Työsuojelun herätys, motivaation merkitys ja erilaiset mittarit nostettiin kahvipöydälle, kun Henri Litmasta vastapäätä istahti Keijo Päivärinta, työhyvinvoinnin ja -turvallisuuden soihdunkantaja, joka on seurannut työsuojelun muutoksia maassamme yli 40 vuoden ajan – ja yleensä ollut niitä itse mukana synnyttämässä.
”Olin sellainen hulttio”
”1990-luvun laman aikoina työmaat olivat enimmäkseen kauheassa kunnossa, etenkin runkovaiheessa työskenneltiin ilman minkäänlaisia putoamissuojia. Suuren yrityksen kahdella eri työmaalla työskenteli kehittämistyöstä kiinnostuneita henkilöitä, ja nämä haastoivat toinen toisiaan siitä, kummalla on turvallisempi ja tuottavampi työmaa”, Keijo muistelee aluksi sitä, kuinka maassamme otettiin ensimmäisiä askelia työturvallisuuden systemaattisen kehittämisen eteen rakentamisessa. Samalla luotiin perusta tuleville rakennusalan työturvallisuuskilpailuille, jotka alkoivat vuonna 1997.
”Entä mitkä olivat ensimmäiset omat askeleesi rakentamisen parissa, miten päädyit alalle”, Henri kysyy.
”Olin sellainen hulttio lukioiässä”, vastaa Keijo naurahtaen monille niin tutun kuuloista nauruaan.
Kun lukion piti alkaa Alppilan yhteislyseossa, marssi nuori mies sen sijaan raksalle töihin. Muutamien lyhyiden työmaapestien jälkeen Keijo päätyi Hakan työmaille pariksi vuodeksi töihin, kunnes rakennusmestarin opinnot alkoivat.
”Haka oli se mun juttu, sieltä syntyi kiinnostus alalle ja myös herätys turvallisuuteen aika roisilla tavalla, kun meinasi oma henki lähteä pariinkin kertaan. Itä-Pasilassa piti siivota kansialuetta, kun vanerinippuja nostaessa tipuin alta paljastuneeseen aukkoon”, hän kertoo. Onnekkaasti Keijo jäi kiinni roikkumaan aukon suulle kiinni.
Opintojen jälkeen Haka kutsui jälleen, tällä kertaa nuoremman betonimestarin pestiin. Siellä Keijo ammensi oppeja yllättävistäkin paikoista. Lennokkaista raporteistaan tunnettu työsuojelupiirin tarkastaja, kravatti kaulassa ja salkku kädessä tarkastuskäyntejään suorittanut Matti Räisänen oli tehnyt yrityskohtainen tarkastusraportin Rakennuskunta Hakasta. Siitä oli syntynyt paksu pino paperia, jonka työmaaelämää värikkäästi kuvaavia ja käsialalla kirjoitettuja tarinoita läpi kahlaamalla nuori betonimestari oppi paljon alasta. Pian hän löysi itsensä Räisäsen kollegan paikalta, kun työsuojelussa oli ollut työpaikka avoimena. Siitä alkoi vuonna 1980 Keijon 45 vuoden mittainen työura rakennusalan työturvallisuuden ja -hyvinvoinnin edistäjänä.
Uutta ajattelua vai rikolliset liisteriin
”Mitkä asiat tulevat ensimmäiseksi mieleen, jos mietit, millaisia rakentamisen merkkipaaluja tai muutoksia työuraasi on sisältynyt”, Henri kysyy.
”Työsuojelupiirin toiminnalla oli vielä 1990-luvulla huono maine yritysten keskuudessa. Se oli muutoksen aikaa, herättiin ymmärtämään, että työsuojelulla voidaan saavuttaa hyviä tuloksia, parempaa turvallisuutta ja taloudellista etua, kun tuotanto on häiriötöntä ja työt suunnitellaan hyvin”, Keijo kertoo
Herättiin ymmärtämään, että työsuojelulla voidaan saavuttaa hyviä tuloksia, parempaa turvallisuutta ja taloudellista etua.
