Merkittävä osa kuntien varallisuudesta on kiinni rakennuksissa ja infrastruktuurissa. Siksi niiden suunnitelmallinen ylläpito ja huolto sekä oikein ajoitetut korjausinvestoinnit ovat myös kestävän kuntatalouden, toimivan arjen ja huoltovarmuuden kivijalkoja, muistuttaa Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Aleksi Randell.
Kuntatalous on ollut viime vuodet tiukilla, eikä nopeaa helpotusta ole näköpiirissä. Monessa kunnassa onkin jouduttu siirtämään kiinteistöjen, liikenneväylien ja vesihuoltoverkoston kunnossapitoinvestointeja muiden hankkeiden tieltä eteenpäin. Samalla jo valmiiksi mittava korjausvelka on kasvanut entisestään.
Kiinteistöjen ja infrastruktuurin kunnossapitoon ja korjaamiseen tuovat lisäpainetta niiden ikääntyminen ja alati haastavammiksi muuttuvat sääolot. Painetta kasvattaa myös rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD). Sen aiempaa tiukemmat vaatimukset tulevat osaksi kansallista lainsäädäntöä kesään 2026 mennessä.
Julkiset rakennukset on nostettu tässä kohtaa suunnannäyttäjiksi. Sen myötä kuntien on parannettava kiinteistökantansa energiatehokkuutta roimasti nykytasosta. Kaiken lisäksi korjaustöihin on tartuttava ripeästi, sillä heikoimman energiatehokkuusluokituksen omaavien rakennusten on täytettävä uudet kriteerit vuoteen 2030 mennessä.
Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Aleksi Randell patistaakin nyt kuntia liikkeelle. Tarvittavien korjausinvestointien panttaaminen on oman oksan sahaamista, joka näkyy suoraan rakennetun ympäristön ja infrastruktuurin kunnossa, käytettävyydessä, arvossa sekä huoltovarmuudessa ja arjen sujuvuudessa. Viimeksi mainituille on hybridiuhkien myötä tullut aivan uutta painoarvoa.
Korjauksien ja kunnossapidon laiminlyönti tuo hallitsemattomia kuluja muun muassa energiahukan, vesi- ja viemäriverkoston vuotojen ja hätäkorjausten kautta. Rapistuva kiinteistökanta ja huonolle hoidolle jäävä infraverkko heikentävät kunnan elinvoimaa sekä kiinnostavuutta potentiaalisena asuin- ja toimipaikkana. Hyväkuntoiset päiväkodit, koulut ja liikenneväylät puolestaan lisäävät vetovoimaa.
”Rakennetusta ympäristöstä huolehtiminen varmistaa sen, että kunnassa on hyvä asua, kuntalaiset voivat käyttää terveitä ja turvallisia tiloja sekä yritykset investoida. Kyse on myös kansallisvarallisuuden hoitamisesta – jos tarvittavat korjaukset jätetään tekemättä, lasku on jatkossa entistä isompi”, Randell painottaa.
Takavuosina myös Turun kaupunginjohtajana toiminut RT:n toimitusjohtaja tiedostaa, että kuntapäättäjillä on edessään taloudellisesti kova haaste.
Vuonna 2020 kuntien korjausvelka oli noin 9 miljardia euroa ja perusparannustarve 17 miljardin nurkilla. Pelkästään energiatehokkuusdirektiivin täyttäminen vaatii korjausrakentamisen tuplaamista nykytasosta.
Mittavan urakan edessä ei saa kuitenkaan antautua ja nostaa käsiä pystyyn.
”Palvelurakennustenennakoiva ja oikea-aikainen kunnossapito pidentää niiden käyttöikää ja vähentää yllättäviä menoeriä. Älykäs talotekniikka ja digitaaliset kiinteistöpalvelut puolestaan parantavat sisäympäristön laatua sekä pienentävät elinkaarikustannuksia, energiankulutusta ja päästöjä”, Randell listaa.
Maailma on muuttunut myös investointien rahoituksen osalta. Korot ovat laskeneet ja Euroopan investointipankki tarjoaa hankkeisiin rahoitusta ja takauksia.
”Niitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää ja toivottavasti avuksi saadaan myös valtion tukea”, Randell lisää.
Hän kaipaakin tuleviltapäätöksentekijöiltä määrätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Suunnitelmallinen korjausrakentaminen on ympäristöteko, mutta samalla osa kunnan kauaskantoista omaisuudenhallintaa ja järkevää taloudenpitoa.
Fiksu kunta myös arvioi rakennetun ympäristön tilaa säännöllisesti, laatii pitkän aikavälin suunnitelman kunnossapidosta eikä tingi asetetuista tavoitteista.
”Aika on tällaisille korjaushankkeille muutenkin otollinen, sillä rakennuskustannusten nousu on taittunut ja kapasiteettia on vapaana”, Randell muistuttaa.
