettaa työturvallisuudelle tavoitteet ja mittarit, mutta vielä turvallisuusjohtaminen ei läpäise koko rakentamisen arvoketjua.
“Turvallisuusjohtaminen ei ole kaikilla yrityksillä osana koko toimintaa ja esimerkiksi psykososiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta on vielä paljon tekemistä”, Rakennusteollisuus RT:n työturvallisuusasiantuntija Henri Litmanen kertoo.
Rakentamisen turvallisuusjohtamisessa on olennaista, että jokainen ymmärtää vaikuttavansa omalla työllään muiden turvallisuuteen.
“Turvallisuusjohtaminen on kulttuurin rakentamista, eli johto osoittaa ja toimii turvallisuuden eteen aktiivisesti. Kun johto niin haluaa, niin turvallisuus kyllä siirtyy alaspäin käytäntöön aina työmaille asti.”
Turvallisuuden pitää kattaa koko rakennuksen elinkaari
Kun katsotaan rakennusta tuotteena, turvallisuuden avainasemassa ovat arkkitehdit ja muut suunnittelijat, koska jo suunnitteluvaiheessa tehdään monia turvallisuuteen myöhemmin vaikuttavia määrityksiä. Myös esimerkiksi hankinnassa ja laskennassa työskentelevien on mietittävä, miten he vaikuttavat työllään muiden turvallisuuteen.
“Kuinka turvallisia suunnitelmat on toteuttaa? Tarvitseeko runko väliaikaista tuentaa ja onko sille riittävästi tilaa? Miten toteutetaan pölynhallinta ja kuinka turvallista talon ylläpito on? Eikä purkamisen ja materiaalien kierrätettävyydenkään näkökulmia sovi enää unohtaa.”
Isoon kuvaan kuuluvat myös luotettavat kumppanit, joiden tehtävänä on huolehtia oman henkilöstönsä osaamisesta.
Onko kumppanille annettu työmaa-aineisto hyvissä ajoin ja onko siihen käyty tutustumassa ennakkoon? Työntekijöiden kielitaito on yksi suurimmista haasteista, mutta onneksi sitä kyetään nykyisin taklaamaan erilaisten kieliversioitujen verkkokoulutusten avulla.
Turvallisuus on siis konkreettisia tekoja, joista jokaisella on oma vastuunsa ja panoksensa annettavana.
“Vielä on parannettavaa. Olisi myös hienoa, jos alalla opittaisiin nykyistä enemmän onnistumisista ja hyvistä käytänteistä. Dataa on sitäkin varten todella paljon olemassa”, Litmanen kannustaa.
Teksti: Anna Kuronen
Artikkeli on julkaistu rakennamme.fi-sivustolla.
