Talonrakennusteollisuus ry:n asiamies Jani Kemppainen peräänkuuluttaa suhteellisuutta hiilijalanjälkikeskusteluun. Hänen mielestään rakennusten hiilijalanjälkeä ei voida määrittää vain rakentamisvaiheen päästöjen mukaan. Siihen vaikuttavat merkittävästi koko rakennuksen elinkaaren aikaiset päästöt, jotka syntyvät etenkin lämmitysenergian käytöstä ja ylläpidosta.
Jani Kemppainen ei suinkaan kiistä hiilijalanjäljen vähentämisen tärkeyttä, mutta muistuttaa, että rakentaminen ja asuminen muodostavat suomalaisen keskimäärin 10 300 hiilidioksidikilon (CO2) vuotuisesta kuormituksesta viidenneksen eli 20 prosenttia. Esimerkiksi liikenteen ja matkailun osuus kokonaispäästöistä on lähes 30, ruoan 18 ja muun kulutuksen 33 prosenttia. Esimerkiksi lentomatkustaminen aiheuttaa merkittävän suuren hiilijalanjäljen.
Toisella lähestymistavalla saadaan rakentamisten ja teollisuuden osuudeksi 16 prosenttia. Energiatuotanto muodostaa selvästi suurimpana 44 ja liikenne 27 prosenttia hiilidioksidipäästöistä.
– Rakentamisen ja asumisen yhteensä hieman yli 2 100 hiilidioksidikilosta sähkönkulutus tekee 860 ja lämmitys 800 kiloa eli leijonanosa kuormituksesta tulee rakennuksen elinkaaren aikana. Itse asunnolle jää vain 400 kiloa. Erittäin suuri merkitys on asunnon energiakulutuksella ja erityisesti lämmitysmuodolla. Suurin hiilijalanjälki kertyy polttoöljystä mutta myös sähkölämmitys, kaukolämpö ja maakaasu aiheuttavat merkittävän suuren hiilidioksidikuormituksen.
Jani Kemppainen tähdentää, että rakentamisen ja asumisen päästöjä voi ja on tarvetta vähentää. Hiilijalanjäljen puolitustavoite 10-15 vuodessa on kova ajatellen Suomen hiilineutraalisuutta 2035. Siihen velvoittavat kuitenkin kiristyvät normit, joista painavimmaksi tullee rakennusluvan saantiin todennäköisesti liitettävä hiilijalanjäljen laskentapakko ja päästökattovaatimus vuonna 2025. Päästökatto edellyttää pätevää ja kiistatonta päästöjen mittausta, laskentaa sekä kertoimia. Tässä on vielä tekemistä ainakin pilotointiversion perusteella. Järjestelmän on oltava oikeudenmukainen ja kohtuullinen siirtymäaikoineen.
Kemppainen muistuttaa, että rakennuksissa on CO2-päästöjen lisäksi paljon muita tärkeitä ominaisuuksia ja ulottuvuuksia kuten asumisterveys ja -viihtyisyys, toimivuus, muunneltavuus sekä kustannus- ja laatutekijät. Nekin olisi noteerattava ympäristöministeriön suunnitelmissa rakennusten hiilijalanjäljen huomioon ottamiseksi luvissa ja säädöksissä.
Jani Kemppainen korostaa, että rakentamisen hiilijalanjäljen pienentämisessä saavutetaan nopeimmin ja kustannustehokkaimmin tuloksia energiakäytön vähentämisellä ja muuttamisella ei-fossiiliseksi. Kivihiili-, öljy- ja turveperäisen lämmityksen poistuminen olisi iso askel. Se tarkoittaa käytännössä kaukolämmön osuuden vähentymistä ja uusia lämmitysmuotoja.
– Puu- ja betonirakentamisen vastakkainasettelu ei ole järkevää, vaikka niillä on jonkin verran eroja hiilijalanjäljessä rakentamisvaiheessa puun eduksi. Erot kuitenkin tasoittuvat elinkaaren aikana, minkä vuoksi puun suosiminen esimerkiksi lievemmillä energiataloudellisuusnormeilla ei ole perusteltua, sanoo Kemppainen.
Ilmastomuutoksesta kiristyviä kosteushaasteita
Nyt jo vallalla olevan ilmastomuutoksen huomioon ottaminen ei ole Kemppaisen mukaan rakentajille ja tilaajille vain normi- ja säädöskysymys. Sateiden, lämmön ja säänvaihtelujen lisääntyminen luo rakennusten ulkopintamateriaaleille, ilmanvaihdolle sekä rakentamisen aikaiselle sääsuojaukselle kasvavia vaatimuksia muun muassa kosteusongelmien torjumiseksi.
– Kosteuden siirtyminen ulkoa sisälle rakenteiden kautta pitää torjua entistä paremmin. Myös rakennusten ja niiden ympäristön maapohjaperustat on tehtävä kunnolla. Jäähtymis- ja sulamissyklien tihentyminen sekä jatkuva kostuminen rapauttavat betonirakenteita mutta ei puurakentaminenkaan ole haitan ulottumattomissa. Rakenteiden kuivuminen on yhä vaikeampaa.
Jani Kemppainen suosittaa ulkoseinärappausten sijaan jättämään tuuletusraon eristeen ja rappauksen väliin levyrappauksella kuivumisen parantamiseksi. Lämmöneristystä voidaan hänen mielestään jopa maltillisesti vähentää ja torjua sillä kosteuden kondensoitumista. Korvausilman saannin on oltava hallittua. Se olisi tehtävä mieluiten ilmanvaihtolaitteilla, jolloin myös ilmansuodatus ja lämmöntalteenotto ovat hyötyinä.
Teksti: Ilpo Lommi
Katso myös:
Jani Kemppainen opastaa ja näyttää esimerkkiä hiilijalanjäljen pienentämisessä
