TR-mittarista on tullut vuosikymmenten saatossa työturvallisuuden avaintyökalu etenkin isommissa rakennusliikkeissä. Seuraava kehitysaskel on viedä se myös pk-rakentajien työmaille.
Rakennusalan tapaturmatilastot olivat vielä 1990-luvulla synkkää luettavaa. Myös alan työturvallisuuskäytännöissä ja niihin liittyvissä yleisissä asenteissa oli kosolti kehitettävää.
Tilanteen korjaamiseksi työsuojeluviranomaiset pyysivät apua Työterveyslaitoksen asiantuntijoilta. Heidän tehtävänään oli laatia käytännönläheinen ja yksinkertainen mittaus- ja seurantatyökalu, jolla vähennettäisiin rakennustyömaiden tapaturmariskiä, parannettaisiin työn laatua ja seurattaisiin työturvallisuuden kehitystä.
Lopputuloksena syntyi TR-mittari, jonka runkona ovat työmaiden viikoittaiset työturvallisuustarkastukset. Tarkastuskohteita ovat telineet, kulkusillat ja tikkaat, koneet ja välineet, putoamissuojaus, työskentelytavat, sähkö ja valaistus, työmaan järjestys sekä pölyisyys.
Kierrosten yhteydessä tehdyllä yksinkertaisella tukkimiehen kirjanpidolla saadaan selville työmaan TR-indeksi, joka kuvaa turvallisten havaintojen osuutta kaikista tarkastuskohteista. Indeksi vaihtelee 0–100 prosentin välillä ja hyvänä tasona pidetään yli 90 prosentin lukemia.
Se on tätä nykyä myös monien rakennuttajien vähimmäiskriteeri.
Isot edellä, pienet perässä
Vuosikymmenten kuluessa TR-mittauksesta on tullut etenkin isommilla työmailla jo vakiintunut tapa hoitaa viikoittainen tarkastusvelvoite. Suuret rakennusliikkeet edellyttävät sitä myös alihankkijoiltaan ja tätä kautta käytäntö on levinnyt hiljalleen pk-rakentajien pariin.
Petrattavaa on silti riittämiin, sillä TR-mittaria käyttää edelleen vain murto-osa rakennusalan yrityksistä. Tämän tietää myös Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosaston ylitarkastaja Mikko Koivisto, jonka mukaan TR-mittari on varsin hyvin käytössä pk-seudulla ja isommilla työmailla.
Tilanne kuitenkin muuttuu, kun mennään maakuntiin ja pienemmille paikkakunnille. Omilla tarkastuskierroksillaan Koivisto pyrkii aina muistuttamaan rakennusliikkeitä sen hyvistä puolista. Hänen mielestään TR-mittari on työmaan tärkein työkalu.
”Olen mainostanut sitä jopa omakotitalojen työmailla. Itse näen TR-mittarin lähinnä muistilistana asioista, jotka työmaan turvallisuudessa pitää huomioida. Mittaustulokset voi kirjata vaikkapa laudanpätkään. Kun tarkastuskierrokset tehdään viikosta toiseen samalla tavalla, nähdään myös tuloskehitys”, Koivisto kertoo.
Entistä sujuvampaa viranomaisyhteistyötä
Muutospainetta tulee rakennuttajilta ja pääurakoitsijoilta, mutta Koiviston mielestä tärkein työturvallisuutta parantava tekijä on yleinen asenne. Suurin osa tapaturmista johtuu satunnaisesta riskinotosta, puutteellisesta suojauksesta tai työmaan epäjärjestyksestä. Kaikki asioita, joihin työnjohto ja työntekijät voivat itse vaikuttaa.
”Kun pidetään koneet, laitteet, putoamissuojaukset ja turvavarusteet kunnossa sekä paikat siistinä, vähenee myös tapaturmariski”, Koivisto toteaa.
Takavuosien ”äijäily” on toki sukupolvien vaihtuessa vähentynyt. Myös asenteet viranomaistarkastuksia kohtaan ovat ylitarkastajan mukaan muuttuneet. Aiemmasta vastakkainasettelusta on yhteisten mittareiden myötä päästy rakentavaan ja molempia hyödyttävään yhteistyöhön.
”Tapaturmista johtuvat töiden keskeytykset käyvät yrityksille kalliiksi, joten työturvallisuus on niille entistä tärkeämpi kilpailuvaltti. Tässä kohtaa TR-mittarilla ja sen tuloksiin pohjautuvilla työturvallisuuskilpailuilla on ollut todella iso merkitys.”
Tärkeä työkalu myös johtoportaalle
Keväällä 2025 silloisen Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastajan tehtävistä eläköitynyt Keijo Päivärinta oli pitkällä työurallaan yksi TR-mittauksen ja työturvallisuuden vahvoista puolestapuhujista.
Hänen mukaansa alan suurimmat yritykset oivalsivat TR-mittarin edut 1990-luvun lopulla, kun viranomaiskäyttöön laadittu tarkastusmetodi lanseerattiin ensimmäisten työturvallisuuskilpailujen yhteydessä.