”TR-mittarien synty ja leviäminen alalla, turvallisuuskilpailut, ne on sitä isointa ja parasta millä turvallisuutta on viety eteenpäin, ja myös parhaiten kaikkien tuntemia asioita”.
Kun työsuojeluviranomaiset tilasivat TR-mittarin Työterveyslaitokselta 1990-luvun puolivälissä, oli Keijo yksi asian puuhamiehistä. Mittarista on sittemmin tullut suosittu työkalu työmaiden turvallisuuden havainnointiin, vaikka aluksi sitä ei ollut siihen edes ajateltu. Se on edistänyt merkittävästi rakentamisen turvallisuutta vuosien aikana, mutta etenkään alkutaival ei ollut helppo.
”Alussa työsuojelussa työskenteli paljon niitä, joiden mielestä viranomaisten tehtävä on valvoa ja laittaa rikolliset liisteriin, eikä kehitellä joitain ihmeen mittausmenetelmiä”.
”En olisi alkanut puhua TR-mittarista, häiriöttömästä tuotannosta ja suunnittelun merkityksestä, ellei silloinen Uudenmaan työsuojelupiirin rakennusteollisuusjaoston esimies Markku Marjamäki olisi herättänyt koko tarkastustoimintaa uudenlaiseen ajatteluun. Ruvettiin miettimään, mitä asioista tarvitaan paremman työsuojelun saavuttamiseksi pelkän lain valvomisen ohella”, Keijo kehuu silloista pomoaan.
Silloin käynnistettiin työsuojeluvalvonnan kehittämishankkeita, jota painottivat siirtymistä yksittäisten valvontaoperaatioiden sijaan koko toiminnan uudelleen suuntaamiseen ja siihen tarvittavien työkalujen kehittämiseen.
”Ja kun valvonnan ja vaikuttamistoiminnan suuntaamiseen saatiin uusi TR-mittarin kaltainen reaaliaikainen työkalu avuksi aiempien tapaturma- ja sairauspoissaolotietojen rinnalle, oli se aivan mieletön juttu”, Keijo hehkuttaa.
Totuus paljastuu yrityksissä
Alkuvuosina mittauskierroksia tehtiin vielä vain viranomaisten toimesta. Vasta myöhemmin havahduttiin, että TR-mittari on äärimmäisen hyvä työkalu yritysten omaan käyttöön.
”Valvontatoiminnassa nousikin nyt esiin se, miten yritysjohto voi johtaa turvallisuutta TR-mittarityökalulla, ja miten se toimii argumentoinnin välineenä huonoista työoloista.”
Kun TR-mittarin erinomaisuus oli valjennut, haluttiin työkalu saada käyttöön työmaille. Alussa TR-mittaus tehtiin paperille merkitsemällä tukkimiehen kirjanpidolla työturvallisuudesta tehdyt oikein ja väärin -havainnot työmaalta.
”Yhdellä melko huonolla työmaalla tuli mittauslomakkeelle lähinnä vain väärin havaintoja. Kun kierroksen jälkeen istuttiin vastaavan kanssa pöydän ääreen ja tämä huomasi valtavan määrän tukkimiehen kirjanpidon viivoja väärällä puolella lomaketta, lähti kaidetimpuri siltä istumalta puutteita korjaamaan. Ajattelin, että kyllä on nyt helppoa tarkastajan työ, kun ilman mittaustuloksia olisi korjauksista tullut kauhea vääntö työmaan kanssa”, Keijo muistelee.
Ajattelin, että kyllä on nyt helppoa tarkastajan työ.
