Kuntiin keväällä valittavat uudet kunnanvaltuutetut käyttävät mahtivaltaa kunnissa. Heidän päätöksensä vaikuttavat suuresti esimerkiksi siihen, kuinka asuntotarjonta vastaa nykyisten ja tulevien kuntalaisten tarpeisiin, millaiseksi asumisen hinta muodostuu ja kuinka kunnan elinvoima kehittyy.
Suomen kunnissa uusitaan tai vähintäänkin tarkistetaan tulevalla valtuustokaudella kunnan strategia ja laaditaan maapolitiikkaan liittyen erilaisia asumisen ja maankäytön ohjelmia. Ohjelmat sisältävät kunnan asuntopoliittiset linjaukset, kuten tavoitteet asuntoaloitusten vuotuisista määristä, tonttien luovutusehdoista ja kaavoituksessa perittävistä maankäyttökorvauksista. Kuntapäättäjät tekevät merkittäviä kaavoitusta koskevia päätöksiä. Kunnanvaltuusto hyväksyy myös kunnan rakennusjärjestyksen. Kunnat siis sääntelevät asuntotuotantoa ja ihmisten elämää eri tavoin.
Valtaan liittyy vastuu. Sääntelyn sisältö vaikuttaa siihen, onko kunta houkutteleva asuinpaikkana, työpaikkojen sijoittumiskohteena ja onko kunnassa riittävä ja monipuolinen asuntotarjonta.
Asuntorakentamisen rajun pudotuksen jälkeen kasvavien kaupunkiseutujen kunnilla on suuri rooli siinä, että asuntotarjontaa on riittävästi myös tulevaisuudessa. VTT:n tuoreen selvityksen mukaan seuraavan 20 vuoden aikana asuntotuotantotarve on 31 000–35 800 asuntoa vuosittain. Viime vuosina vuotuinen asuntotuotanto on jäänyt jopa selvästi alle 20 000 asuntoon.
Mitä tehdä asuntorakentamisen edistämiseksi – ja mitä ei pitäisi tehdä
Kuntien selkeät, läpinäkyvät ja ennakoitavat maa- ja asuntopoliittiset periaatteet edistävät asuntohankkeiden toteutumista. Edistävä vaikutus on myös maankäyttösopimuksien ja tontinluovutusehtojen joustoilla.
Asuntokohteiden käynnistymistä sen sijaan vaikeuttavat erilaiset kuntien asettamat rajoitteet koskien esimerkiksi tonttirahastojen käyttöä, sijoittajamyynnin osuutta tai keskipinta-aloja. Pahimmillaan ne voivat torpata asunto- tai aluehankkeen käynnistymisen kokonaan. Yksityisen toimijan taloudellinen yhtälö ei toteudu.
Kaavoitusta edistetään parhaiten yhteistyöllä: kunnan ja yksityisten toimijoiden välisillä kumppanuuksilla sekä hyödyntäen yksityisten toimijoiden resursseja, osaamista ja innovaatioita. Näin saadaan taloudellisesti mahdollisia ja toteutuskelpoisia kaavoja. Viisas päättäjä ymmärtää, että yritysten ja investointien näkökulmat tulee ottaa huomioon kaavoituksessa.
Älä päästä pirua irti! Asukas valitkoon ruusut tai tulppaanit
Piru piilee yksityiskohdissa. Jokaisen yksityiskohdan kirjaaminen kaavassa kasvattaa rakentamisen kustannuksia ja hidastaa hankkeiden toteutumista.
Kuntiin tarvitaan enemmän ymmärrystä kaava- ja rakentamistaloudesta. Kaavoihin ei tulisi merkitä mitään, mikä ei kestä aikaa, kuten keskipinta-alavaatimuksia. Kaavat ovat voimassa vuosia, ja tarve rakentaa eri kokoisia asuntoja voi muuttua. Kaavoituksella ei tulisi koskaan tehdä asuntopolitiikkaa.
Uusi rakentamislaki mullistaa rakennusvalvonnan toiminnan. Kuntapäättäjien tulee varmistaa, että rakennusvalvonnassa on riittävät resurssit ja edellytykset sujuvaan luvitukseen.
Rakentamislaki velvoittaa kunnat uudistamaan rakennusjärjestyksensä vuoden 2026 loppuun mennessä. Lupakynnys nousee, ja sen vuoksi kunnan tulisi miettiä järkevä taso myös rakennusjärjestyksen sääntelylle.
Rakennusjärjestykset koskevat muun ohella aidoituksia ja istutuksia. Sääntelyssä ei pidä mennä kukkapuskatasolle: kunnan tehtävä ei ole määrätä, onko tontilla ruusuja vai tulppaaneja, vaikka päättäjä pitäisi itse enemmän ruusuista. Asukas voikin pitää enemmän tulppaaneista!
Anu Kärkkäinen
Johtaja, elinkeinopoliittiset asiat
anu.karkkainen@rt.fi +358 50 337 6699Talonrakennusteollisuus ry
Kirjoita kommentti