500 ammattikorkeakoulujen opiskelijaa kiersi jälleen tänä syksynä turvarasteja Espoon Rudus turvapuistossa. Rasteilla opastamassa oli RT:n jäsenyritysten ja yhteistyökumppaneiden henkilöstöä.
Yksi turvapuistossa amk-oppilaitospäivänä kiertäneistä opiskelijoista oli Kati Kettukangas Tampereen ammattikorkeakoulu TAMK:ista. Katilla on Infra-alan rakennusinsinööriopiskelijoissa kolmas opintovuosi meneillään. Ala on tuttu, sillä Kati ehti ennen opintoja tehdä yhdeksän vuotta töitä rakennuksilla muun muassa rakennussiivoojana, putkiasentajana ja -eristäjänä. ”Ajattelin sitten opiskella vähän ylemmäksi, kun tämä ala kiinnostaa”, hän huikkaa.
Kati oli turvapuistossa ensimmäistä kertaa ja piti rasteja todella hyvinä, kun niissä nostetaan konkreettisia asioita esiin. Lopussa rastit kiertäneet opiskelijat saivat täyttää ”Testaa mitä opit” -kyselyn. Katilla oppi oli jäänyt kierroksella hyvin päähän ja vastaaminen sujui vauhdilla
Entä mitä entinen rakennussiivoja haluaa tehdä kohta valmistuttuaan inssin töissä? ”Rautatie- ja tierakennus kiinnostavat, ne kun ovat kaikkein huonoimmassa kunnossa ja siellä töitä riittää”, hän naurahtaa. Kierrokselta nousi mieleen etenkin se, että kun ennen huomio turvallisuudessa oli fyysisissä ominaisuuksissa, on nyt alettu kiinnittämään huomiota enemmän työhyvinvoinnin psyykkisiin tekijöihin.
TAMK:ista oli mukana myös Katin kurssikaveri Ahmad Aboukhers. Ahmadian infrarakentamisen piiriin veti yleinen kiinnostus rakentamista ja infra-alaa kohtaan. Valmistuttuaan hän haluaa tehdä sillanrakennustöitä.
Ajatellaan myös muita
Pöydällä lojuu sähkökäyttöisiä käsityökoneita. ”Mitähän vikaa tästä löytyy”, Ramirentin koulutuskoordinaattori Nina Civil arvuuttaa paikallaolijoita. Ollaan Ramirentin rastilla turvapuistossa ja rastilla on tällä kertaa parikymmentä amk-opiskelijaa. Keskustelu työkoneiden ja laitteiden ylläpidosta ja vioista lähtee vilkkaasti käyntiin. Löytyy viallisia johtoja, irrallisia osia, puuttuvia suojia.
”Nämä ovat tyypillisiä viritelmiä oikeasta elämästä. Kaikki koneet ovat palautuneet meille tässä kunnossa. Ihmiset ovat ottaneet suojaimia pois, on viritetty napit pohjaan, että lähtee suoraan käyntiin, tai naulain on viritetty ampumaan koko ajan. Virittäminen on yleistä, joku haluaa aina olla muita nopeampi. Mahdetaanko ymmärtää, että samalla henkilö vaarantaa oman ja muiden turvallisuuden”, Civil pohtii.
Tarkoitus on rastilla opettaa, että sähkölaitteiden päivittäistarkastuksista kannattaa pitää kiinni, ja että viallinen sähkökone voi olla tappava.
Myös valjasturvallisuutta käydään rastilla läpi. Yhdestä esimerkkivaljaasta löytyy tussilla kirjoitettu omistajansa nimi. Se riittää tekemään siitä hylkytavaraa.
”Maalit ja erilaiset kemikaalit syövyttävät valjaan materiaalia, eikä sellaista valjasta saa enää käyttää”, opastaa opiskelijoita Ramirentin sähkötöiden johtaja Aku Kavén. Pienestäkin nirhaumasta pitää työnantajan laittaa valjas vaihtoon, hän neuvoo. Ramirent antaa myös erilaista korttikoulutusta, josta henkilönostinkortti on monille vielä tuntematon. Sekin kannattaa tuntea, sillä joillain työpaikoilla henkilönostinta ei ilman sitä pääse edes ajamaan.
Molempien kouluttajien mukaan opiskelijat keksivät aika hyvin mitä puutteita tai vikoja laitteissa on. ”Laitamme heidät itse etsimään niitä turvallisella tavalla, sillä tavalla oppii ja muistaa parhaiten”, he sanovat.
Putoamissuojaus on oma lajinsa
Kun putoamissuojausta ei voida muilla keinoin toteuttaa, on turvavaljaat paras keino. Putoamissuojauksen rastilla Vandernetin Pasi Halmisto arvuutteli opiskelijoilla, kuinka suuren kuorman valjaiden ankkuripisteen tulee kestää? Tai kauanko henkilö voi roikkua valjaissa, ennen kuin tajuttomuus uhkaa? Oikeat vastaukset olivat 1200 kiloa ja 2–12 minuuttia, joten helpolla ei opiskelijoita päästetty. Työmailla on syytä harjoitella, miten valjaiden pelastama henkilö saadaan ajoissa nostettua pois roikkumasta valjaissa.
Turvallisuus on yhteinen asia ja jokavuotista amk-oppilaitospäivää järjestävät yhteistyössä Proliitto, TTK, RT ja AVI. Aluehallintoviraston tuli paljon kysymyksiä työoloista ja siitä, miten AVI:iin saa parhaiten yhteyden, kertovat rastinpitävät Manu Kivisaari ja Kari Härkönen.
”AVIn toiminta ei opiskelijoille ollut vielä kovin tuttua. Täällä on monen eri alan tulevia osaajia, olemme kysyneet joka ryhmältä mitä opiskelevat ja yritetään antaa heille oman alan kannalta keskeistä infoa. Ohjaava, opastava ja neuvova viranomainen, sellaisen kuvan haluamme välittää täällä opiskelijoille. Ja että meihin kannattaa olla yhteydessä matalalla kynnyksellä. Hyvällä asenteella kaikki ovat täällä liikkeellä.”
