Kiertotalous on muuttunut suhteellisen lyhyessä ajassa marginaali-ilmiöstä vakavasti otettavaksi liiketoiminnan mahdollisuudeksi. Kiertotalouden edelläkävijöiden arjessa ilmiö näkyy muun muassa pilotteina, kokeiluina ja tietoa lisäävinä tutkimuksina.
Tutkimusten mukaan betonielementtejä kierrättämällä voidaan hiilijalanjälkeä ja energian kulutusta pienentää jopa 93–98 prosenttia. Nyt Tampereella tutkitaan, miten käytettyjä betonielementtejä voidaan irrottaa ehjinä ja hyödyntää uusien rakennusten osana. Tutkimus on osa Tampereen yliopiston johtamaa kansainvälistä ReCreate-hanketta, joka saa rahoitusta EU:lta.
”Osien irrottaminen on työvoimavaltaista eli se vie euroja. Tutkimme pilottikohteessa, mitä elementtien irrottaminen ja kunnostaminen tarkoittaa suunnittelun, toteutuksen ja talouden näkökulmasta”, Skanska talonrakennus oy:n tulosyksikön johtaja Toni Tuomola sanoo.
Ylätasolla on helppoa visioida, miten isommatkin rakennusosat lähtevät kiertoon samaan tapaan kuin rakennustyömaiden ikkunat tai monet yksittäiset materiaalit kiertävät eteenpäin jo nyt. Käytännössä isommille kierrätettäville rakennusosille ei ole vielä Suomessa markkinoita tai liiketoiminnallista ekosysteemiä.
”Purkutyö pilottikohteessa valmistuu tämän vuoden lopussa. Sen jälkeen tehdään vielä erilaisia testejä ja selvityksiä. Tutkittua tietoa purkuvaiheesta saadaan loppuvuodesta 2024”, Tuomola kertoo.
Tutkimusverkoston tavoitteena on testata myös purettujen osien uudelleen käyttöä, kunhan osat on ensin kunnostettu. Myös elementtien uudelleen käyttöä on tarkoitus seurata ja tutkia.
Ostajien tulisi luoda kysyntää
Valtioneuvoston periaatepäätöksessä on linjattu, että primääristen raaka-aineiden kulutus ei saa olla Suomessa vuonna 2035 suurempi, kuin mitä se oli vuonna 2015. Käytännössä neitseellisten luonnonvarojen käyttöä tulee pystyä leikkaamaan.
Kun luvuista vähennetään viennin osuus, suurin osa eli yli 80 prosenttia raaka-aineista käytetään rakennettuun ympäristöön. Maa- ja kiviainekset muodostavat tästä merkittävän osan, eli rakennusala on avainasemassa muutoksen luomisessa.
Miten tässä onnistutaan? Ilmastoratkaisujen yksikönjohtaja Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskuksesta painottaa yhteistyön merkitystä ja systeemitason muutosta. Se onnistuu, kun jokainen tietää vastuunsa sekä ymmärtää kiertotalouden mahdollisuudet.
Tarvitaan ohjaavaa lainsäädäntöä ja kiertotaloutta kannustavaa verotusta. Tarvitaan mahdollistavaa kaavoitusta ja sujuvaa luvitusta. Tarvitaan myös kiertotalouden mahdollisuudet ymmärtävää suunnittelua ja kiertotalousrakentamisen osaamista. Suunnittelun ja toteutuksen välille tarvitaan lisää joustavuutta. Suunnittelu- tai aloitusvaiheessa ei välttämättä ole tietoa, mitä kierrätettyjä osia on myöhemmin saatavilla.
”Ostajien täytyy kyetä luomaan kysyntää ja osata vaatia kiertotalousratkaisuja. Julkisten hankintojen rooli kiertotalouden edistämisessä on merkittävä”, Seppälä sanoo.
Skenaariot auttavat ennakoimaan tulevaisuutta
Suomen ympäristökeskuksessa tehdään parhaillaan skenaarioanalyysia kiertotalouden tuomista muutoksista. Tavoitteena on tunnistaa, millaisia kiertotaloustoimia talouden eri sektoreilla voidaan tehdä. Rakennusteollisuus RT ja rakennusalan yrityksiä on ollut mukana työskentelyssä.
Skenaarioanalyysi mallintaa, millaisia talous- ja ympäristövaikutuksia syntyy, jos maailma muuttuu kiertotalouden suuntaan. Tuloksia analyyseista saadaan jo tämän vuoden lopussa.
”Katsomme, miten eri toimenpiteet vaikuttavat raaka-aineiden kulutukseen, kansantalouteen, luonnonvarojen käyttöön ja bruttokansantuotteeseen”, erikoistutkija Hannu Savolainen Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.