”TR-mittari oli yritysjohdolle kauan kaivattu työkalu. Rakennusliikkeiden eri yksikköjen työturvallisuudessa saattoi olla valtavia eroja, joiden syitä oli kuitenkin vaikea yksilöidä. TR-mittarin avulla mututuntumasta päästiin kiinni faktatietoon”, Päivärinta toteaa.
Myös eurot olivat tehokas konsultti, sillä työturvallisuuden kohentuessa paranivat laatu ja tuottavuus.
”Vertailukelpoisen tiedon avulla työturvallisuutta päästiin johtamaan kuten muutakin liiketoimintaa ja saavutetut tulokset voitiin sitoa palkkiojärjestelmiin”, Päivärinta lisää.
Mittari paljastaa puutteet
Peabin turvallisuuspäällikkö Marko Kilpeläiselle TR-mittari on tullut tutuksi jo 1990-luvun lopulta lähtien. Rakennusteollisuus RT:n turvallisuusryhmään kuuluvan Kilpeläisen mielestä TR-mittari on ollut keskeinen tekijä, joka on nostanut Suomen rakennusalan työturvallisuudessa Euroopan kärkikastiin.
Hänen mukaansa työmaat ovat tänä päivänä työturvallisuuden ja etenkin yleisen järjestyksen osalta aivan toisenlaisessa kuosissa kuin vuosituhannen vaihteessa.
”TR-mittarin avulla riskitekijät havainnoidaan ajoissa, puutteet kirjataan ylös ja ne korjataan saman tien. Se on loistava tapaturmia ennaltaehkäisevä työkalu, kuten turvallisuushavainnotkin”, Kilpeläinen tiivistää.
Peabissa viikoittaisten työmaakierrosten TR-indeksi on asetettu 95 prosenttiin. Mikäli indeksi jää jollain kerralla sen alle, korjataan tulosnotkahdus seuraavaan kierrokseen mennessä. Samat TR-kriteerit koskevat myös Peabin alihankkijoita.
”Jos havaitsemme vakavia työturvallisuuden laiminlyöntejä, se tarkoittaa sanktioita tai jopa työmaalta poistamista ja ääritapauksissa yhteistyön päättymistä”, Kilpeläinen toteaa.
Tulevaisuus huolestuttaa
Hyvästä kehityksestä huolimatta pitkän linjan työturvallisuusammattilaista huolestuttavat viranomaispuolella tehdyt hallintouudistukset ja niiden aiheuttamat linjausten muutokset. Alan pelkona on, että ne vähentävät TR-mittarin käyttöä viranomaistarkastuksissa ja aiheuttavat ristiriitaa tulosten tulkinnassa.
”Pitkässä juoksussa ne vähentävät TR-mittarin merkitystä. Tämä puolestaan vaikeuttaisi rakennusalan turvallisuuskehitystä, jossa TR- mittarilla on ollut tietyiltä osin jopa suurempi vaikutus kuin lainsäädännön kehityksellä. Se on asettanut tiukat kriteerit työympäristön tasolle ja ohjannut työmaiden toimintaa vahvalla kädellä”, Kilpeläinen painottaa.
Turvallisuuspäällikkö kantaa huolta myös alueellisista työturvallisuuskilpailuista, jotka eivät Lupa- ja valvontaviraston mukaan jatku enää entiseen malliin. Niissäkin arvioinnit ovat perustuneet TR-mittauksiin.
”Näiden kilpailujen päättyminen olisi monessakin mielessä valtava takaisku rakennusalan turvallisuudelle”, Kilpeläinen korostaa.
Hänen mielestään TR-mittari on ollut todella merkittävä kehitystyökalu, joka on edistänyt ja tiivistänyt myös rakennusalan ja viranomaisten keskinäistä yhteistyötä.
”Tuntuisi todella oudolta, jos nyt palattaisiin takaisin vanhoihin toimintamalleihin. Tästä ei olisi ainakaan työnantajille mitään hyötyä, päinvastoin”, Kilpeläinen toteaa.
Vastaava mittari myös infa-alalla
TR-mittaria vastaava työturvallisuustyökalu on käytössä myös maanrakennusalalla. Sen juuret ulottuvat 1990-luvulle ja infra-alan työturvallisuuskilpailun arviointikriteereihin. MVR-mittarin kriteeristö päivitettiin viimeksi vuonna 2017.
Viikkotarkastuksissa havainnoitavia ja kirjattavia asioita ovat työskentely ja koneenkäyttö, kalusto, suojaukset ja varoalueet, ajo- ja kulkuväylät sekä työmaan järjestys ja varastointi. Mittari soveltuu parhaiten kohteisiin, joissa havaintoja kertyy vähintään 50.
MVR-mittaria voidaan käyttää myös työsuojelutarkastuksissa. Viranomaismittauksen arvioitikriteerit eivät poikkea yleisesti käytössä olevista hyväksymisperusteista. Mittarin kriteerit ylittävät joissakin kohtaa lainsäädännön minimivaatimukset.
Säännösten vastaiset puutteet yksilöidään ja niistä annetaan toimintaohje tai korjauskehotus.