”Kun aiemmin yritysjohto saattoi selittää turvallisuusongelmat näkymättömiin, se ei enää onnistunut. TR teki työturvallisuuden tason eri työmailla läpinäkyväksi. Suurin osa isoistakin rakennusliikkeistä oli pitänyt omaa turvallisuustasoaan hyvänä, kunnes mittarin paljasti totuuden. Jos TR-indeksi oli 30:n paikkeilla, loppui selittelyt kyllä siihen”, Keijo kertoo.
Vuonna 1997 aloitettiin TR-mittarin käyttöön työturvallisuuskilpailujen tuomaroinnissa. Tänä päivänä kilpailussa voittajayritysten indeksiluvut huitelevat usein yli 95:ssä.
Valtion piikkiin
”Moni ajattelee, että TR-mittauksessa pitää olla suuri työmaa, jossa tehdään suuri määrä havaintoja. Mutta TR-toimii myös pienellä työmaalla ja havaintomäärällä. Kun nähdään oikein ja väärin havainnot ja raakadata, voidaan miettiä yrityksen riskitasoa ja suunnitella parannuksia.”
”Isot yritykset pystyvät palkkaamaan omia mittaajia, pk-yrityksen voi saada saman palvelun valtion piikkiin kun vaikka osallistuu työturvallisuuskilpailuun ja viranomaiset tulevat tekemään mittaukset.”
”Pk-yritykset ovat nostaneet turvallisuustasoa reilusti ja käsittääkseni juuri se, että työsuojelutarkastaja käy työmailla tekemässä mittauksia on siinä takana”, Henri kiittelee.
”TR-mittari voitti sitten Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston parhaiden turvallisuuskäytäntöjen palkinnon. Se oli melkoinen kunnianosoitus, mitä muistat siitä”, Henri kysyy.
”Kirjoitin itse hakemuksen ja korostimme juuri sitä, että mittausmenetelmää käytetään turvallisuuskilpailuissa apuna. Koko homman juju oli siinä ,että työkalu viedään yritysjohdon käyttöön, joka lähtee sitten johtamaa sen kanssa turvallisuutta, ja joka saa sitten muutoksen aikaan. Suomen esitystä pidettiin siellä ihan ykkösjuttuna.”
Positiivinen kierre käynnistyi
”2010-luvun alussa kehitimme valvontastrategia, jossa yritykset jaettiin kahteen ryhmään. Toisessa oli ne, jotka veivät vapaehtoisesti eteenpäin turvallisuuttaa esimerkiksi työturvallisuuskilpailuihin osallistumalla. Näihin yrityksiin ei ollut tarve kohdistaa yhtä paljon valvontaa kuin toiseen ryhmään, jossa turvallisuuteen ei kiinnitetty samalla lailla huomiota”, Keijo kertoo.
Tämä aiheutti sen, että RT:n talonrakennusteollisuuden turvallisuuskilpailun osallistujamäärä moninkertaistui 2010-luvun alussa, mikä puolestaan nosti pk-yritysten turvallisuustasoa vuoden aikana merkittävästi. Positiivinen kierre oli synnytetty.
”Siitä voin ottaa sulan hattuuni, että rakennesuunnittelijat saatiin mukaan turvallisuuden suunnitteluun. Yhteen isoon rakennusyritykseen lätkäistiin putoamisvaarasta käyttökieltoja. Kun tilanteesta saatiin mittaritietoa johdolle, että kyseessä on yleinen ongelma yrityksessä, ryhdyttiin rakennesuunnittelijoita kutsumaan mukaan turvallisuustyöhön”, Keijo kertoo.
Motivaatio on hyvä draiveri
Suurin osa Keijo Päivärinnan 45 vuotta kestäneestä työurasta kului rakennusalan valvontatöissä virkanimikkeinä rakennusmestari, tarkastaja ja ylitarkastaja. Runsas kymmenen vuotta sitten alkoi Etelä-Suomen aluehallintoviraston johtoryhmätehtävät ja osallistuminen viranomaisaloitteisen valvonnan kehittämiseen. Viimeisinä aikoina Keijo osallistui raksa-asetuksen laatimiseen.
