Olkiluodon Onkalosta viimeinen peti ydinjätteelle lempeästi räjäyttäen

Eurajoella sijaitseva ydinvoimalatyömaa käsittää kolme erillistä kohdetta: Olkiluoto 3:n, käytetyn ydinpolttoaineen maanalaisen loppusijoituspaikan Onkalon sekä siihen olennaisesti liittyvän kapselointilaitoksen, joka on rakennushankkeista tuorein. Sen peruskivi muurattiin viime syyskuussa. Olkiluoto 3:n voimalaitosyksikkö on jo viimeisiä testauksia vaille valmis, Onkalo puolestaan on lopullisessa muodossaan vasta reilun sadan vuoden kuluttua.

TEKSTI JA KUVAT: TANJA MÄÄTTÄNEN

VIIMEISEN kymmenen vuoden ajan Olkiluoto 3:n rakentamisessa yleistä huomiota on herättänyt lähinnä sen valmistumisen viivästyminen. Nyt Olkiluodon kaikki kolme laitosyksikköä omistavassa Teollisuuden Voimassa uskotaan, että viimeisetkin haasteet alkavat olla selätettyjä.

Noin parisataa pakollista, käyttöönottoa edeltävää testiä kolmesta tuhannesta on tekemättä. Painekoe, jossa reaktorirakennus kesti kuuden barin paineen, tehtiin jo yli kaksi vuotta sitten.

Vuonna 2005 käynnistyneen rakennushankkeen valmistumisajankohdaksi kaavailtiin alun perin vuotta 2009.

 ”Vaikka Olkiluoto 3 myöhästyisi vielä toiset kymmenen vuotta, se on siitä huolimatta nopein ja tehokkain tapa tuottaa näin paljon sähköä verrattuna mihinkään uusiutuvaan energiamuotoon”, Teollisuuden Voiman viestintäpäällikkö Pasi Tuohimaa sanoo.

”Pelkästään yhden reaktorin vuoden aikana tuottamalla sähköllä voisi lämmittää 750 000 omakotitaloa koko vuoden ajan. Kerrostaloasuntoja lämpenisi vastaavasti 5,2 miljoonaa. Tai jos esimerkiksi koko Suomen liikenne muutettaisiin kertaheitolla sähköllä toimivaksi, yksi reaktori riittäisi liikenteen pyörittämiseen koko vuodeksi”.

Olkiluoto 3 ei enää edes näytä työmaalta miltään osin, vaan aivan valmiilta voimalaitokselta, vaikka polttoaineen latausta ja verkkoon kytkemistä odotellaankin vielä ensi vuoden puolelle.

Rakennus itsessään on ollut valmis jo reilun parin vuoden ajan. Ulkoisesti suurimmat muutokset tapahtuivat viime kesänä, jolloin iso osa rakentamisen aikaisista suojauksista poistettiin ja monet viimeistelytyöt saatiin valmiiksi.

Yli sadan vuoden maanalainen projekti

Maarakentajan näkövinkkelistä Olkiluodon kohteista kiinnostavin lienee Onkalo, jo yksinomaan sen kansainvälisen ainutlaatuisuuden vuoksi. Kyseessä on maailman ensimmäinen rakennusluvan saanut ydinjätteen loppusijoituspaikka. Sen rakennustyöt aloitettiin vuonna 2004.

Onkalon ajotunneli yltää 455 metrin syvyyteen. Sekä leveydeltään että korkeudeltaan 6 metrin mittaisen tunnelin kaltevuus on 1:10. Olkiluodon ja Loviisan voimaloista kertyvää polttoainetta maan alle onkaloon on mahdollista sijoittaa noin 6,5 tonnia.

”Toisin kuin usein oletetaan, Onkaloa ei ole tarkoituskaan rakentaa kerralla valmiiksi. Ydinjätekapselin mentäviä tunneleita louhitaan vain sitä mukaa kun niille on tarvetta. Näin ollen Onkalo tulee olemaan lopullisessa muodossaan vasta noin 100–120 vuoden kuluttua, jolloin sen koko kapasiteetti on käytetty”, Pasi Tuohimaa kertoo.

Aivan tarkalleen ottaen loppusijoituslaitos koostuu kahdesta osasta, maanpäällisestä kapselointilaitoksesta, jossa käytetty ydinpolttoaine otetaan vastaan, kuivatetaan ja pakataan loppusijoituskapseleihin, sekä maan alla olevasta loppusijoitustilasta, jossa oleellisena osana ovat tunnelit, joihin kapseloitu polttoainejäte sijoitetaan.

