Demokratia edellyttää oikeutta osallistua. Tuttu juttu, joka pätee myös kaavoituksessa. Kaavavalitukset ovat kuitenkin huono tapa osallistua ja osallistaa. Tuskin on kansalaisten etu tuhlata tuomioistuinten resursseja vailla läpimenomahdollisuutta olevien valitusten käsittelyyn.
Aitoa osallistamista olisi kuntalaisten tehokkaampi mukaanotto jo kaavan suunnitteluvaiheessa. Samalla tulisi saada entistä paremmin huomioiduksi myös hanketta kannattavien ääni.
Kaavoitus- ja valitusprosessien järkeistämisellä on kiire. Yhteisen edun vuoksi on päästävä eroon kaavavalituksista, joiden perimmäisenä tarkoituksena on hankkeen jarruttaminen tai oman edun tavoittelu vastoin jopa tuhansien muiden kuntalaisten etua.
Kaavavalitukset tulevat kalliiksi
Jarrutusvalitukset ja mielipahavalitukset ovat tuttuja kaavoituksen parissa työskenteleville. Rakennusteollisuus RT:n, Elinkeinoelämän keskusliiton ja RAKLIn viime vuonna teettämään kyselyyn vastasi 173 kaavoituksen ammattilaista. Peräti 92 prosenttia heistä kertoi kohdanneensa työssään haitantekomielessä tehtyjä valituksia.
Kaavavalitusten aiheuttamat kustannukset ovat merkittäviä niin kunnille ja veronmaksajille kuin yrityksille ja asiakkaillekin. Esimerkiksi palvelujen tulon viivästyminen aiheuttaa pahimmillaan suurta haittaa alueella jo asuville ja yrittäjille. Vastaavasti asuntopulan kanssa kamppailevassa kaupungissa voidaan valitusten takia joutua odottamaan pitkään uusien asuntojen valmistumista.
Yksi valittaa, kaikki odottavat
Vain pieni osuus kaavavalituksista menestyy hallinto-oikeuksissa, mutta myös menestymättömien valitusten vaikutukset näkyvät laajalti. Valitukset, aiheettomatkin, työllistävät hallinto-oikeuksia.
Valituksen käsittely hallinto-oikeudessa kestää jopa puolitoista vuotta. Sen jälkeen oikeuden päätökseen tyytymätön voi hakea valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Lupapäätöksen saamisessa voi vierähtää jopa yli yhdeksän kuukautta. Mikäli valituslupa heltiää, korkeimmassa hallinto-oikeudessa varsinaisen valituksen käsittely kestää keskimäärin noin kahdeksan kuukautta.
Kaavavalituksen aiheuttama hankkeen viivästyminen ei ole pikkujuttu, varsinkin kun valitukset usein kohdistuvat keskimääräistä merkittävämpiin hankkeisiin. Tällaisesta käy esimerkiksi Helsingin Kalasatama. Asemakaavasta teki valituksen toisella puolen kaupunkia asuva henkilö. Valitus hidasti asuntojen, kauppakeskuksen ja terveyskeskuksen rakentamista.
Kyseisessä tapauksessa asia käsiteltiin oikeusasteissa poikkeuksellisen nopeasti, mutta siitä huolimatta päätöstä odotettiin yli vuosi. Lisäksi valitusprosessin ajaksi jäihin laitetun hankkeen uudelleen käynnistäminen vei oman aikansa.
Tämäntyyppisten tapausten estämiseksi valitusoikeus olisi hyvä kohdistaa asemakaavatasolla asianosaisille, eli niille, joiden etua tai oikeutta kaava koskettaa. Nykyisin Suomessa on käytössä kunnallisvalitus, jolloin valitusoikeus on kaikilla kaava-alueen sijaintikunnan asukkailla.
Demokratian edistämistä vai estämistä
Valitusten ennalta ehkäisyssä tärkeintä olisi varmistaa kuntalaisille monipuoliset ja toimivat osallistumismahdollisuudet kaavaa suunniteltaessa. Välineitä siihen on digiajassa paljon.
Havainnollistaminen ei enää ole pelkän paperisen kartan varassa, ja kunnilla on käytössä kaavoitukseen keskittyviä palautefoorumeja ja sähköisiä keskusteluja. Myös kasvokkaisen vuorovaikutuksen lisääminen asukkaiden, kaavaa valmistelevien virkamiesten, rakennuttajien ja muiden osapuolien välillä lisäisi tietoa tulevasta muutoksesta ja auttaisi ottamaan eri näkemykset huomioon.