Näihin aikoihin sisältyy monia asioita, joista tuleva eläkeläinen jaksaa yhä innostua, ja toivoo työnsä jatkajien myös innostuvan. Yksi niistä on motivaatioin merkitys turvallisuuskulttuurin edistämisessä.
”Kenellä on motivaatio, se myös tekee. Viranomaisten tehtävä on luoda ja ylläpitää motivaatiota, avata silmiä, kun tehdään mittauksia ja järjestetään kilpailuja. Ei siinä paljon muuta tarvita”, Keijo kiteyttää.
”Jos firmassa kova oma halu kehittää turvallisuutta, kantaa sisäinen motivaatio paljon pidemmälle kuin ulkoinen viranomaisvalvonta”, Henri jatkaa.
Kahvipöytäkeskustelijat intoutuvat puhumaan motivaatiosta turvallisuusjohtamisen välineenä.
Kahvipöytäkeskustelijat intoutuvat puhumaan motivaatiosta turvallisuusjohtamisen välineenä. Neste ja Dupont mainitaan esimerkkeinä suuryrityksistä, missä asian merkitys on ymmärretty.
”Kun omalle työlle saa arvostusta, saa se yksilön ja organisaation toimimaan itsenäisesti kohti yhteisiä tavoitteita. Motivaatio on parempi draiveri kuin kontrolli, kun turvallisuuskulttuuria viedään eteenpäin”, Henri sanoo.
Kilauta Keijolle
Vaikka Keijo ehti monenlaista työurallaan, yhtä asiaa hän ei päässyt tekemään.
”Virkamies ei pysty toteuttamaan muutoksia käytännössä niin kuin firmoissa ja organisaatioissa tehdään”, hän harmittelee. Keskustelun lopuksi Keijo Päivärinta toteaa, että jättää työnsä jatkon luottavaisena nuorempien käsiin. Ja haluaa siinä nostaa esiin RT:n Henri Litmasen ja AVI:n ylitarkastaja Ville Lappalaisen nimet.
Tähän työsuojeluviranomaisena itsekin aikanaan kuusi vuotta työskennellyt Henri muistelee, että aina kun aluehallintovirastoon tuli uusi henkilö töihin, niin silloin vinkattiin, että kilauta Keijolle, jos tämä ei jotain asiaa tiennyt. Jatkossa kilautetaan sitten Villelle tai Henrille.
Kahvipöytäkeskusteluja työhyvinvoinnin ympäriltä
Rakennusteollisuus RT:n turvallisuusasiantuntija Henri Litmanen kutsuu kanssaan kahvipöytään joukon henkilöitä keskustelemaan työhyvinvoinnista ja -turvallisuudesta Suomessa. Toiseen keskusteluun pöydän toiselle puolelle asettui Etelä-Suomen aluehallintoviraston eläköityvä ylitarkastaja Keijo Päivärinta, jonka yli 40 vuotta kestänyt työ työterveyden ja -turvallisuuden kehittäjänä hakee vertaistaan.
Kuka istui pöydässä?
Keijo Päivärinta, Etelä-Suomen aluehallintovirastosta keväällä eläköityvä ylitarkastaja. Muuttamassa Helsingistä Kotkaan eläkevuosia viettämään.
Takana yli 40 vuotta rakennusalan työsuojelutyötä, jona aikana työturvallisuuskulttuuri alalla on muuttunut merkittävästi. Alalla kaikkien tuntema turvallisuuden vaikuttaja ja seminaarien värikäs esiintyjä.
Lempilapsina mm. TR-mittari, asenteiden ja motivaatioin merkitys turvallisuuskulttuurin edistämisessä.
Jos työura vielä jatkuisi, haluaisi seuraavaksi soveltaa kehittävän työntutkimuksen metodologiaa rakentamisen turvallisuustyöhön.
Harrastaa kieliä. Espanjan harrastus jatkunut jo 35 vuotta, nyt opettelee italiaa.