Siinä missä kapselointilaitoksen työmaa on vasta alkutekijöissään, kallioon louhittu Onkalo näyttää jo hyvinkin valmiilta, niiltä osin kuin sen on tässä vaiheessa tarkoituskin näyttää.

Maanalaisesta turvallisuudesta varmistutaan muun muassa käyttämällä vain sähkö- ja dieselautoja, koska bensiinin syttymisvaara on korkeampi. Jokainen Onkaloon tuleva henkilö, olipa kyseessä sitten vierailija tai työntekijä, varustetaan tunnistimella, jonka avulla hänet voidaan paikantaa. Lähtökohtaisesti Onkalossa liikutaan aina autolla, mutta pelastautumista varten on olemassa myös hissit.

Hellävaraista louhintaa pienillä panoksilla

”Onkaloa louhitaan tavallista hellävaraisemmin. Tyypillisestihän louhintaa tehdään niin, että kallion kylkeen porataan reikiä, joihin laitetaan räjähdysainetta, jolla kivi räjäytetään rikki. Tässä tapauksessa menetelmä on muutoin vastaava, mutta reikiä tehdään tavanomaista enemmän, jolloin voidaan käyttää normaalia vähemmän räjähdysainetta.” Käytännön louhintatyötä Onkalossa kuvailee TVO-konsernin ja Olkiluodon vierailutoimen päällikkö Mika Tanhuanpää.

Tällä menetelmällä pystytään varmistumaan siitä, että kallio ei halkea mistään muualta kuin juuri siitä kohdasta, josta sen halutaankin halkeavan. ”Tunneleita ympäröivä kalliohan on juuri se asia, joka kapseloitua polttoainetta siellä maan alla suojaa”, Tanhuanpää painottaa.

Loppusijoitustunneleita louhitaan kolmen ja puolen metrin katkoissa.

”Kolmen ja puolen metrin matka edetään käytännössä yhden työvuoron aikana. Mikäli etenemistä halutaan nopeuttaa, useampi porukka otetaan tekemään samanaikaisesti useampaa tunnelia. Itse työtä ei voi tehdä nopeammin”, Tanhuanpää kertoo.

Mika Tanhuanpää esitteli 450 metrin syvyyteen ulottuvan Onkalon keskeiset osat: ajotunnelin sekä kolme kuilua eli henkilökuilu sekä kaksi ilmanvaihtokuilua.

”Normaalista louhintatyömaasta poiketen, työhön tulee pakollisia taukoja kallioperätutkimuksen takia. Kun tutkimustyö on käynnissä, louhintaa ei voi tehdä. Tutkimusta tehdään aivan yhtä kauan kuin tunneleitakin, eli se on jatkuva osa rakentamista.”

Jatkossa tutkimukset ovat kuitenkin enemmän todentavaa, ei enää niinkään kehittävää tutkimusta.

”Tähän mennessä on tutkittu sitä, onko tämä ylipäätään sellainen projekti, joka voi onnistua ja joka voidaan toteuttaa. Se on nyt tietenkin selvää, että voidaan. Toteutusvaiheen jatkotutkimuksissa on tarkoitus todentaa se, että kunkin kapselin loppusijoituspaikka on hyvä ja turvallinen”, Tanhuanpää jatkaa ja alleviivaa, että aivan jokaisen kapselin sijoituspaikka tutkitaan erikseen.

Ensimmäisen kerran maan alla päästään tositoimiin 2020-luvun puolivälissä.

Pitkän aikavälin kokeita on tehty jo useiden vuosien ajan. Kapseleita, tässä vaiheessa tosin vielä ilman polttoainetta, on suljettu tutkimustunneliin, joka on oikeaoppisesti täytetty bentoniitilla ja tulpattu. Mukaan on asennettu noin 300 anturia, jotka mittaavat tunnelin olosuhteita, kun kapselia lämmitetään vastaavasti kuin varsinainen ydinjätekapseli lämpenisi.

”Kun loppusijoitus oikeasti alkaa, meillä on olemassa dataa olosuhteista, niiden muutoksista ja vaikutuksista kapseliin jo ainakin kahdeksan vuoden ajalta”, kertoo Tuohimaa.