Kuulemisen tehostaminen suunnitteluvaiheessa toisi tasapuolisemmin hanketta kannattavien ääneen kuuluville. Jos hanketta vastustaa yksi ja kannattaa 99, ei liene demokratian periaatteiden mukaista, että vain yhden mielipide kuullaan. Nykyinen järjestämä mahdollistaa valitettavasti sen, että muutama ihminen voi viivästyttää satojen ihmisten odottaman uuden kotikorttelin toteutumista.
Kaavavalituksen tekijältä ei vaadita aiempaa osallistumista prosessiin. Valittaja voi siis olla osallistumatta kaavaprosessiin kuulemisen aikana, mutta silti valittaa hallinto-oikeuteen. Valitusoikeuden rajaamista pohdittaessa tulisikin tarkastella myös sitä, voisiko valituksen tekemisen ehtona olla osallistuminen kaavan suunnitteluun jo kuulemisvaiheessa.
Kaavavalitus ei saisi olla tykkäämiskysymys
Usein unohtuu, että kaavavalitusta käsitellessään hallinto-oikeus päättää vain kaavan hylkäämisestä tai hyväksymisestä. Kaavan sisältöön ei valituksella voi enää vaikuttaa.
Kuntalaisille olisi hyvä tuoda aiempaa selkeämmin esille se, että eri mieltä oleminen ei riitä – kaavavalitukselle tulee olla laillinen peruste. Hyvä kysymys on, voitaisiinko ennakkoseulonnan avulla poistaa hallinto-oikeuksien työjonosta esimerkiksi vailla laillisuusperustetta olevat kaavavalitukset.
Tulevan eduskunnan työnä on maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisen loppuunsaattaminen. Tavoitteena on oltava nykyisen hyvin hitaan ja monimutkaisen kaavaprosessin sujuvoittaminen.
Kaavoitukseen liittyvän lainsäädännön tulee mahdollistaa nopea reagointi muun muassa kaupungistumisen myötä yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. Ilman reippaasti etenevää kaavoitusta ei synny tarpeisiin vastaavia asuntoja, liikenneyhteyksiä, työpaikkoja tai palveluja.
Lakia uudistettaessa tulee arvioida tarkoin myös sitä, mikä on aitoa ja oikea-aikaista kuntalaisten osallistamista ja miten valitusprosessia on mahdollista kehittää.
Anu Kärkkäinen
Elinkeinopoliittinen johtaja
Rakennusteollisuus RT ry
Miten kaavoituksella vaikutetaan ilmastonmuutokseen? Kuka kaavoituksesta päättää ja miten siihen voi vaikuttaa? Millainen rooli hallituksella on kaavoitukseen liittyvissä asioissa? Anu Kärkkäinen kertoo myös, millaisia kustannuksia ja seurauksia joskus aiheettomistakin kaavavalituksista aiheutuu. Kuuntele haastattelu:
[soundcloud url=”https://api.soundcloud.com/tracks/594072105″ params=”color=#ff5500&auto_play=false&hide_related=false&show_comments=true&show_user=true&show_reposts=false&show_teaser=true” width=”100%” height=”95″ iframe=”true” /]
Kaavoitus on myös hyvinvointi-, terveys-, aivo- ja aistitutkimuskysymys. Lisäksi kaavoitusratkaisuilla on hiilijalanjälkivaikutus. Nykyinen kansalaisten kuulemis- ja osallistamisprosessi on paljolti kansalaisten halveisimista. Järjestetään tilaisuus, jossa virkamiehet puhuvat, kansalaiset kysyvät ja esittävät mielipiteitä, joilla ei kuitenkaan ole merkitystä . Lopputulos on usein kuten esim Helsingissä Kalasatama, jätkäsaari, Vuosaari, Roihuvuori jne jne: ensin kaavoitetaan halveksien ihmisten hyvinvointia, alueen viihtyvyyttä, alueen syvällisempää ja tiedostetumpaa identiteettiä, sitten kaavoituksen luvalla rakennetaan täysin hyvinvoinnin vastaisia kaupunginosia, taäydennysrakentamis- ja uusrakennusratkaisuja sekä vielä isolla hiilijalanjäljellä. Surullista ja pelottavaa sekä myös ihmisen osallistamista sekä myös terveyttä ja hyvinvointia halveksivaa kaavoitusta löytää tällä hetkellä liikaa Suomesta.