Skenaariotyöskentelyn tuloksena syntyy erilaisia tulevaisuuskuvia. Perusskenaario edustaa ”business as usual” -ajattelua eli tilannetta, jossa asiat menevät omalla painollaan. Muissa skenaarioissa tutkitaan, mitä tapahtuu, jos käyttöön otetaan erilaisia kiertotaloutta edistäviä toimenpiteitä.
”Eniten vaikutuksia tuovat toimenpiteet ovat todennäköisesti niitä, joilla kiertotaloutta edistetään jatkossa”, Savolainen sanoo.
Kaikki toimenpiteet eivät sovellu kaikille yrittäjille. Yrittäjät voivat kuitenkin skenaarioiden pohjalta miettiä, miten niiden mahdollinen toteutuminen vaikuttaa omaan toimintaan.
Tieto lisääntyy vähitellen
Yksi haasteista on myös se, että kiertotaloudesta tiedetään lopulta aika vähän. Tällä hetkellä ei myöskään ole selkeää määrittelyä kiertotaloustuotteelle. Yhteiset standardit ja merkinnät ovat vasta kehittymässä.
”Säätely kuitenkin etenee kansallisella ja EU:n tasolla. Voidaan varmasti sanoa, että erilaiset raportointivelvollisuudet lisääntyvät jatkossa yrityksille ja niihin kannattaa varautua jo ennalta”, Jyri Seppälä sanoo.
Hannu Savolaisen mukaan nykyisin lähestytään datan osalta perustasoa. Se tarkoittaa, että jossain määrin pystytään jo tekemään mallinnuksia ilman, että aikaa täytyy käyttää ensin datapohjan rakentamiseen.
”Tieto vähentää epävarmuutta ja parantaa riskinhallintaa. Yritysten kannattaa miettiä, miten voi kehittää omaa toimintaa uutta tietoa hyödyntäen”, Savolainen sanoo.
Oman haasteensa tuo myös se, että ympäristöystävällisyys on paljon kiertotaloutta laajempi ilmiö. Siihen kuuluu esimerkiksi se, millaisella energialla tuotteita on tuotettu, mikä puolestaan ei kuulu kiertotalouden piiriin. Tieto ei myöskään ole ristiriidatonta.
”On yleinen hokema, että korvataan uusiutumattomat luonnonvarat uusiutuvilla. Jos uusiutumattomat materiaalit saadaan kiertoon, asetelma muuttuu. Ison kuvan luominen ei ole helppoa tutkijoillekaan”, Seppälä pohtii.
Kelpoisuuden osoittaminen on haastavaa
Ennen kuin kierrätettyjen rakennusosien markkina pääsee täyteen vauhtiin, täytyy ratkaista osien saatavuus, markkinan rakenne sekä hankinta- ja logistiikkaketjujen toimivuus. Toinen tärkeä näkökulma on kysymys kelpoisuudesta eli miten ja missä kierrätettyjä osia voidaan käyttää.
Uusille rakennustuotteille on selkeät tavat, miten niille saadaan esimerkiksi CE-merkinnät ja tyyppihyväksynnät. Käytetyissä osissa ja rakenteissa sen sijaan ei ole samana pysyvää prosessia, kuten tehdasolosuhteissa on.
”Käytettyjen osien ominaisuudet ovat voineet muuttua erilaisilla tavoilla. Mitä pitäisi testata ja kuinka tiheästi, jotta voidaan osoittaa kierrätettyjen tuotteiden soveltuvuus käyttökohteeseen”, standardointipäällikkö Tuuli Kunnas Rakennusteollisuus RT:sta pohtii.
Uudet tuotteet ovat kelpoisuuden kannalta ennakoitavissa, mutta käytetyissä tuotteissa vastaava ennakoitavuus puuttuu. Miten varmistetaan, että osat ovat riittävän toimivat esimerkiksi 50 vuoden päästä? Avoimia kysymyksiä on paljon.
”Rakennushankkeeseen ryhtyvän valmius hyväksyä uudelleenkäytettyjen rakennustuotteiden tai kierrätysmateriaaleja sisältävien tuotteiden käyttö on oleellisin. Toistaiseksi tilaajien valmiudet vaihtelevat paljon rakentamisen arvoketjun eri vaiheissa. Vakiintuneet toimintatavat, kuten masuunikuonan käyttö betonissa, eivät aiheuta keskustelua, mutta vieraampien raaka-aineiden kohdalla tilanne on toinen. Uudelleenkäytön kohdalla vastuukysymyksillä on merkittävä rooli. Voisiko tilaaja ottaa vastuun uudelleenkäytettyjen rakennustuotteiden käyttämisestä, jolloin lasku ei kaadu pelkästään urakoitsijalle, jos jokin ei toimikaan 30 vuoden päästä”, Kunnas kysyy.