Maarakentajille ei vaaraa säteilystä

Louhintatyössä on silti monia työvaiheita ja -menetelmiä, jotka ovat hyvin pitkälti samanlaisia kuin missä tahansa maarakennushankkeessa. Eroja tulee näkymään siinä vaiheessa, kun ydinjätekapselit saavat viimeisen sijansa Onkalosta.

Halkaisijaltaan loppusijoituskapseli on metrin mittainen, pituutta sillä on 4,8 metriä. Polttoaineella täytettynä kapselin kokonaispaino on 24 tonnia. Tämän hetkisen tiedon mukaan kapseleita tullaan tarvitsemaan noin 2 900 kappaletta.

”Silloin kuvioon tulevat mukaan maan päältä käsin etäohjattavat työkoneet. Valmiin loppusijoitustunnelin ja polttoainekapselin välittömässä läheisyydessä ihmiset eivät voi säteilyn vuoksi työskennellä. Muutoinhan tässä työssä ei käytännössä erityistä säteilyvaaraa ole, vaikka säteilyä mitataankin jatkuvasti ja äärimmäisen tarkasti. Työntekijöiden terveyttä täällä ei tietenkään vaaranneta missään vaiheessa”, Tanhuanpää painottaa.

”Suomalaiset saavat keskimäärin 3 500 mikrosievertiä radioaktiivista säteilyä vuodessa. Kuitenkin esimerkiksi Tampereella asuvat saavat sitä vastaavasti jopa 35 000 mikrosievertiä, koska Pispalan alueella on niin voimakas radonsäteily. Mutta vasta sadoillatuhansilla mikrosieverteillä alkaisi olla jonkinlaista haittavaikutusta” selventää Tuohimaa.

Koulutus ja valvonta takaavat turvallisuuden

Olkiluoto on monikansallinen työyhteisö. Tällä hetkellä siellä työskentelee noin 80 kansallisuuden edustajia. Enimmillään Olkiluoto 3:n työmaavahvuus on ollut 4 500 henkilöä, tällä hetkellä työntekijöitä on 1 700. Työkieli on englanti, jonka osaamista vaaditaan kaikilta.

”Toki rakentamisvaiheessa mukaan mahtuu paljon sellaisiakin työntekijöitä, jotka eivät aivan täydellisesti englannilla pärjää, mutta edellytys on, että jokaisessa tiimissä työskentelee ainakin yksi sellainen henkilö, joka voi toimia tulkkina muille”, Pasi Tuohimaa toteaa.

Tuohimaan mukaan Teollisuuden Voima on eniten työntekijöitään kouluttava yritys Suomessa. Esimerkiksi Olkiluoto 3:een tulevat operaattorit ovat oman insinöörikoulutuksensa lisäksi saaneet kolmen vuoden täydennyskoulutuksen tehtäviinsä voimalassa.

”Koulutusta päivitetään ja osaamista testataan jatkuvasti aivan samaan tapaan kuin vaikkapa lentokapteenien taitoja”, Tuohimaa kertoo.

Olkiluodossa on oma koulutuskeskus, jossa jokainen työntekijä perehdytetään tehtäviinsä ydinvoimalatyön näkökulmasta. Kukaan ei voi aloittaa työtään voimalassa ilman perehdytystä, olipa kyseessä sitten alihankkijan leivissä toimiva lumenauraaja, sähkömies, sihteeri tai insinööri.

”Lisäksi kaikilta edellytetään nuhteetonta taustaa ja sen vuoksi jokaiselle työhön tulijalle tehdään turvallisuusselvitys”, Tanhuanpää täydentää.

Niin ydinvoimalan yleinen turvallisuus kuin työntekijöiden työturvallisuuskin on monen tekijän summa; alueella valvotaan tarkasti yhteisten toimintatapojen ja menetelmien noudattamista.

Niin ikään alihankkijoiden valinta ja niiden työn valvominen on huomattavasti tarkempaa kuin rakennustyömailla ja teollisuuslaitoksissa keskimäärin. Pasi Tuohimaa huomauttaa, että asiaan panostaminen näkyy myös poikkeuksellisen alhaisena tapaturmataajuutena.

”Olkiluoto 3:n työmaalla on sattunut keskimäärin alle kaksi työtapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden. Tämän lukeman myötä se on yksi Suomen turvallisimmista työmaista.”

Uraani halkeaa ja tuottaa lamppuun valkeaa >
Puolesta ja vastaan ydinvoimasta.

 

Mobiilivalikko – voit sulkea valikon ESC-näppäimellä