Osana hallitusohjelman mukaisia vähähiilisyyden toimialakohtaisia tiekarttoja Rakennusteollisuus RT julkisti oman työnsä tuloksia kesäkuun alussa. Nyt laadittu tiekartta tähtää mahdollisimman pieniin rakennustoiminnan ja rakennusten käytönaikaisiin hiilipäästöihin. Tavoitteena on ollut tunnistaa toimialan päästölähteet, keskeiset toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi, päästövähennysten esteet sekä vähähiilisyyden mahdollistavat toimintamallit. Rakennusteollisuus RT:n tiekarttaa täydentää sen kanssa rinnan tehty Raklin työ, jonka tulokset julkaistaan syyskuun alussa.
Rakennettu ympäristö on teollisuuden ohella yksi merkittävimpiä CO2-päästöjen tuottajia. Tiekarttatyön tulokset kertovat, että rakennetussa ympäristössä ja rakentamisessa ollaan vähentämässä päästöjä 66 prosentilla vuoteen 2035 mennessä. Tunnistettujen teknologiaharppausten avulla voitaisiin tuolloin päästä jopa 80 prosentin vähennyksiin. Vuoteen 2050 olisi mahdollisuus saavuttaa lähes hiilineutraalius ja vähentää päästöjä 95 prosentilla.
Rakennetussa ympäristössä tällä hetkellä peräti 76 prosenttia päästöistä syntyy rakennusten käytön aikaisesta energiankulutuksesta. Olemassa olevien rakennusten energiankulutuksen ja päästöjen vähentämisessä muun muassa energiaremonttien ja lämmitysmuotojen uusimisen avulla onkin isoin päästövähennyspotentiaali. Vähäpäästöisen energian vapauttaminen muuhun käyttöön on samalla hiilikädenojennus energiaintensiivisille toimialoille.
Rakentamisvaiheen osalta rakennusmateriaalien, kuten sementin ja teräksen valmistuksen teknologiakehityksellä on suuri merkitys. Infrarakentamisessa merkittävää vähennyspotentiaalia löytyy etenkin kuljetustarvetta vähentävästä maa- ja kiviainesten alueellisesta hyödyntämisestä sekä kierrätys- ja uusiomateriaalien käytöstä. Oleellista on alueiden käytön suunnittelussa huomioida hyödynnettävien massojen väliaikainen varastointitarve. Työmaatoiminnoissa päästöjen vähentämistä edistävät sähköistyminen ja biopolttoaineisiin siirtyminen.
Tiekarttansa jatkotyönä Rakennusteollisuus RT on käynnistämässä laajapohjaista hiilineutraaliusdialogia sidosryhmien kanssa merkittävien päästövähennysten aikaansaamiseksi. Julkisen sektorin osalta valtion tulisi kehittää alan vähähiilisyyssääntelyä siten, että vaatimukset ovat kestävästi toteutettavissa. Kuntien tulisi ottaa huomioon maankäyttöratkaisuissaan paitsi rakennusten ja rakenteiden sijoittelusta syntyvät liikenteen päästövaikutukset myös rakennettavuuteen liittyvät rakentamisen lisäpäästövaikutukset. Hankinnoissa tulisi painottaa vähähiilisyyttä materiaali- ja teknologiamateriaalineutraalisti ja mahdollisimman ennustettavasti. Toimialan tehtävänä on löytää keinot tavoitteiden saavuttamiseen.
Vaikka paine päästöjen vähentämiseksi on suuri, päästövähennykset on tehtävä hallitusti. Vähähiilinen kestävä rakentaminen edellyttää kaikkien elinkaariominaisuuksien ja -laadun tekijöiden huomioon ottamista. Päästöjen vähentämisellä hillitään ilmastonmuutosta, mutta muuttuvat sääolosuhteet koettelevat jo nyt suuresti myös rakennettua ympäristöä.
Vaikutuksiltaan suurimmat toimenpiteet ja niiden toteutuminen ovat kriittisiä kunnianhimoisen hiilineutraaliustavoitteen kannalta. Pienilläkin toimenpiteillä on merkitystä. Ne ovat esimerkki vastuullisesta sekä markkinavetoisesta toiminnasta, jota ei aina voi tai ei tarvitsekaan mitata päästöillä. Tiekartan tavoitteet ovat kaikille yhteiset.
Anna Laine
vanhempi asiantuntija
Gaia Consulting Oy
Tuomas Raivio
liiketoimintajohtaja
Gaia Consulting Oy
Pekka Vuorinen
ympäristö- ja energiajohtaja
Rakennusteollisuus RT
Teksti on julkaistu Rakennuslehden Näkökulma-palstalla 12.6.2020.
Kirjoita kommentti