Työmaakohteissa verkkotietojen selvittely ja näyttöjen järjestäminen vie aina aikaa. Mikäli prosessi
verkkotietojen selvittämiseksi ei toimi tai tietopyynnön vastausaikaa ja vastauksen laatua ei kyetä
ennakoimaan, aiheutuu tästä ennakoimattomia kustannuksia urakoitsijoille muun muassa työntekijöiden ja koneresurssien ylimääräisenä odotteluna sekä mahdollisina erillisnäyttöpyyntöinä.
Asia: VN/912/2025
Arviomuistio sijaintiselvityspyyntöihin vastaamiseksi toteutettavan järjestelmän ratkaisu- ja sääntelyvaihtoehdoista
Yleistä
Sijaintiselvityspyyntöä tekevän kaivuu-urakoitsijan kannalta palvelun ominaisuuksille tärkeitä perustoiminnallisuuksia ovat mm. seuraavat asiat:
- Sijaintiselvityksen tekijä (kaivuu-urakoitsija) saa palvelusta kaikki urakka-alueella olevat verkonomistajat yhteystietoineen selville ”yhdeltä luukulta” tai vaihtoehtoisesti kaikille verkonomistajille lähtee sijaintitietopyyntö tällä yhdellä pyynnöllä.
- Sijaintiselvityksen tulokset saadaan pyynnön suorittamisen jälkeen viipymättä.
- Selvityspyynnön tuloksena saatavat kartta-aineistot ovat riittävän tarkkoja ja laadukkaita työn suorittamiseksi oikein.
- Karttojen osalta on tärkeää, että annettu kartta ja muu tieto on tasalaatuista, kartat ovat yhdenmukaisia, paikkansa pitäviä ja selkeästi luettavissa työn laadukkaan toteutuksen kannalta.
- Jos kaivualueelle sattuville verkoille tarvitaan näyttöjä, tulee näytöt saada järjestettyä viipymättä, ja kaivuualueella, jossa on useamman verkonomistajan verkkoja, näytetään kaikki verkot yhdellä kertaa.
Arviomuistion eri vaihtoehdoista toteamme seuraavaa:
1. Minkä edellä esitetyistä vaihtoehdoista näette parhaaksi organisaatiollenne tai edustamallanne taholle ja toimialalle ja miksi?
Kaikki vaihtoehdot mahdollistavat sen, että tieto sijaintipyynnöstä menee yhden luukun kautta kaikille verkonomistajille/verkkotoimijoille.
Jos katsotaan puhtaasti kaivuu-urakoitsijan näkökulmasta ottamatta huomioon muita näkökulmia, kuten esimerkiksi järjestelmien tietoturvaa, ovat urakoitsijan työn helppouden kannalta parhaimmat vaihtoehdot; keskitetty malli, hajautettu malli (variaatio A) tai hybridimalli (keskitetty).
Näissä malleissa sijaintiselvityksen vastaus annetaan yhtenäisessä ja tasalaatuisessa muodossa, kuten esimerkiksi monijohtokarttana. Vastaus sisältää selvitysalueella sijaitsevien verkkojen tiedot sekä tiedon mahdollisesta näytön tarpeesta. Kartta-aineiston laatu sekä kaivuuohjeet on mahdollista laatia yhteisellä ohjauksella tasalaatuiseksi kautta linjan. Tällöin saadaan pienennettyä riskiä maanalaiselle infralle tahattomasti syntyviin vaurioihin.
2. Mitkä vaihtoehdot näette toteuttamisen kannalta erityisen haastaviksi ja miksi?
Kokonaisturvallisuuden kannalta tunnistamme hyvin keskitettyyn malliin liittyvät haasteet, emmekä luonnollisestikaan kannata mitään sellaista mallia (keskitetty tai hajautettu), joka on jo lähtökohtaisesti alttiina hybridivaikuttamiselle. Toisaalta tunnistamme myös, että kaikki ei toivottu vaikuttaminen on aina läsnä, oli järjestelmän toimintaperiaate ja omistajuus mikä vaihtoehdoista tahansa (keskitetty, hajautettu, hybridi), joten järjestelmän riittävään tieto- ja kokonaisturvallisuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ei toivottujen tahojen tahallinen ja systemaattinen vaikuttaminen voi aiheuttaa ikäviä seurauksia, joten näitä vaikutuksia on pyrittävä kaikin käytettävissä olevin keinoin ehkäisemään ennalta.
Kaivuu-urakoitsijan työn sujuvuuden kannalta hajautetun mallin ongelmallisena kohtana voidaan pitää sitä, että sijaintiselvityspyynnön toimitusaika lähtökohtaisesti kasvaa, mikäli sijaintiselvityksen käytännön työn toteutusketju venyy usealle toimijalle, ja jos sijainnin selvityksen tehtäviä ei hallitusti koordinoida eri toimijoiden välillä.
3. Miten näette eri vaihtoehtojen kustannukset organisaatiollenne tai edustamallanne taholle ja toimialalle?
Työmaakohteissa verkkotietojen selvittely ja näyttöjen järjestäminen vie aina aikaa. Mikäli prosessi verkkotietojen selvittämiseksi ei toimi, ts. tietopyynnön vastausaikaa ja vastauksen laatua ei kyetä ennakoimaan, aiheutuu tästä ennakoimattomia kustannuksia urakoitsijoille mm. työntekijöiden ja koneresurssien ylimääräisenä odotteluna sekä mahdollisina erillisnäyttöpyyntöinä.
Koska lähtökohta on se, yhtään työmaata ei toteuteta ilman tilaajan tarvetta, olisi suositeltavaa, että työn tilaaja osallistuisi oman maanalaisen infran vahingoittamisen estämisen kustannuksiin omistamansa verkon osalta. Kustannuksia järjestelmästä varmasti syntyy verkoston omistajille ja viranomaisille, mutta kaikkia näitä ei voi suoraan kaataa urakoitsijoiden kannettavaksi.
4. Tunnistatteko vaihtoehdoissa muita hyötyjä tai haasteita, joita arviomuistiossa ei ole arvioitu?
Vahingonvastuut ja niiden jako eri toimijoiden kesken olisi asia, jota kannattaisi tarkastella kenties ihan omana kokonaisuutena. Käytännössä urakoissa on tilanteita, joissa saatavat ennakkotiedot urakka-alueen verkostoista voivat olla virheellisiä tai puutteellisia erilaisista syistä johtuen. Mikäli asiaan liittyvää lainsäädäntöä ollaan uusimassa, tulisi lain valmistelussa ottaa tarkemmin kantaa myös vastuukysymyksiin eri toimijoiden välillä, jotta nykyiset osittain kirjavat käytännöt saataisiin yhtenäisimmiksi ja verkostoille vahingoista aiheutuvat vauriot minimoitua.
Paavo Syrjö
INFRA ry / Rakennusteollisuus RT ry