Betonimurskeen matka jätteestä tuotteeksi
Yhteisen tiedon lisäämisen ja standardien kehittämisen tarve näkyy myös Ruduksen toiminnassa. Syksyllä 2022 tuli voimaan asetus, jonka myötä tietyt arviointiperusteet täyttävä betonimurske voidaan laskea tuotelainsäädännön eikä jätelainsäädännön piiriin kuuluvaksi. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia betonin kierrättämiseen.
”Markkinat eivät ole vielä ihan valmiit tälle muutokselle. Esimerkiksi valmisbetonin kiviaineksen laatuvaatimukset eivät täysin sovellu betonimurskeelle. Asioita täytyy selvittää ja tässä ei voi hätiköidä, koska rakentamisen laatu halutaan pitää edelleen korkeana”, kierrätystoimialan liiketoimintajohtaja Henri Kylä-Utsuri Rudukselta sanoo.
Kierrätetylle materiaalille on Ruduksella löydetty jo uusia käyttötarkoituksia. Esimerkiksi viherrakentamiseen ja maisemarakentamiseen on luotu uusia tuotteita. Meluesteenä ja maisemarakenteena on käytetty betonimurskeella täytettyjä kivikoreja luonnonkivirakenteiden sijaan.
”Olemme myös mukana hankkeessa, jossa selvitetään betonimurskeen käyttöä kantavassa kasvualustassa. Seuraamme esimerkiksi rakenteen läpi suotautuvan huleveden laatua”, Kylä-Utsuri kertoo.
Muutos helpottaa urakoitsijan arkea
Lainsäädännön uudistus on Kylä-Utsurin mukaan herättänyt myös hämmennystä. Markkinoilla on tällä hetkellä kahdenlaista betonimursketta, joista osa on edelleen jäteluokituksen alaista ja osa tulkitaan materiaaliksi.
”Jäteluokituksen alaisesta murskeesta täytyy tehdä Ely-keskukselle hyödyntämisilmoitus. Uuden asetuksen alaista kierrätysmursketta saa käyttää kuin luonnonkiviainesta, kunhan varmistaa, että esimerkiksi pohjavesien suojeluun liittyvät reunaehdot täyttyvät”, Kylä-Utsuri muistuttaa.
Muutos sujuvoittaa urakoitsijan arkea. Materiaalia tarvitaan usein työmaalle nopealla syklillä, ja hyödyntämisilmoituksen käsittelyyn menee keskimäärin 5–10 arkipäivää. Uuden asetuksen alaisessa murskeessa tämä aika säästyy, kun tuotteen saa ottaa välittömästi käyttöön
Myös maa-ainekset kiertoon?
Tulevaisuudessa Kylä-Utsurin mukaan vahvistuva alue on rakennustyömaisen ylijäämämaiden käsittely ja kierrättäminen. Ylijäämämaista syntyy merkittävä virta, mutta suurin osa materiaalista menee maankaatopaikoille läjitykseen.
”Osa maa-ainesvirroista on haastavia, mutta hyödynnettävääkin löytyy. Osa kitkamaista voisi olla käytettävissä sellaisenaan, jos vaan välivarastointi pystytään toteuttamaan järkevästi.”
Ruduksen omassa toiminnassa maa-aineksista kierrätetään tällä hetkellä vajaa 4 prosenttia, kun taas louheet kiertävät jo sataprosenttisesti.
”Maa-aineksen läjittäminen on niin halpa vaihtoehto, että jalostamiskustannukset ovat sitä korkeammat. Jos jäteveropohja laajenee tulevaisuudessa myös maa-aineksiin, se edesauttaisi niiden tehokkaampaa hyödyntämistä”, Kylä-Utsuri sanoo.
Käytettyjen osien markkinapaikka toimii jo Oslossa
Norjassa on perustettu käytettyjen rakennusosien markkinapaikka Osloon. Liike on auki ajanvarauksella, ja tuotteita voi selata verkossa ennen paikalle tuloa. Ajatuksena on, että ostaja tietää, mitä on hakemassa. Markkinapaikka on suunnattu yrityksille eli yksityishenkilöt eivät pääse ostoksille.
”Norjan mallissa kiinnostavaa on se, että siellä tarjotaan varastotilaa vuokralle käytetyille osille”, standardointipäällikkö Tuuli Kunnas Rakennusteollisuus RT:sta pohtii.
Norjassa aloitteen taustalla on valtiollinen suomalaista Senaatti-kiinteistöä vastaava taho. Kunnas pitää sitä hyvänä ratkaisuna.
”Näkisin, että myös Suomessa tarvitaan julkisen tahon roolia kierrätettyjen rakennusosien markkinan mahdollistajana. Lisäksi tarvitaan tilaajien rohkeutta sallia kierrätettyjen osien käyttäminen.”
Teksti: Hanna Moilanen
Juttu on julkaistu aiemmin Jokka 2/2023-lehdessä
